Muinainen sinetti kuvaa eläintä, joka muistuttaa suuresti pitkäkaulaista dinosaurusta.
Joel Kontinen
Miltei kaikissa kulttuureissa on lohikäärmelegendoja. Pyhän Yrjön tapaus lienee tutuin länsimaissa, mutta samantapaisia traditioita ihmisen ja lohikäärmeen kohtaamisesta on niin Pohjois-Amerikassa kuin Australiassakin. Historian isänä tunnettu muinaiskreikkalainen historioitsija Herodotus kirjoitti niistä, Aleksanteri Suuren kerrotaan nähneen lohikäärmeen Intiassa, ja Marco Polo kuuli niistä Kiinassa.
Jobin kirja kertoo pelottavasta Behemotista.
Lohikäärmeet ovat olleet suuri mysteeri, etenkin evolutionisteille, jotka eivät usko, että tällaisia tultasyökseviä eläimiä on koskaan ollut olemassa.
Evolutionistit joka tapauksessa pitävät selityksistä, ja niinpä he ovat keksineet lohikäärmeillekin darvinistisen alkuperän.
Jokin aika sitten Keski-Floridan yliopiston antropologian professori David E. Jones ehdotti ehkä kaikkein omituisimman selityksen. Hän sanoi uskovansa, että oletetut esi-isämme, (jotka eivät tuolloin olleet vielä täysin ihmisiä) keksivät lohikäärmeet yhdistelemällä kolmen suurenpedon piirteitä yhteen. Näin suuret kissaeläimet, suuret petolinnut ja suuret käärmeet jäivät elämään traditiossa lohikäärmeinä.
Jonesin näkemystä on mahdotonta todentaa. Ongelmaksi jää se, että monet kuvaukset lohikäärmeistä muistuttavat yllättävän paljon sitä, mitä me nykyisin tiedämme dinosauruksista.
Tekstit
