Joel Kontinen
”En ole koskaan aikaisemmin työskennellyt minkään niin
epäsuositun parissa! ” Sabine Hossenfelder, teoreettinen fyysikko Saksan
Frankfurtin korkeakoulujen instituutissa, sanoo nauraen, mutta on selvästi
turhautunut.
Idea, jota hän tutkii, liittyy kvanttiteorian
suurimpaan mysteeriin, nimittäin siihen, mitä tapahtuu, kun sumea, päättämätön
kvanttimaailma tislataan johonkin tiettyyn, jonka me kokisimme todellisena. Ovatko tämän alun tulokset täysin satunnaisia, kuten teoria ehdottaa?
Albert Einstein oli epäilemättä realisti, kun hän väitti,
että Jumala ei pelaa noppaa maailmankaikkeuden kanssa. Hossenfelder on
taipuvainen olemaan samaa mieltä. Nyt hän ja kourallinen muita fyysikkoja
herättää kiistoja yrittäen elvyttää ei-satunnaisen, "deterministisen" ajatuksen, jossa
vaikutuksilla on aina syy.
He sanovat, että kvanttimekaniikan kummallisuus syntyy
vain siksi, että olemme työskennelleet rajoitetulla näkemyksellä
kvanttimaailmasta. Panokset ovat korkeat. Superdeterminismillä, millä nimellä
tämä idea tunnetaan, ei tekisi vain kvanttiteoriaa ymmärrettäväksi vuosisata
sen keksimisen jälkeen. Se voisi myös tarjota avaimen kvanttiteorian
yhdistämiseen suhteellisuusteoriaan maailmankaikkeuden lopullisen teorian
luomiseksi.
Hossenfelderiä ja hänen kollegoitaan ei kuitenkaan
kannusteta. Monet teoreetikot ovat vakuuttuneita siitä, että superdeterminismi
on vaarallisin ajatus fysiikassa. Jos sen seuraukset otetaan vakavasti, se
heikentää tieteen koko rakennetta. Joten mikä on vastaus? Ansaitseeko
superdeterminismi huonon maineensa, vai onko meillä paremman ratkaisun
puuttuessa muuta mahdollisuutta kuin antaa sille mahdollisuus?
Mutta Raamatun mukaan kaikki ei ole satunnaista. Me olemme luotuja, jota ei voida kiistää.
Lähde:
Brooks, Is everything predetermined? Why physicists are reviving a taboo idea. New Scientist 12.5.
Tekstit
