Dinosaurukset, kuten Diplodocus, ovat saattaneet olla yhtä värikkäitä kuin linnut

 

Kuva: Tess Gallagher

Joel Kontinen

Jos dinosaurukset näyttävät linnuilta, se ei tarkoita, että linnut olisivat periytyneet niistä. Linnuilla ja dinosauruksilla on erilaiset aivot ja muutkin elimet voivat olla erilaisia.

Sauropodin kivettyneessä ihossa näkyvät mikroskooppiset rakenteet viittaavat siihen, että nämä jättiläisdinosaurukset ovat saattaneet olla yhtä kirkkaanvärisiä kuin jotkut linnut.

Tess Gallagher Bristolin yliopistosta, Iso-Britanniasta, ja hänen kollegansa tutkivat sauropodin ihon fossiileja, joiden uskotaan olevan noin145 miljoonaa vuotta vanhoja ja jotka kerättiin vuosina 2019 ja 2022 äitienpäivälouhoksesta Montanassa. Vaikka fossiileja ei voitu lopullisesti tunnistaa, niiden uskotaan luultavasti olleen Diplodocus-nimisiä.

Tutkijat ottivat pieniä paloja fossiilien neljästä suomusta skalpellilla ja tutkivat niitä sitten pyyhkäisyelektronimikroskoopilla, minkä ansiosta he pystyivät näkemään yksityiskohtia solutasolla.

Iho oli säilynyt kolmiulotteisesti, eikä se ollut pelkkä jäljennös, Gallagher sanoo. Siinä oli myös merkkejä erilaisista melanosomeista, solujen sisäisistä rakenteista, jotka varastoivat melaniinia ja luovat värin ihoon, hiuksiin, silmiin ja höyheniin.

"Odotin löytäväni ainakin jälkiä melaniinista", hän sanoo. "Löysimme kuitenkin todisteita siitä, että sauropodeilla voi olla erilaisia ​​melanosomien muotoja, mikä lopulta tarkoittaa potentiaalia erilaisille väreille."

Jokaisella tutkimallamme näytteellä oli melanosomeja, ja niitä oli kahta päätyyppiä: pitkulaisia ​​ja kiekonmuotoisia. Ei kuitenkaan ole vielä mahdollista sanoa tarkalleen, minkä värinen näiden sauropodien iho olisi ollut – vain se, että rakenteiden monimuotoisuus viittaa useisiin mahdollisiin sävyihin. ”Diplodocus olisi ollut huomattavan tekstuurinen eläin, jolla olisi ollut potentiaalisia värikuvioita ja monipuolisia värejä”, Gallagher sanoo.

Lähimmät vertailukohdat kiekonmuotoisille rakenteille ovat nykylintujen höyhenissä esiintyvät verihiutalemelanosomit. Gallagherin mukaan nämä voivat olla todisteita siitä, että Diplodocuksella oli kyky luoda erilaisia ​​värejä melanosomien avulla. ”Näillä eläimillä voi olla silmiinpistävämpiä värikuvioita, eikä harmaita, kuten näemme vanhassa paleotaiteessa.”

Mike Benton, joka on myös Bristolin yliopistossa, mutta ei osallistunut tutkimukseen, sanoo, että kuvattujen rakenteiden muoto ja tapa, jolla ne ovat säilyneet, tarkoittavat, että ne ovat uskottavasti melanosomeja.

Tutkijat ovat ”perustellusti varovaisia ​​esityksessään, mutta se vaikuttaa mahdolliselta ensimmäiseltä havaitulta väriä kantavista melanosomeista sauropodi-dinosauruksessa”, hän sanoo.

Lähde:

James Woodford 2025 Dinosaurs like Diplodocus may have been as colourful as birds | New Scientist 10.12.

Supernovaräjähdyksen parittomat alkuaineet saattavat vaikuttaa vieraaseen elämään

 

Kuva: NASA/JPL-Caltech/O. Krause (Steward Observatory)

Joel Kontinen

Voiko supernovasta tulla elämän alku? Avaruuden muukalaiselämän aineet on löydetty supernova Cassiopeia A:sta.

Räjähtäneet tähdet – supernovajäänteet – sisältävät runsaasti alkuaineita, kuten happea ja magnesiumia, ja niiden ytimissä on parillinen määrä protoneja. Ytimet, joissa on pariton määrä protoneja – ne, jotka kuuluvat "parittomiin Z"-alkuaineisiin – ovat luonnostaan ​​vähemmän stabiileja, joten niitä syntyy vähemmän tähtien fuusion aikana. Tämä heijastuu galaksimme kemiallisen kehityksen malleissa, jotka yleensä ennustavat hyvin alhaisia ​​parittomien Z-alkuaineiden pitoisuuksia.

Cassiopeia A:n, galaksimme nuorimman tunnetun räjähtäneen tähden, sisältä tähtitieteilijät ovat löytäneet yllättävän korkeita kloori- ja kaliumpitoisuuksia. Näiden alkuaineiden atomiytimissä on pariton määrä protoneja, ja vaikka niiden uskotaan olevan harvinaisempia maailmankaikkeudessa, ne ovat välttämättömiä planeettojen muodostumiselle ja eläville järjestelmille. Tämä tarkoittaa, että Cassiopeia A:n löydöllä voi olla merkitystä sille, missä Linnunradassa saattaa esiintyä vierasta elämää.

Lähde:

Victoria Corless 2025 Odd elements in supernova blast might have implications for alien life | New Scientist 8.12.

Koralliriutat ovat kiihdyttäneet voimakasta ilmaston lämpenemistä Maan historiassa

 

Kuva: Einhard Dirscherl/Alamy

Joel Kontinen

Evolutionistit ovat keksineet, miten saada vuosimiljoonat sopimaan Darvinistisen ajattelun kanssa. Se käy ilmi tästä tutkimuksesta, jossa korallien väitetään olevan yli 250 miljoonaa vuotta vanhoja.

Koralliriutat ovat hiilidioksidin nettotuottajia, koska kasvihuonekaasu on kalsiumkarbonaatin muodostumisen sivutuote, josta korallien luuranko koostuu.

Jotkin planktonlajit rakentavat myös kuoriaan kalsiumkarbonaatista, ja kun ne kuolevat, tämä mineraali hautautuu merenpohjaan. Kun laajoja alueita matalassa meriympäristössä peittyy koralleihin, kalsium- ja karbonaatti-ioneja, joita syvänmeren plankton normaalisti ottaisi, ei ole enää saatavilla.

Tristan Salles Sydneyn yliopistosta Australiasta ja hänen kollegansa mallinsivat matalan veden korallien ja syvänmeren planktonin välistä vuorovaikutusta viimeisten 250 miljoonan vuoden aikana integroimalla laattatektoniikan rekonstruktioita, ilmastosimulaatioita ja mereen virtaavan sedimentin muutoksia.

He havaitsivat, että korallien ja planktonin välinen tasapaino on häiriintynyt, kun laattatektoniikka ja geomorfologia johtavat ajanjaksoihin, jolloin on laajoja alueita matalaa mannerjalustaa, joka on ihanteellinen elinympäristö riuttoja rakentaville koralleille.

Kun koralliriutat ovat harvempia, kalsiumia ja emäksisyyttä kertyy mereen, planktonista tulee tuottavampaa ja syvänmeren alueelle hautautuu enemmän karbonaattia, mikä auttaa alentamaan hiilidioksidipitoisuuksia ja laskemaan lämpötiloja.

Tutkijat havaitsivat, että viimeisten 250 miljoonan vuoden aikana hiilen kiertokulku häiriintyi vakavasti kolmessa pääjaksossa. Näissä keskitriaskauden, keskijurakauden ja myöhäisliitukauden tapahtumissa laajat koralliriutat käyttivät valtavia määriä kalsiumkarbonaattia, mikä johti meren lämpötilan suuriin nousuihin.

Sallesin mukaan, kun tasapaino matalien vesien koralliriuttojen ja syvänmeren planktonin välillä häiriintyy, tasapainon palauttaminen voi kestää satoja tuhansia tai miljoonia vuosia.

"Joten vaikka järjestelmä onnistuisikin toipumaan valtavasta kriisistä, uudelleentasapainottuminen tapahtuu todella pitkän ajan kuluessa, joka on paljon pidempi kuin ihmisen aikaskaalat", Salles sanoo.

Positiivisena puolena Salles sanoo, että jos planktoniset ravinnekukinnat joskus riistäytyvät käsistä, korallit ovat loistavia ottamaan ylimääräisiä ravinteita koralliriuttojen rakentamiseen. Ihmisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt aiheuttavat nyt ilmaston lämpenemistä ja valtamerten happamoitumista ennennäkemättömällä nopeudella, mikä tappaa sekä koralleja että planktonia, Salles sanoo. Seuraukset ovat tuntemattomia, mutta ne ovat todennäköisesti ekologisesti katastrofaalisia, hän sanoo.

"Mallintamamme syvän ajan palautteet eivät päde tänä päivänä – nykyajan muutoksen vauhti on aivan liian nopea, jotta karbonaattialustojen palautteilla olisi mitään vastaavaa merkitystä."

Alexander Skeels Australian kansallisesta yliopistosta Canberrasta sanoo tutkimuksen osoittavan, että elämän ja ilmaston välillä on "syvästi toisiinsa kietoutunut takaisinkytkentäkierto".

Hän sanoo, että ihmiset usein ajattelevat, että lajit kehittyvät ja sopeutuvat vastauksena Maan ilmastoon, jota säätelevät "muuttumattomat fysikaaliset ja kemialliset prosessit".

"Yhä useammin näemme kuitenkin esimerkkejä siitä, kuinka biologiset lajit vaikuttavat suoraan itse ilmastoon luoden rinnakkaiskehityksen takaisinkytkentäsilmukan", Skeels sanoo. ”Ei pelkästään korallit, vaan myös vanhemmat mikrobiyhdyskunnat, kuten stromatoliitit, ovat olleet avainasemassa ilmakehän hiilen säätelyssä.

”Tiedämme, että hiili lämmittää ilmastoamme, kuten se tekee niin nopeasti tänä päivänä, ja riutat ovat saattaneet vaikuttaa tähän prosessiin hyvin pitkillä aikaskaaloilla, mikä selittää värähteleviä lämpimiä ja kylmiä intervalleja.

 Lähde:

James Woodford 2025 Coral reefs have fuelled severe global warming in Earth's past | New Scientist 1. 12.

Asteroidi Bennu kantaa mukanaan kaikki tuntemamme elämän ainekset

 

OSIRIS-REx-näyte. Kuva: NASA/Erika Blumenfeld & Joseph Aebersold

Joel Kontinen

Kaikki tuntemamme elämän käynnistämiseen tarvittavat ainekset, myös sokeria, joita tarvitaan DNA:n ja RNA:n muokkaamiseen, on nyt löydetty asteroidi Bennu -näytteistä. Tämä osoittaa, että asteroidit ovat voineet toimittaa kaikki elämän edellytykset Maahan – ja ehkä muuallekin.

Vuonna 2020 NASAn OSIRIS-REx-operaatio otti näytteitä Bennusta, asteroidista, joka kiertää aurinkoa satojen miljoonien kilometrien päässä Marsin ja Jupiterin välillä. Lento palautti näytteet Maahan vuonna 2023. Siitä lähtien pieniä määriä kerätystä 121 grammasta on lähetetty laboratorioihin ympäri maailmaa analysoitavaksi, jotta erityyppisten biologisten yhdisteiden havaitsemiseen erikoistuneet asiantuntijat ovat voineet ryhtyä työhön.

Ensimmäiset tutkimukset paljastivat veden, hiilen ja useiden orgaanisten molekyylien läsnäolon. Seuraavaksi havaittiin aminohappoja, formaldehydiä ja kaikkia viittä RNA:ssa ja DNA:ssa esiintyvää nukleoemästä sekä fosfaatteja. Tämä ei kuitenkaan aivan riitä kokoamaan yhteen molekyylejä, jotka kantavat geneettistä tietoa. RNA:n ja DNA:n portaat sisältävät sokerin, joka on riboosi RNA:ssa ja deoksiriboosi DNA:ssa – ja se puuttui Bennu-materiaalin ensimmäisistä analyyseistä. Nyt Yoshihiro Furukawa Tohokun yliopistosta Japanista ja hänen kollegansa ovat murskanneet pienen osan näytteestä ja sekoittaneet sen hapon ja veden kanssa. Sitten he käyttivät kaasukromatografia-massaspektrometriaa seoksen komponenttien erottamiseen ja tunnistamiseen.

Tämä paljasti riboosin sekä muiden sokereiden, kuten lyksoosin, ksyloosin, arabinoosin, glukoosin ja galaktoosin, läsnäolon – mutta ei deoksiriboosia.

"Tämä on uusi löytö sokereista maan ulkopuolisissa materiaaleissa", Furukawa sanoo ja lisää, että lähes kaikki elämä on riippuvainen glukoosista aineenvaihdunnassaan.

”Tämä on todella loistava tulos OSIRIS-REx-lennolta”, sanoo Sara Russell Lontoon Luonnonhistoriallisesta museosta, joka ei ollut osa tiimiä, mutta työskentelee myös Bennu-näytteiden parissa. ”Yksi puuttuva ainesosa oli sokeri, josta on nyt raportoitu, joten nyt kaikkien RNA:n ainesosien tiedetään olevan alkeellisissa asteroideissa.”

Furukawa ja hänen kollegansa uskovat, että sokerit muodostuivat formaldehydiä sisältävistä suolaliuoksista emoasteroidissa, josta Bennu on peräisin. Asteroidin uskotaan kuljettaneen enemmän nestettä ja esiintyneen enemmän reaktioita.

”Aiemmin tänä vuonna raportoimme löytäneemme suoloja palautetusta näytteestä ja ehdotimme, että Bennun emokappaleessa olisi ollut suolaisia ​​vesilammikoita”, Russell sanoo. ”Tällaisissa ympäristöissä olisi täydellisiä paikkoja kypsentää monimutkaisia ​​orgaanisia aineita, joita näemme Bennussa.”

Saturnuksen kuussa Enceladuksessa ja kääpiöplaneetta Cereksessä on todisteita suolaliuoksista, mikä viittaa siihen, että elämän ainesosia saattaa olla runsaasti aurinkokunnassa, Russell sanoo.

Furukawan työssä on aiemmin havaittu riboosia ja muita sokereita Maasta löydetyissä meteoriiteissa, mutta hän sanoo, että aina oli huoli siitä, että nämä yhdisteet olisivat voineet päästä kallioon saastumisen seurauksena saavuttuaan Maan. "Tämä Bennu-näytteen löydös takaa, että nämä tulokset olivat totta", hän sanoo.

Uusi työ osoittaa, että asteroidit ovat todellakin voineet toimittaa kaikki elämälle välttämättömät ainekset Maahan tai muille aurinkokunnan kappaleille, kuten Marsiin, Furukawa sanoo. Se tukee myös RNA-maailman hypoteesia elämän alkuperästä, koska riboosia löydettiin, mutta doksiriboosia ei.

Tämä ajatus esittää, että evoluution mukaan varhaisin elämä Maassa, kauan ennen solujen tai DNA-pohjaisen elämän syntyä, koostui RNA-molekyyleistä, jotka sisälsivät geneettistä tietoa ja pystyivät replikoitumaan.

 Lähde:

Chris Simms 2025 Asteroid Bennu carries all ingredients to kick-start life as we know it | New Scientist 2. 12.

Varhaisessa maailmankaikkeudessa saattoi piileksiä supermassiivisia pimeän aineen tähtiä

 

Kuva: NASA / WMAP Science Team.

Joel Kontinen

Pimeää ainetta pitäisi olla paljon, mutta siitä ei ole todisteita. 

Ydinfuusion sijaan pimeästä aineesta lähtevät tähdet voisivat ratkaista useita varhaisen maailmankaikkeuden mysteerejä, ja olemme saattaneet havaita ensimmäiset vihjeet niiden todellisuudesta.

Olemme saattaneet nähdä ensimmäiset vihjeet oudoista tähdistä, joita pimeä aine käyttää voimanlähteenä. Nämä niin kutsutut pimeät tähdet voisivat selittää useita maailmankaikkeuden salaperäisimmistä kohteista, ja samalla antaa meille vihjeitä itse pimeän aineen todellisesta luonteesta.

Evolutionistien mukaan normaalit tähdet muodostuvat, kun kaasupilvi romahtaa itsensä päälle ja sen keskustasta tulee niin tiheä, että se käynnistää ydinfuusion. Tämä fuusio antaa tähdelle voimaa pumppaamalla valtavia määriä lämpöä ja energiaa ympäröivään plasmaan ja kaasuun.

Lähde:

Leah Crane 2025 Supermassive dark matter stars may be lurking in the early universe | New Scientist 28. 11.

Erittäin harvinainen vaaleanpunainen heinäsirkka havaittu Uudessa-Seelannissa

 

Kuva: Samantha Turner / Uusi-Seelanti DOC

Joel Kontinen

Mutaatiot voivat muuntaa heinäsirkkojen värin punaiseksi. Yleensä ne ovat harmaita tai ruskeita, mutta ilmeisesti geneettinen mutaatio saa ne tuottamaan punaista.

Ne muistuttavat niitä punaruskeita heinäsirkkoja, joita näimme Fuerteventuralla, kuin ne olivat tulleet Afrikasta. Niiden väri ei johtunut evoluutiosta. 

Auringosta nauttimassa ollut vangittu erittäin harvinainen vaaleanpunainen naaras on  vahva heinäsirkka (Sigaus robustus). Nämä hyönteiset ovat yleensä harmaita tai ruskeita, mikä toimii naamiointina alkuperäisen elinympäristönsä kivien joukossa Uuden-Seelannin Mackenzie-altaan reunalla. Mutta jotkut niistä ovat vaaleanpunaisia, minkä uskotaan johtuvan geneettisestä mutaatiosta, joka aiheuttaa punaisen pigmentin liikatuotantoa.

Lähde:

New Scientist 2025 Exceptionally rare pink grasshopper spotted in New Zealand | New Scientist 26.11. 

Israelin ja Ghanan läpimurto haastaa darwinistisen oletuksen evoluutioteorian ytimessä

 

Kuva: X

Joel Kontinen

Evoluutioteorian mukaan mutaatiot ovat satunnaisia, mutta tuore tutkimus sanoo, että ne eivät ole sitä.

Israelin ja Ghanan tutkijaryhmä on tuottanut uutta näyttöä, joka iskee Charles Darwinin evoluutioteorian keskeiseen pilariin. PNAS-lehdessä julkaistut löydökset osoittavat, että keskeinen ihmisen mutaatio, joka liittyy suojaan afrikkalaiselta unitaudilta, esiintyy paljon useammin juuri siellä, missä siitä on hyötyä. Tutkijoiden mukaan tätä kaavaa ei voida selittää satunnaisella mutaatiolla – oletus, jota darwinistinen teoria on pitänyt horjumattomana yli vuosisadan ajan.

Heidän johtopäätöksensä heijastelevat toista Haifan yliopiston tutkijan professori Adi Livnatin johtamaa tutkimusta, jossa tutkittiin malariaa vastaan ​​suojaavan hemoglobiini S (HbS) -mutaation syntymistä. Käyttämällä erittäin tarkkaa menetelmää de novo -geneettisten muutosten havaitsemiseksi Livnatin tiimi havaitsi, että mutaatio esiintyy paljon useammin afrikkalaisissa väestöissä kuin eurooppalaisissa – jälleen juuri siellä, missä suojaa tarvitaan. Nämä toisiaan täydentävät tutkimukset kyseenalaistavat käsityksen siitä, että mutaatiot tapahtuvat sattumalta.

Tämä haastaa Darwinin teorian. Raamattu sanoo, että meidän maailmamme on  perustettu älykkäällä suunnittelulla, eikä perustu satunnaisiin mutaatioihin. 

Lähde:

Adam Eliyahu Berkowitz 2025  Israeli–Ghanaian Breakthrough Challenges Darwinian Assumption at the Core of Evolutionary Theory - Israel365 News 23.11.