Joel Kontinen
Kainin synkkä varjo ulottuu kouriintuntuvasti meidän päiviimme. Aivan liian moni joutuu kärsimään kuoleman kulttuurin seurauksista:
· Viime viikolla Saksa muisteli kolmannen valtakunnan eutanasiahankeen uhreja.
· Media on viime aikoina raportoinut eteläafrikkalaisen juoksijan Oscar Pistoriuksen oikeudenkäynnistä. Tekojaloillaan Lontoon olympialaisissa juossutta Pistorusta epäillään naisystävänsä Reeva Steenkampin surmasta.
· ISIS uhkaa viedä Lähi-idän täyteen kaaokseen.
· Ukraina kiehuu.
· Aamulehti kirjoitti eilen itsemurhista. Vuosittain 800 000 ihmistä päättää itse päivänsä maailmassamme.
· Tänään (13.9.) tulee kuluneeksi sata vuotta ensimmäisen maailmansodan alkulaukauksesta. Paavi Franciscus puhui vuosipäivänä Kainin varjosta, joka johti verenvuodatukseen.
Evoluution uskovalle maailmalle tappaminen ja väkivalta voivat olla luonnollisia asioita, mutta Raamatun mukaan ne ovat kuokkavieraita.
Genesis kertoo ihmiskunnan alkuaikojen tragedioista. Ensin Aadam ja Eeva rikkoivat Jumalan selvää käskyä. Syntiinlankeemus toi kärsimyksen maailmaan.
Kohta Kain surmasi veljensä Abelin. Pian koko maailman oli pahan vallassa.
Vedenpaisumus oli kova rangaistus, mutta vain se takasi ihmiskunnalle uuden alun, jossa kuolema ei ollut väijymässä jokaisen nurkan takana.
Kaikki ei kuitenkaan ole täysin synkkää. Vanhan testamentin profeetta Jesaja ennusti tulevasta Messiaasta, joka toisi ihmeellisen valon ihmiskunnan moraaliseen pimeyteen:
”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” (Jes. 9:1).
Evankeliumi on hyvä uutinen. Sen valo loistaa myös pimeään aikaamme. Valo voittaa pimeyden aina, kun sille annetaan pieninkin mahdollisuus.
Tekstit
