Superkuu kertoo luomisesta

Superkuu Münsterin yllä maaliskuussa 2011. Kuva: Kai Schreiber, Flickr.



Joel Kontinen

Meillä oli eilen superkuu. Kuu oli toisin sanoen täysi, ja se oli tavallista lähempänä Maata. Se myös näkyi isompana.

Harva tulee ajatelleeksi, että kuu on oikeastaan aina superkuu.

Kuun synty on jäänyt mysteeriksi niille, jotka uskovat vain naturalistisiin prosesseihin. Teoriat ovat tulleet ja menneet, mutta yksikään ei ole kyennyt selittämään, miksi meillä on Kuu.

Kuu on ainutlaatuinen taivaankappale aurinkokunnassamme. Emäplaneettaansa (eli Maahan) verrattuna se on yllättävän suuri. Venuksella ei ole kuuta ensinkään, ja Marsin kuut ovat pikkuruisia. Suurten kaasuplaneettojen kuut ovat myös melko pieniä suhteessa niiden emäplaneettaan.

Kuu on kaikin puolin liian erikoinen. Se on juuri oikean kokoinen ja riittävän etäällä Maasta, jotta vuorovedet ovat sopivia. Jos Kuu olisi lähempänä (tai suurempi), rannikot tulvisivat jatkuvasti. Jos se taas olisi pienempi (tai kauempana), meret muuttuisivat rämeiköiksi ja ennen pitkää meren elämä kuolisi.

Pian myös elämä maalla kuolisi.

Elämään tarvitaan muutakin kuin kultakutrivyöhyke, esimerkiksi nestemäistä vettä, sopiva ilmakehän koostumus sekä iso kuu. Monet tutkijat myöntävät, että meidän aurinkokuntamme on täysin erilainen kuin mikään muu planeettajärjestelmä.

Siihen oleellisesti kuuluva superkuu kertoo luomisesta.