Maan varhaiset kädelliset kehittyivät kylmässä – eivät tropiikissa

 

Kuva: Shantanu Kuveskar, CC BY-SA 4.0.

Joel Kontinen

Jotkut evolutionistit luulevat, että varhaiset kädelliset kehittyivät kylmässä.

Useimmat ihmiset kuvittelevat varhaisten kädellisten esi-isiemme vaeltavan rehevissä trooppisissa metsissä. Mutta uusi tutkimus osoittaa, että ne uhmasivat kylmää.

Ilmasto on aina ollut merkittävä tekijä, joka ajaa ekologista ja evolutiivista muutosta: mitkä lajit selviävät, mitkä sopeutuvat ja mitkä katoavat. Ja planeetan lämmetessä menneisyyden opetukset ovat merkityksellisempiä kuin koskaan.

Readingin yliopiston Jorge Avaria-Llautureon ja muiden tutkijoiden tekemä uusi tieteellinen tutkimus kartoittaa kädellisten esi-isiemme maantieteellistä alkuperää ja näiden paikkojen historiallista ilmastoa. Tulokset ovat yllättäviä: sen sijaan, että varhaiset kädelliset olisivat kehittyneet lämpimissä trooppisissa ympäristöissä, kuten tiedemiehet aiemmin ajattelivat, näyttää siltä, ​​että ne elivät kylmillä ja kuivilla alueilla.

Nämä ympäristöhaasteet ovat todennäköisesti olleet ratkaisevia ajaessaan esi-isiämme sopeutumaan, kehittymään ja leviämään muille alueille. Tutkimuksen mukaan kesti miljoonia vuosia ennen kuin kädelliset asuttivat tropiikin. Lämpimämmät maapallon lämpötilat eivät näytä nopeuttaneen kädellisten leviämistä tai evoluutiota uusiksi lajeiksi. Nopeat muutokset kuivien ja kosteiden ilmastojen välillä kuitenkin vauhdittivat evoluutiomuutosta.

Yksi varhaisimmista tunnetuista kädellisistä oli Teilhardina, pieni puussa asuva eläin, joka painoi vain 28 grammaa – samanlainen kuin pienin nykyään elävä kädellinen, Madame Berthaen hiirimaki. Koska Teilhardina oli niin pieni, sen täytyi syödä runsaasti kaloreita, jotka koostuivat hedelmistä ja hyönteisistä. Fossiilit viittaavat siihen, että Teilhardina erosi muista aikansa nisäkkäistä, sillä sillä oli sormet kynsien sijaan, mikä auttoi sitä tarttumaan oksiin ja käsittelemään ruokaa – kädellisten keskeinen ominaisuus tänäkin päivänä. Teilhardina ilmestyi noin 56 miljoonaa vuotta sitten (noin 10 miljoonaa vuotta dinosaurusten sukupuuton jälkeen), ja lajit levisivät nopeasti lähtöpaikaltaan Pohjois-Amerikasta Eurooppaan ja Kiinaan.

Mutta kun uuden tutkimuksen takana olevat tiedemiehet käyttivät varhaisten kädellisten fossiiliympäristöjen fossiili-itiö- ja siitepölytietoja ilmaston ennustamiseen, he havaitsivat, että paikat eivät olleet tuolloin trooppisia. Kädelliset olivat itse asiassa peräisin Pohjois-Amerikasta (jälleen kerran vastoin tiedemiesten aiempaa uskomusta, osittain siksi, ettei Pohjois-Amerikassa nykyään ole kädellisiä).

Jotkut kädelliset jopa asuttivat arktisia alueita. Nämä varhaiset kädelliset ovat saattaneet selviytyä vuodenaikojen kylmistä lämpötiloista ja siitä johtuvasta ravinnonpuutteesta elämällä paljolti samalla tavalla kuin hiirimaki- ja kääpiömakilakit elävät nykyään: hidastamalla aineenvaihduntaansa ja jopa horroksessa.

 Lähde:

Jason Gilchrist 2025 Earth's early primates evolved in the cold — not the tropics | Live Science 22.8.

Ilmastonmuutos heikentää maapallon hiilinieluja

 

 

Kuva: Richard Saker/Alamy

Joel Kontinen

Hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä on noussut 15 miljoonasosaa vuodesta 1960 lähtien, koska maan ja meren kyky sitoa ylimääräistä hiilidioksidia on heikentynyt. Maastopalot, esimerkiksi Kreikassa, heikentävät maapallon luonnollista hiilinielua.

Mitä maapallon luonnollisille hiilinieluille tapahtui? Ilmastonmuutoksen kannattajien mukaan ne ovat kuolleet sukupuuttoon. Ilmastonmuutos vaikuttaa yhä enemmän maapallon luonnollisten hiilinielujen kykyyn sitoa ylimääräistä hiilidioksidia, ja tämä tarkoittaa, että yhä enemmän tätä ihmisen toiminnan päästämää kasvihuonekaasua jää ilmakehään, mikä johtaa lisälämpenemiseen.

Nämä vaikutukset ovat vastuussa noin 15 prosentista hiilidioksidipitoisuuden noususta vuodesta 1960 lähtien, sanoo Pierre Friedlingstein Exeterin yliopistosta Isosta-Britanniasta.

Lähde:

Michael Le Page 2025 https://www.newscientist.com/article/2492765-earths-carbon-sinks-are-being-eroded-by-climate-change-feedback-loops/ 19.8.

Uranuksen kiertoradalla löydetty uusi kuu on sen pienin

 

Kuva: NASA, ESA, CSA, STScI, M. El Mou

Joel Kontinen

Meidän aurinkokuntamme on saanut yhden kuun lisää.

James Webb -avaruusteleskooppi on löytänyt pienen ja himmeän uuden kuun Uranuksen kiertoradalla. Löydön myötä planeetan kuumäärä on nyt 29, ja tiedemiehet sanovat, että lisääkin todennäköisesti löydetään.

Uuden kuun löysi Maryame El Moutamidin johtama tutkimusryhmä Southwest Research Institutessa Coloradossa käyttämällä kymmentä pitkän valotusajan infrapunakuvaa, jotka NASAn James Webb -avaruusteleskooppi (JWST) otti 2. helmikuuta tänä vuonna.

Vasta löydetyn kuun nimi tarvitsee Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin (IAU) hyväksynnän. IAU on johtava viranomainen tähtitieteellisten kohteiden virallisten nimien ja nimitysten antamisessa. SETI-instituutin Mark Showalter, joka oli osa tutkimusryhmää ja on itse tunnustautunut teatterifani, sanoo, että keskusteluja on käyty, mutta loppukiriä ei ole vielä tehty.

Showalterin mukaan niin pienen ja himmeän kuun havaitseminen oli vaikea tehtävä. "Se on pieni kohde aivan hyvin, hyvin kirkkaan kohteen vieressä. Se on kuin tuijottaisi auton ajovaloja ja yrittäisi katsoa kärpästä", hän sanoo.

Lähde: 

Matthew Sparkes 2025 New moon discovered orbiting Uranus is its smallest one | New Scientist 19.8.

Earendel, kaukaisin koskaan löydetty tähti, ei ehkä oikeastaan ole tähti, paljastaa James Webb -teleskooppi

 

Kuva: NASA/ESA/CSA/STScI

Joel Kontinen

Tähti ei olekaan tähti, tuore tutkimus kertoo meille.  Uuden tutkimuksen mukaan kohde – lempinimeltään Earendel vanhan englannin sanasta "aamutähti" –on tähtijoukko, painovoiman sitoma tähtiryhmä, joka on muodostunut samasta kaasu- ja pölypilvestä.

Hubble-avaruusteleskoopin vuonna 2022 löytämän Earendelin ajateltiin olevan tähti, joka muodostui vain 900 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen, jolloin maailmankaikkeus oli vain 7 % nykyisestä iästään.

Lähde: 

Shreejaya Karantha 2025 Oops! Earendel, most distant star ever discovered, may not actually be a star, James Webb Telescope reveals | Live Science 17.8. 

Kiehtovia hetkiä aurinkokuntamme elämässä

 

Kuva: Jiawen Chen

Joel Kontinen

”Aurinkokuntamme toiminta on suunnilleen samaa nyt kuin miljoonien vuosien ajan. Kuut kiertävät planeettojaan, planeetat kiertävät aurinkoa, auringon magneettikentät ja auringonpilkut kasvavat ja heikkenevät. Ihmiselämän mittakaavassa ei tunnu tapahtuvan juuri mitään. Mutta kosmisella aikaskaalalla vaatimaton aurinkokuntamme on villin jännittävä paikka: toimintaelokuva, jota esitetään äärimmäisen hidastettuna.

Sen tarina on syntynyt mittauksistamme lähimaailmoista ja havainnoistamme muista tähdistä ja planeetoista kaukaa, kaikki yhdistetty huolella monimutkaisiksi matemaattisiksi malleiksi. Tiedämme paljon, mutta jopa parhaat ponnistelumme naapurustomme tutkimiseksi rajoittuvat aina lyhyeen kosmiseen hetkeen, jossa elämme, joten lukuisia mysteerejä on jäljellä: mistä tulimme, miten aurinkokuntamme päätyi sellaiseksi kuin se on ja millaiseen lopputulokseen olemme matkalla?”

Tiede ei anna vastauksia näihin kysymyksiin, mutta Raamatusta ne löytyvät.

Lähde:

Leah Crane 2025 6 of the most fascinating moments in the life of our solar system | New Scientist 13.8.

Uusi tutkimus viittaa siihen, että Lucyn ennennäkemätön serkku on saattanut asua samassa paikassa kuin vanhin tunnettu ihmislaji

 

Kuva: Villmoare

Joel Kontinen

Evolutionistit ovat ehkä löytäneet Lucyn serkun. Mutta kysymyksiä riittää.  Hampaat eivät ole Lucyn fossiilin ikäisiä, vaan nuorempia:

”Etiopiasta löydetyt noin 2,6 miljoonaa vuotta vanhat fossiiliset hampaat saattavat kuulua aiemmin tuntemattomalle varhaiselle ihmissukulaiselle.

Tunnistamaton varhainen hominiinifossiili, joka saattaa olla uusi laji, vahvistaa, että Australopithecus ja Homo-lajit elivät samalla Afrikan alueella samassa aikakaudessa.

Hampaat ovat Australopithecus-lajista, johon kuuluu Lucy (A. afarensis). Mutta nämä äskettäin löydetyt hampaat Nature-lehdessä keskiviikkona (13. elokuuta) julkaistun uuden tutkimuksen mukaan eivät näytä kuuluvan mihinkään tunnettuun Australopithecus-lajiin.

Lisäksi samasta paikasta tutkijat löysivät erittäin vanhoja hampaita. Tutkijat sanoivat, että nämä uudet löydöt osoittavat, että ainakin kaksi varhaisten homininien sukulinjaa – ryhmä, johon kuuluvat ihmiset ja lähimmät sukulaisemme – eli rinnakkain samalla alueella noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten.”

Lähde:

Olivia Ferrari 2025 Never-before-seen cousin of Lucy might have lived at the same site as the oldest known human species, new study suggests | Live Science 13.8.

DNA-analyysi paljastaa länsiafrikkalaisen syntyperän varhaiskeskiajan Englannissa

 

Kuva: M George et al.

Joel Kontinen

Muutamat evolutionistit uskovat, että ihmiset asuivat alun perin Afrikassa ja he muuttivat sieltä Eurooppaan. Tämä on vastoin Genesiksen ilmoitusta. Genesiksessä kerrotaan, että ihmiset lähtivät liikkeelle Baabelin alueelta.

Kahdella toisilleen sukua olevalla nuorella, jotka haudattiin Englannin hautausmaille varhaiskeskiajalla, oli luultavasti isovanhemmat Länsi-Afrikasta. Miten ja milloin heidän sukulaisensa saapuivat Britanniaan, ei tiedetä, mutta löytö viittaa siihen, että anglosaksisen ajan siirtolaiset tulivat paljon kauempaa kuin aiemmin on ajateltu.

Sen jälkeen, kun roomalaiset lopulta vetäytyivät Britanniasta vuonna 410 jKr., germaaniset anglit, saksit ja juutit hyökkäsivät Britanniaan ja asettuivat sinne. Selvittääkseen, saapuiko ihmisiä myös muualta, Duncan Sayer Keski-Lancashiren yliopistosta Isosta-Britanniasta ja hänen kollegansa ovat analysoineet muinaista DNA:ta kahden 7. vuosisadan hautausmaan haudattujen ihmisten luista Englannin etelärannikolla.

Lähde: 

Chris Simms 2025 DNA analysis reveals West African ancestry in early medieval England | New Scientist 13.8.