Joel Kontinen
Genesiksen aukkoteorian piti olla vastaus vuosimiljoonien tuomaan haasteeseen. Teologit keksivät, että Raamatun kahden ensimmäisen jakeen välissä on vuosimiljoonien pituinen aukko. Näin he pystyivät uskomaan sekä pitkiin geologisiin kausiin että kuuden päivän luomiseen, joka heidän mielestään olikin uudelleenluominen.
Aukkoteorian kannattaja uskoo, että ensimmäinen maailma tuhoutui globaalisessa tulvassa Lusiferin kapinan seurauksena, ja sen jälkeen Jumala loi uuden maailman.
Teoria perustui 1800-luvun geologiseen ajatteluun, joka on nykytietämyksen valossa pahasti vanhentunutta. Naturalistisen maailmankuvan omaksuneet ihmiset uskovat, että näitä suuria joukkotuhoja oli viisi:
1 Ordoviki/siluurikausi (440 milj. vuotta sitten): 70 % lajeista kuoli sukupuuttoon
2 Devonikausi (360 milj.): 70 %
3 Permi/triaskausi (250 milj.): 70–96%
4 Trias/jurakausi (200 milj.): 75 %
5 Liitu/tertiäärikausi (65 milj.): 75 %
Jo yksin nämä joukkotuhot riittävät kumoamaan aukkoteorian. Jumala ei ole mitenkään voinut tuhota ”muinaista maailmaa” viisi eri kertaa maapallon oletetun esihistorian aikana. Aadamin synnin seuraukset (eli orjantappurat ja ohdakkeet) näkyvät sitä paitsi jo devonikaudella – nelisensataa miljoonaa evoluutiovuotta ennen syntiinlankeemusta.
On loogisempaa uskoa, että suuria joukkotuhoja oli vain yksi: Nooan ajan globaali vedenpaisumus.
Ristin Voiton lukijapalstalla on keskusteltu aukkoteoriasta jo toista kuukautta, mutta näkemyksen kannattajat eivät näytä vieläkään oivaltaneen tätä.
Jeesus, Paavali ja Pietari uskoivat, että Genesis on historiaa. He eivät tulkinneet sitä uniformitarisesta (hitaiden prosessien) perseptiivistä.
Meidänkään ei tarvitse.
Lähde:
Mass Extinctions: What Causes Animal Die-Offs? National Geographic.
Tekstit
