Joel Kontinen
NASA:n insinöörit olisivat ylpeitä, jos he onnistuisivat kehittelemään yhtä tehokkaita varajärjestelmiä kuin mitä meissä on. Näin Sciencen toimittaja Elizabeth Pennisi aloittaa kirjoituksensa molekyylibiologian uusimmista löydöistä.
Molekyylibiologia on osoittautunut moninkertaisesti mutkikkaammaksi kuin mitä evolutionistit kuvittelivat. Elävien olentojen suunnittelussa ei mitään ole jätetty sattuman varaan.
Viime vuosien geneettiset löydöt lisäävät monien evolutionistien ahdistusta.
Äskettäin tutkijat onnistuivat selvittämään, miten kahden raajojen muodostukseen osallistuvan geenin varajärjestelmät toimivat.
Uusissa löydöissä pääosaa näytteli proteiineja koodaamaton DNA, jota vielä jokin vuosi sitten kutsuttiin roska-DNA:ksi lähinnä sen vuoksi, että evolutionistit eivät tienneet, mitä se tekee.
Nyt tiedetään, että roska-DNA on kaikkea muuta kuin roskaa. Geneetikot arvelevat, että meillä saattaa siinä osassa olla satojatuhansia tehostajia eli transkriptiotekijöitä, jotka aktivoivat transkriptiota.
Transkriptiossa DNA:n geneettinen koodi muunnetaan RNA:ksi. Se on proteiinisynteesin eli valkuaisaineiden valmistuksen ensimmäinen vaihe.
Tehostajat takaavat esimerkiksi sen, että rotille – ja luultavasti myös meille – muodostuu tasan oikea määrä sormia ja varpaita.
Tutkijat uskovat, että tehostajat kaiken lisäksi toimivat yhdessä.
Niiden on siis täytynyt olla olemassa alusta lähtien, muuten saattaisimme nähdä vaikkapa kolmikätisiä, kuusisormisia tai nelivarpaisia ihmisolentoja.
Darvinistit ovat jo liian kauan satuilleet huonosta suunnittelusta, roskasta ja surkastumista, mutta todellisuudessa genetiikka on ihmeellistä.
Suunnittelijamme käden jälki näkyy meissä selvästi.
Lähde:
Pennisi, Elizabeth. 2016. Biologists identify the backup systems that ensure genes build limbs. Science (20.5.).
Tekstit
