Joel Kontinen
Tämän viikon New Scientistissa spekuloidaan, oliko ihmisen evoluutio seurausta Itä-Afrikan muuttuneesta ilmastosta.
Helsingin yliopiston tutkija Mikael Fortelius kollegoineen näyttelee huomattavaa roolia NS:n kirjoituksessa. Fortelius vertaili eli eläinlajien hampaita ja päätteli niistä, millaisessa ilmastossa eläimet olivat saattaneet menestyä ja millainen ilmasto Turkanajärven alueella vallitsi ”8 miljoonaa vuotta” sitten ja sen jälkeen.
Lyhyet hampaat merkitsivät vehreää kasvistoa ja pitkät hampaat kuivuutta.
Näinkin voi ajatella, mutta se ei kerro mitään ihmisen evoluutiosta. Eläimet hakeutuvat alueille, joilla ne voivat säilyä elossa ja saada jälkeläisiä.
Hampaat eivät tiettävästi osaa kertoilla tarinoita, edes autiomaan iltatulilla. Pandalla on terävät raatelijan hampaat, mutta se popsii vain bambua. Myös hedelmälepakolla on lihansyöjän raateluhampaat.
Mutta menneisyyden ennustaminen kuuluu oleellisesti naturalistiseen maailmankuvaan. Jokin aika sitten tutkijat pohtivat, aiheutuko kambrikauden räjähdys siitä, että Maan ilmakehässä oli enemmän happea kuin aiemmin.
Evolutionisteilla on krooninen taipumus unohtaa, että alhaalta ylös -strategia ei toimi luomakunnassa eikä luonnonvalinta voi kehittää geneettistä informaatiota tyhjästä.
Forteliuksen näkemys on saanut myös kovaa kritiikkiä tiedeyhteisössä, mikä ei ole kovinkaan kummoinen ihme.
Lähde:
Wong, Sam. 2015. Did climate change jump-start human evolution in East Africa? New Scientist 3046 (7.11.).
Tekstit
