Michelangelo: Aatamin luominen. Kuva Wikipediasta. Darvinistisissa spekulaatioissa ei Luojaa tarvita, koska huippuälykkäät molekyylit luovat elämän itse.
Joel Kontinen
”Neljä miljardia vuotta sitten joukko molekyylejä organisoi itsensä vedessä, elämän todellisessa kehdossa. Täällä ne muodostivat kemikaaliryhmiä, jotka kykenivät tuottamaan kopioita itsestään … Pienehköjen kokoonpanovirheiden seurauksena syntyi tehokkaampia ryhmiä, ja niistä tuli vallitseva laji (evoluutio).”
Näin biofyysikko Andre Brack hahmottelee elämän syntyä Unescon tiedejulkaisussa A World of Science. Skenaario ei tosin ole uskottava eikä edes mahdollinen, mutta se on joka tapauksessa tyypillinen esimerkki darvinistisesta satuilusta . Charles Darwin arveli elämän syntyneen lämpimässä lammikossa, joten Brack toistelee vanhaa (epäonnistuneeksi havaittua) traditiota.
”Lisää vain vettä –strategialla voidaan toki valmistaa parsakeittoa, jos muut ainekset ovat pussin pohjalla, mutta elävä solu on jo jokseenkin mutkikkaampi saavutus. Brackin huippuälykkäät molekyylit pääsisivät muitta mutkitta Mensan kunniajäseniksi, niin eteviä ne ovat.
Lehighin yliopiston biokemian professori Michael Behellä on huomattavasti realistisempi käsitys solusta kuin Brackilla: Solu on täynnä molekyylikoneita, eikä se ole voinut syntyä darvinististen prosessien avulla.
Lähde:
Brack, Andre. 2009. Are we alone? A World of Science 7 (1), 4.
Tekstit
