Marco Palmezzano: Ristiinnaulitseminen (n. 1480-1490). Uffizi Gallery, Firenze. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Väkivalta on tunnusomaista kuoleman kulttuuria suosivalle ajallemme. Niin Ranskan Ozar Hatorah –juutalaiskoulun kuin Orivedenkin kouluammuskelussa motiivina oli kosto. Ranskassa lisänä oli vielä antisemitismi.
Orivedellä selvittiin ilman kuolonuhreja. Ranskan juutalaisyhteisö sen sijaan joutuu suremaan lastenmurhia vielä pitkään.
Genesis kuvaa meille synnin traagisia seurauksia. Jo toisessa polvessa Kain tappoi veljensä Abelin. Siitä lähtien väkivalta on ollut liiankin tuttua tämän planeetan asukkaille.
Psalmissa 23 puhutaan kirjaimellisesti kuoleman varjon laaksosta (vaikka suomalaiset raamatunkäännökset ovat jo pitkään tulkinneen sen pimeäksi laaksoksi).
Mutta tähänkin pimeyteen loistaa valo. Kaksi vuosituhatta sitten Vanhan testamentin profeettojen ennustukset Messiaasta toteutuivat kirjaimellisesti.
”Se on täytetty”, Jeesus huudahti keskimmäiseltä ristiltä. Synti kohtasi voittajansa Golgata-nimisellä kukkulalla. Kolmen päivän kuluttua myös kuolema kohtasi voittajansa.
Kristinusko tarjoaa yhä toivoa: ”Kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.” (Matt. 4:16).
Valo loistaa edelleenkin - kaikesta huolimatta.
Tekstit
