Nokiliitäjän (Puffinus griseus) pitkä muuttomatka kertoo siitä, että vedenpaisumus ei voinut olla paikallinen tulva. Kuva: Mike Baird, Flikr/Wikipedia.
Joel Kontinen
Jotkut kristityt ja varsinkin skeptikot uskovat, että Nooan ajan vedenpaisumus oli paikallinen Mesopotamian tai Mustanmeren alueen tulva.
Tämä näkemys, jota monet progressiiviset kreationistit ja teistiset evolutionistit kannattavat, on monin tavoin ongelmallinen.
Arkki olisi ollut tarpeeton paikallisessa tulvassa. Genesiksen mukaan Nooan piti myös ottaa lintuja arkkiin:
”Ja kaikkia elollisia sinun tulee ottaa mukaasi arkkiin kaksi, uros ja naaras, että ne säilyisivät hengissä sinun kanssasi. Lintuja, karjaeläimiä ja kaikkia pikkueläimiä tulkoon luoksesi kaksi kutakin lajia, jotta ne jäisivät henkiin.” (1. Moos. 6:19-20).
Nykyisinkin muuttolinnut lentävät tuhansia kilometrejä mantereelta toiselle kahdesti vuodessa. Esimerkiksi nokiliitäjä (Puffinus griseus) muuttaa joka vuosi 14 000 kilometrin matkan - Falklandinsaarilta, Tulimaasta tai Uudesta-Seelannista Norjaan - ja sitten vielä takaisin.
Ainoa syy, miksi Nooan piti ottaa lintuja arkkiin, oli se, että vedenpaisumus oli globaalinen. Muuttolinnuillakaan ei ollut turvapaikkaa arkin ulkopuolella.
Tekstit
