Raamatussa on monenlaisia kirjoituksia, mutta siinä ei kuvailla maapalloa litteäksi.
Joel Kontinen
Raamattuskeptikot ovat mieltyneet myyttiin litteästä maapallosta. Myytti on sikäli kiinnostava, että he ovat keksineet sen itse.
Tämä iänikuinen myytti putkahti taas esiin, kun joukko skeptikoita huomasi TV7:n ohjelmasarjan Raamatun arvovallan ja tieteen puolesta. Yksi keskustelijoista, joka käyttää itsestään nimeä Mr. Kari A. Tikkanen, todistelee nettisivuillaan, että käsitys litteästä maapallosta voidaan nähdä Raamatussa.
Pyrkiessään todistamaan teesinsä Mr. Tikkanen luettelee raamatunkohtia Vanhan testamentin runokirjallisuudesta (Psalmit, Sananlaskut, Job), joissa puhutaan maan perustuksista ja maan ääristä.
Ei ole mikään salaisuus, että psalmeissa on paljon kuvaannollisia ilmauksia. Herraa esimerkiksi kuvataan paimeneksi ja Jumalaa linnaksi:
”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” (Ps. 23:1).
”Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.” (Ps. 62:6-7).
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Herra on kirjaimellisesti lammaspaimen tai että Jumala on kivestä rakennettu linnoitus.
Mekin käytämme meille tuttuja ilmauksia. Kun sanomme, että aurinko nousi tänään kello 9.30, emme tarkoita, että Aurinko kiertäisi Maata. Tarkoitamme tällä sitä, että eteläisessä Suomessa asuvan tarkkailijan perspektiivistä katsottuna aurinko näytti nousevan tuohon aikaan.
Raamatussa on monia eri kirjallisuudenlajeja (genreja). Monet Vanhan testamentin kirjat, esimerkiksi Genesis, ovat historiallista kerrontaa. Job, Psalmit, Sananlaskut ja Saarnaajan kirja taas ovat runoutta. Tämä on hyvin oleellinen ero. Meidän tulisi muistaa tämä, kun luemme Raamattua.
Babylonialaiset saattoivat kuvata maapalloamme litteäksi ja 1800-luvun raamattuskeptikot saattoivat uskotella itselleen, että Raamattu lainasi aineksia pakanakulttuureista, mutta nuo ajat ovat jo olleet ja menneet.
Lähde:
Mr. Kari A. Tikkasen nettisivut.
Tekstit
