Hei Dawkinsin setä, taisit olla väärässä!

Joel Kontinen

Joskus vauvat voivat kertoa syvällisiä totuuksia. Näin on käynyt uudessa tutkimuksessa, jossa alle puheikäiset näyttäisivät romuuttavan myytin meemistä eli tietynlaisen käyttäytymisen kultturisesta välittymisestä.

Darvinistisen kertomuksen mukaan elämä on olemassaolon taistelua, jossa vahvemmat polkevat heikommat maahan. Yksikään evolutionisti ei ole kyennyt selittämään vakuuttavasti, miksi maailmassa on kaikesta huolimatta paljon epäitsekkyyttä.

Richard Dawkins julkaisi kirjansa The Selfish Gene[1]vuonna 1976. Hän piti organismeja eloonjäämiskoneina. Dawkins myös otti käyttöön termin meemi, jolla hän tarkoitti kulttuurin välityksen tai jäljittelyn yksikköä. Vaikka Dawkins ei väittänytkään, että geenit sinänsä voisivat olla moraalisia, joko itsekkäitä tai epäitsekkäitä, hänen perusteesinsä mukaan geenit menestyvät, koska ne pohjimmiltaan ajavat omaa etuaan. Kun sovellamme tätä ajatusta meemien tasolla, voinemme päätellä, että orgnismit ovat pohjimmiltaan itsekkäitä.

Onneksi vauvat eivät ole lukeneet Dawkinsia. Yalen yliopistossa tehty uusi tutkimus horjuttaa uskoa sekä darvinismiin että dawkinismiin. Luontainen itsekkyys osoittautuu sen valossa pelkäksi myytiksi. Kukaan ei ole vielä ehtinyt opettaa kuuden kuukauden ikäisille vauvoille moraalin perusteita. Tutkimus viitannee siihen, itsekkyysmeemiä ei siis näyttäisi olevan olemassakaan.[2]

Jatko-opiskelijan Kiley Hamlinin johtama tutkimus[3] osoittaa, että jo vauvoilla näyttää olevan luontainen taipumus suosia niitä, jotka auttavat muita. Tutkimuksessa käytettiin värikkäitä puisia palikoita, joihin oli liimattu isot pyöreät silmät. Lapsille näytettiin, kuinka palikka yritti kiivetä ylös jyrkkää mäkeä. Toiset palikat joko auttoivat niitä työntämällä niitä mäkeä ylös ja toiset taas estivät niitä työntämällä niitä mäkeä alas. Kun kuuden kuukauden ikäiset lapset myöhemmin näkivät joko ”hyvät” tai ”pahat” palikat, he miltei poikkeuksetta halusivat koskettaa ”hyvää" palikkaa.

Psalmissa 8:3 sanotaan, että totuus tulee julki lasten ja imeväisten suusta. Hamlinin tutkimuksen valossa voisimme lisätä, että totuus tulee julki jo silloin, kun vauvat eivät vielä osaa pukea tuntemuksiaan sanoiksi.






Viitteet:
[1] Darwins, Richard. 1976. The Selfish Gene. Oxford: Oxford University Press. Art House julkaisi teoksen suomeksi nimellä Geenin itsekkyys vuonna 1993, suom. Kimmo Pietilä.
[2] Dawkinistit voivat tietenkin olettaa, että myös altruismi perustuu pohjimmiltaan itsekkyyteen mutta tämä olisi pikemminkin filosofinen kuin tieteellinen päätelmä.
[3] Hopkin, Michael. 2007. Babies can spot nice and nasty characters. Nature News 21.11. http://www.nature.com/news/2007/071121/full/news.2007.278.html, Hamlin, J. K. , Wynn, K. & Bloom, P. et al. 2007. Social evaluation by preverbal infants. Nature 450, 557-559.

Suomalaiset kreationistit julkaisivat tutkimuksen huippulehdessä

Joel Kontinen

Biokemisti Pauli Ojala ja professori Matti Leisola julkaisivat tutkimuksen Ernest Haeckelistä Journal of Creation –lehdessä.[1] Journal of Creation on kolme kertaa vuodessa ilmestyvä erittäin arvostettu kreationistinen peer-review[2] -julkaisu.


Ernst Haeckel: evoluution markkinamies

Ernst Haeckel (1834-1919) oli saksalainen eläintieteen professori, joka saavutti kuuluisuutta tehdessään evoluutiota tunnetuksi. Haeckel oli evoluution ehkä innokkain markkinoija manner-Europassa. Hän ei kaihtanut keinoja popularisoidessan näkemystä, jonka mukaan ihminen oli vain yksi eläimistä.

Nykyisin Haeckel muistetaan lähinnä väärennetyistä sikiökuvistaan. Hän väitti, että tietyssä kehitysvaiheessa eri lajien sikiöt muistuttavat toisiaan. Jo hänen tiedemieskollegansa osoittivat, että Haeckel erehtyi.[3] Haeckelin näkemys sai kuoliniskun viimistään vuonna 1997, kun johtavat tiedelehdet Science ja New Scientist julkaisivat sikiökuvia, jotka paljastivat Heckelin väärentäneen omia piirroksiaan sumeilematta.

Toinen Haecklin ”löydös” oli apinamies, joka sai nimen Pithecanthropus alalus, ”puhekyvytön apinamies”. Löydön tueksi ei ollut tarjota edes yhtä hammasta, ja tästä välimuodosta luovuttiin melko pian.

Haeckel myös väitti löytäneensä elollisen ja elävän välimuodon, jota hän kutsui moneroniksi.

Darwinin bulldoggina tunnettu Thomas Huxley sanoi löytäneensä Haeckelin kuvaileman olennon Pohjois-Atlantilta. Huxley antoi sille tieteelliseltä kalskahtavan nimen Bathybius haeckelii. Löytö osoittautui myöhemmin kipsiksi.


Tarkoitus näytti pyhittäneen Haeckelin keinot. Hän uskoi, että valkoinen ”rotu” oli kehittyneempi kuin tummat ”rodut”. Näin hän tuli samalla innoittaneeksi 1900-luvulla hyvin yleistä rodunjalostusta ja natsien rotu-oppia.

Viitteet

[1] Ojala, Pauli J. ja Leisola, Matti. 2007. Haeckel: legacy of fraud to popularise evolution. Journal of Creation 21:3, 102-110.
[2] Peer review eli vertaisarviointi tarkoittaa käytännössä sitä, että vähintään kahden asiantuntijan on hyväksyttävä kirjoittajien tutkimus ennen kuin se voidaan hyväksyä
[3] Grigg, Russell. 1996. Ernst Haeckel: Evangelist for Evolution and Deceit. Creation 18:2, 33-36.

Onko muita maailmankaikkeuksia olemassa?

Entä jos nämä olisivatkin muita maailmankaikkeuksia?
Kuva: NASA

Joel Kontinen

Multiversumi-ajatusta on viime vuosina tuotu tieteen foorumeille uutena mullistavana hypoteesina, vaikka sen tueksi ei voida esittää juuri mitään konkreettista. Ajattelun mukaan maailmankaikkeuksia voi olla äärettömän paljon.

Esimerkiksi Scientific American julkaisi Max Tegmarkin artikkelin Parallel Universes vuonna 2003. [1] Samana vuonna Tegmark, joka toimii tutkijana Pennsylvanian yliopistossa, johti universumin kartoitushanketta.[2] Tuloksena oli kartta, joka osoittaa, että galakseja ei ole sijoitettu umpimähkään universumiin vaan tässäkin näykyy johdonmukaisuus.[3] Multiversumi-ajattelu taas nojaa sattumanvaraisuuteen.

Myös Vesa Vanhalakka käsitteli multiversumi-hypoteesia hiljattain Aamulehdessä.[4] On monesti valitettavan vaikeaa erottaa, mikä on oikeasti astronomiaa ja mikä spekulaatiota.
On varsin traagista, että tähtitieteessä saa vapaasti esittää villejä spekulaatioita, mutta heti, kun joku ehdottaa, että universumi näyttää suunnitellulta, koska se oikeasti on suunniteltu, kollegat ovat jo sitomassa suukapulaa tällaiselle originellille. Näinhän kävi hiljattain Iowa State Universityn apulaisprofessorille Guillermo Gonzalesille, joka julkeni poiketa virallisesta opista (kaikki on sattuman aikaansaannosta) ja väittää, että hän näkee suunnittelun jälkiä universumissa.[5]

Multiversumi-ajattelu on osaltaan pyrkimys päästä eroon ajatuksesta, että maailmankaikkeus on suunniteltu ja että ihmisellä on erityisasema universumissa.

Monet tutkimustulokset osoittavat, että universumi ei ole sattumanvarainen. Esimerkiksi fyysikko Russell Humpreys on galaksien punasiirtymien[6] perusteella päätellyt, että toisin kuin big bang ajattelussa, universumi on rajallinen ja että oma aurinkokuntamme sijaitsee lähellä sen keskusta.[7] Olemme siis sittenkin keskiössä.

Eniten multiversumikeskustelussa käy sääliksi Carl Sagania. Saganillahan oli tapana muistuttaa kuulijoitaan uskontunnustuksestaan: ”kosmos (universumi) on kaikki, mitä on, mitä oli ja mitä tulee olemaan.” Mitä hän nyt sanoisi, jos olisi yhä keskuudessamme?

Sekä Sagan että multiversumi-hypoteesin kehittäjät halusivat tehdä Jumalasta tarpeettoman. Maailmankaikkeus kuitenkin näyttää siltä kuin se olisi suunniteltu. "Taivaat julistavat Jumalan kunniaa" (Psalmi 19:1).


Viitteet

[1] Tegmark, Max. 2003. Parallel Universes. Scientific American 288:5, 30-41 (toukokuu 2003).
[2] Hanke tunnetaan kirjainyhdistelmästä SDSS, Sloan Digital Sky Survey.
[3] Hartnett, John. 2004. New evidence: we really are at the centre of the universe. TJ 18:1, 9.
[4] Vanhalakka, Vesa. 2007. Multiversumi sysää ihmisen lopullisesti syrjään keskiöstä. Aamulehti 7.11. 2007, B24
[5] Kontinen, Joel. 2007. Onko Suunnittelu ruma sana? (13.8.2007) http://bwanajoe.blogspot.com/2007_08_01_archive.html)
[6] Tähtitieteessä punasiirtymällä tarkoitetaan etenkin galaksin lähettämän valon siirtymistä kohti sähkömagneettisen spektrin punaista päätyä. Tämän on tulkittu tarkoittavan sitä, että kohde etääntyy meistä.
[7] Humpreys, D. Ross. 2002. Our Galaxy is the centre of the universe, ‘quantized’ red shifts show. TJ 16:2, 95-104.

Uskotko evoluutioon?

Joel Kontinen

34 prosenttia suomalaisista epäilee evoluutiota

Tiedebarometri 2007 kartoitti suomalaisten suhtautumista luontoon ja tieteeseen.[1] Tieteen tutkimus ry:n laatima kyselylomake lähetettiin 3000 satunnaisesti valitulle 18-70 vuotiaalle henkilölle.[2] Lomakkeen palautti 1078 henkilöä.

34 prosenttia vastanneista ilmoitti epäilevänsä evoluutiota, joka tässä tutkimuksessa määriteltiin seuraavasti: Ihminen on kehittynyt vuosimiljoonien aikana muista, varhaisemmista eläinlajeista. Tulos on samansuuntainen kuin Science -lehden vuosi sitten julkaistu tutkimus, jonka mukaan 35 prosenttia epäili evoluutiota.

Luvut ovat melko suuria, kun ottaa huomioon, että suomettumisen aika elää ja voi hyvin kotimaisessa tiedeyhteisössämme. Lisäksi evoluutiota opetetaan kouluissa totuutena, jonka heikkouksista vaietaan.

Evoluutio on uskon asia

Evoluution on pitkälti uskon asia. Ranskassa asuva juutalainen matemaatikko David Berlinski paljasti hiljattain, että hän tuntee kymmeniä matemaatikkoja, jotka epäilevät darvinismia. Berlinski, joka on agnostikko, sanoo, että myös monet fyysikot ja biologit epäilevät evoluutiota. Jotkut heistä eivät edes pidä darvinismia tieteellisenä teoriana.[3]

Miksi evoluutioon sitten uskotaan? Ihminen kaipaa suurta kertomusta, joka selittäisi mistä hän on peräisin. Tieteenfilosofi Michael Ruse kirjoitti National Post lehdessä 13.5. 2000, että evoluutio on maailmanselitysmalli, joka kilpailee kristinuskon kanssa. Hän jatkoi: ”Evoluutio on uskonto. Tämä piti paikkansa evoluutiosta alussa ja se pitää edelleenkin paikkansa evoluutiosta." [4]

Viitteet
[1] http://www.sci.fi/~yhdys/tb3/tiedebaro3.htm
[2] Ahvenanmaa ei ollut mukana tutkimuksessa.
[3] http://www.evolutionnews.org/2007/11/
[4] http://www.omniology.com/HowEvolutionBecameReligion.html

Jokelan koulusurmien surullinen evoluutiokytkentä

Kuva: Dan Lietha. www.answersingenesis.org

Joel Kontinen

Maailmankatsomuksella voi olla äärimmäisen traumaattisia seurauksia. Tämä kävi ilmi Jokelan murhenäytelmässä. Pekka-Eric Auvinen, joka surmasi koulussaan kahdeksan ihmistä ja itsensä, kertoi YouTube videoille luottavansa ateismiin, evoluutioon ja Nietzscheläiseen ajatteluun, jossa ”yli-ihminen” näyttelee oleellista osaa. Auvinen sanoi olevan luonnon valitsija, joka eliminoisi heikot ja saattaisi luonnonvalinnan taas raiteilleen. Hänen kielenkäyttönsä muistuttaa Columbinen koulutragedian (1999) ampujien näkemyksiä.[1]

Kaikista evoluution kannattajista ei tietenkään tule joukkomurhaajia, mutta darvinismi olemassaolon taisteluineen ja luonnonvalintoineen on äärettömän julma ideologia, joka riistää ihmiseltä absoluuttisen moraalin ja antaa hänen polkea heikompiaan. Jokelan tapauksessa se valitettavasti myös antoi syyn eliminoida muita ihmisiä.

Evoluutio voi riistää ihmiseltä toivon. Nietzsche piti kristinuskon opetusta orjamoraalina mutta todellisuudessa Raamattu vapauttaa meidät pelosta ja antaa meille toivon. ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” sanoo Jumala Jeremian kirjassa (29:11).






.


Viite
[1] Catchpoole, David. 2007. Inside the mind of a killer
The Finnish high school tragedy once again shows that ideas have consequences. http://www.creationontheweb.com/content/view/5435

Miksi pahoja asioita tapahtuu?

Kuva: Dan Lietha, Answers in Genesis http://www.answersingenesis.org/aftereden/view.aspx?id=146

Joel Kontinen

Jokelan verilöyly sai monet kysymään, miksi maailmassa – ja vieläpä Suomessa - tapahtuu pahoja asioita. Kysymykset eivät valitettavasti tee tehtyä tekemättömäksi. Harvalla on tyhjentävää vastausta. Miksi Jumala ei estänyt surmia? joku saattaa kysyä. Meidän on tunnustettava, että emme tiedä.

Skeptikot usein sanovat, että murhenäytelmät osoittavat, että joko Jumalaa ei ole olemassa tai Hän ei kykene estämään pahaa.

Pahuuden olemassaolo on askarruttanut ajattelijoita halki vuosisatojen. Filosofi Gottfried Wilhelm Leibniz (1646-1716) otti käyttöön käsitteen teodikea, jossa yhdistyvät kreikan kielen sanat Jumala (theos) ja oikeus (dike). Teodikea-ongelma on pyrkimys selvittää, miksi Jumala, joka on hyvä ja kaikkivaltias, voi sallia, että maailmassa on pahuutta.[1]

Jo kirkkoisä Augustinus (354-430) pohti teodikea-ongelmaa. Hän käsitti, että pahuus johtuu syntiinlankeemuksesta. Kun Aadam ja Eeva rikkoivat Jumalan käskyä vastaan, he samalla avasivat oven pahuudelle. Apostoli Paavali totesi: ”koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi” (Room. 8:22) synnin vuoksi.

Pahuus johtuu pohjimmiltaan ihmisen vapaasta tahdosta. Jumala ei ole nähnyt hyväksi tehdä ihmisestä robottia, joka tottelisi Hänen pienintäkin käskyään. Joskus ihmiset valitsevat väärin, ja seuraukset voivat olla kauhistuttavia. Mutta Raamattu lupaa meille, että tämä kärsimysten aika on vain väliaikaista. Koittaa päivä, jolloin Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet niiltä, jotka seuraavat Häntä.




Viite
.
[1] Bowler, John.(toim.) 2006. The Concise Oxford Dictionary of World Religions. Oxford: Oxford University Press.

”Supermaapallo” onkin kuuma kuin Venus

Kultakutri ei viihtyisi Gliese 581c:lla. Kuva: ESO

Joel Kontinen

Gliese 581c onkin pettymys

Maapalloa eniten muistuttava eksoplaneetta[1] Gliese 581c ei ehkä olekaan elinkelpoinen.[2]

Eksoplaneetat ovat monesti joko erittäin kuumia tai erittäin kylmiä. Viime huhtikuussa löydetty Gliese 581c herätti suuria toiveita. Tähtitieteilijät olettivat, että se olisi yksi harvoista poikkeuksista.

Astronomit ovat omaksuneet kielenkäyttöönsä käsitteen Kultakutri-ilmiö, joka viittaa planeetan elinkelpoiseen vyöhykkeeseen. Kultakutri ei voinut syödä liian kuumaa eikä liian kylmää puuroa. Elämä ei myöskään menesty tai ole edes mahdollista lian kylmissä tai liian kuumissa oloissa.

Aivan kuten Kultakutri lopulta löysi sopivan lämpöistä puuroa, Maassa on ihanteelliset olot elämälle. Täällä ei ole liian kuumaa eikä liian kylmää. Yhtä sopivaa lämpöä saa hakea kaukaa, sillä Venuksessa asukkaat kärventyisivät, kun taas marsilaiset joutuisivat hytisemään pakkasessa.

Punainen kääpiöplaneetta Gliese 581 kolmine planeettoineen sijaitsee 20,5 valovuoden päässä aurinkokunnastamme. Gliese 581c on noin 5,5 kertaa maapallon kokoinen. Hiljattain kaksi tutkimusryhmää selvitti Gliesen planeettojen elinkelpoisuutta. Franck Selsisin johtama Lyonin yliopiston tutkimusryhmä hyödynsi ilmakehämallia[3] , ja Potsdam-Institut för Klimafolgenforschungin tutkimusryhmä Werner von Blohin johdolla käytti geologista mallia.[4]

Kumpikin ryhmä päätyi samaan tulokseen: Gliese 581c on elinkelpoisen vyöhykkeen ulkopuolella, mutta von Blohin ryhmä arveli, että Gliese 581d, joka on kahdeksan kertaa maapallon kokoinen ja muistuttanee rakenteeltaan Maata, saattaa juuri ja juuri olla vyöhykkeen sisäpuolella. Optimistit yhä uskovat, että jonkinlainen primitiivinen elämä voi teoriassa olisi mahdollista Gliese 581d:llä.

Selsis arvioi, että Gliese 581c on todennäköisesti kuumempi kuin Venus. Liian kuumassa vesi höyrystyisi eikä elämä olisi mahdollista. Lisäksi ilmakehässä ei olisi riittävästi hiilidioksidia. Näin fotosynteesi ei myöskään olisi mahdollista.[5]

Miksi elämän löytäminen avaruudesta on niin tärkeää?

Elinkelpoisen planeetan löytäminen osoittaisi evolutionisteille, että elämä voi syntyä spontaanisti ilman ulkopuolista apua. Mutta elinkelpoisuus ei vielä takaa sitä, että planeetalla olisi elämää. Evoluution uskovat tiedemiehet tuntuvat kuvittelevan, että elämä on kuin pussikeitto: lisätään vain vettä, niin pian liemi porisee ja elämä syntyy. Niinhän he kuvittelevat sen syntyneen maapallollakin. Mutta he unohtavat erään tärkeän seikan: elämä ei synny spontaanisti edes vedestä.

Elämä ei ole syntynyt itsekseen maapallolla. Miksi se sitten syntyisi ”supermaapallolla”, jossa olot ovat kaikin puolen huonommat kuin täällä?

Elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä. Vastaus löytyy Genesiksestä, Raamatun ensimmäisestä kirjasta.

Viitteet
[1] Eksoplaneetta on aurinkokuntamme ulkopuolella oleva planeetta.
[2] Sanderson, Katharine. 2007. Earth-like planets get life assessment. Fresh models suggest only one planet around Gliese might be habitable.Nature News 2.11. 2007. http://www.nature.com/news/2007/071102/full/news.2007.212.html
[3] Selsis, F. ; Kasting, J. F.; Levrard B.; Paillet, J, Ribas,

I ja Delfosse, X. Habitable planets around the star Gl 581? Astronomy & Astrophysics (käsikirjoitus). http://fr.arxiv.org/abs/0710.5294
http://www.nature.com/news/2007/071102/full/news.2007.212.html
[4] von Bloh, W.; Bounama, C.; Cuntz, M.ja Franck, S. 2007. The habitability of super-Earths in Gliese 581. Astronomy & Astrophysics (käsikirjoitus). http://adsabs.harvard.edu/abs/2007arXiv0705.3758V
[5] Sanderson 2007.