Joel Kontinen
Monien kristittyjen on välillä vaikea uskoa, että Raamattu tarkoittaa sitä, mitä se sanoo. Äskettäin eräs Genesis-skeptikko suivaantui, kun kirjoitin komeetta 67P:ltä löydetystä hapesta.
Vuosimiljardien ikäisellä komeetalla ei pitäisi olla lainkaan happea, mutta hän väittää, että sitä voi olla.
Meidän täytyy muistaa, että vaikka Raamattu ei olekaan luonnontieteen oppikirja, se on Pyhän hengen kirjoittamaa tekstiä:
”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa” (2. Tim. 3).
”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2. Piet. 1: 20–21).
Eli kun Raamatussa sanotaan:
”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on” (2. Moos. 20:11),
se on Pyhä Hengen inspiroimaa tekstiä.
Vanha testamentti käyttää ainakin kolmessa jakeessa samaa sanaa taivaasta: shamayim (שָׁמַ֫יִם) kohdissa 1. Moos.1:1, 2. Moos. 20:11 ja 2. Moos. 31:17. Kaikki viittaavat alkuluomiseen.
Ei pitäisi olla kovin vaikeaa ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa.
Valitettavasti monet nostavat tieteen naturalistiset tulkinnat ja etenkin vuosimiljoonat Raamatun yläpuolelle, jolloin Jumalan Sana ei enää olekaan heidän perimmäinen auktoriteettinsa.
Meidän tulisi sen sijaan ottaa oppia Sir Isaac Newtonilta, joka uskoi Raamatun historiaan.
Tekstit
