Cuculus cancollurus muistaa "kotinsa"

Kuva: Cuculus cancollurus, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen


Kauniisti kukkiva käki on pesäloinen: se munii munansa pikkulintujen pesiin. Erikoista on se, että se valitsee keinoemoiksi sen lajin lintuja, joiden pesässä se on itse kasvanut.

Astrofyysikko arvelee, että ilmastonmuutos tappoi alienit ja että se tappanee myös meidät

Kuva: Horacio_Fernandez, CC BY 3.0.



Joel Kontinen

Astrofyysikko Adam Frank arvelee, että ilmastonmuutos tappoi alienit ja että se saattaa koitua myös meidän turmioksemme.

Hän päätyy tähän soveltamalla matemaattisia malleja ihmisen aiheuttamiin sivilisaatioiden kuolemiin.

Professori Frank nostaa Pääsiäissaaren varoittavaksi esimerkiksi ja sanoo, että kun sivilisaatio haaskaa uusiutumattomia luonnonvaroja ja tuhlaa liikaa energiaa, se vaikuttaa koko planeettaan.

Frank ei ehdi pysähtyä hetkeksi miettimään, onko avaruudessa elämää muualla kuin Maa-planeetalla, koska usko evoluutioon edellyttää myös uskoa avaruusolentoihin.

Kukaan ei ole löytänyt mitään merkkiä ulkoavaruuden elämästä.

Lähde:

Specktor, Brandon. 2018. Climate Change Killed the Aliens, and It Will Probably Kill Us Too, New Simulation Suggests. Live Science (6.6.).

Linnun nerokkaasti rakennettu sulka korjaantuu vedessä

Kuva: Charles J Sharp, CC BY-SA 4.0.




Joel Kontinen

Linnut eivät suotta polski vedessä. Niiden sulat on rakennettu niin nerokkaasti, että ne korjaantuvat vedessä.

Äskettäin Marc Meyers (University of California, San Diego) ja kollegat taivuttelivat korppikotkien sulkia miltei kaksin kerroin, liottelivat niitä vedessä ja lopuksi kuivattivat ne.

He raportoivat Advanced Functional Materials -lehdessä, että sulan kuidut muistavat alkuperäisen muotonsa ja suoristuvat, kun niitä liotetaan.

Myers arvioi, että sulan koostumusta jäljittelemällä voidaan valmistaa itsekorjaantuvia rakenteita, esimerkiksi antenneja, jotka korjaantuvat sateella.

Luomakunta on täynnä älykkäitä korjausmekanismeja. Ne voivat korjata esimerkiksi säteilyn aiheuttamia haittoja.

DNA:lla on myös omat korjausmekanisminsa.

Lähde:

Crane, Leah. 2018. Bent bird feathers repair themselves when soaked in water. New Scientist (31.5.).

Megachirella wachtleri: Vanhin sisilisko näytti aivan nykyliskolta

Megachirella wachtleri. Kuva: Ghedoghedo, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Megachirella wachtleri on evolutionistien mielestä 240 miljoonaa vuotta vanha eli ”75 miljoonaa vuotta” vanhempi kuin aiempi ennätyslisko, mutta se muistuttaa suuresti nykyliskoja.

Liskot ovat muutenkin olleet laiskoja muuttumaan. Gekko ei ole muuttunut ”100 miljoonaan vuoteen”, ja tuatara on vastustanut evoluutiota ”225 miljoonaa vuotta”.

Varhaisin sisilisko oli sataprosenttisesti lisko, eikä se ollut muuttunut siksi jostain muusta eliöstä.

Nature julkaisi äskettäin Albertan yliopiston tohtorikoulutettavan Tiago Simõesin ja kollegojen tutkimuksen tästä Pohjois-Italiasta löydetystä liskosta, jota on jo ehditty kutsua kaikkien sisiliskojen äidiksi.

Jotkut uskovat, että kaikki nykyiset sisiliskot ja käärmeet ovat kehittyneet Megachirellasta, mutta pitäviä tieteellisiä todisteita ei tästä ole.

Lähde:

University of Bristol. 2018. Scientists discover world’s oldest lizard fossil. (30.5.).

Eläinlajit ovat paljon nuorempia kuin mitä niiden evoluution mukaan pitäisi olla, uusi sekulaarinen tutkimus kertoo

Kuva: National Human Genome Research Institute, Public domain.




Joel Kontinen

Suurin osa eläimistä ilmaantui maapallolle samaan aikaan ihmisen kanssa, noin 100 000 – 200 000 vuotta sitten, tuore DNA-viivakoodaukseen perustunut tutkimus kertoo.

Mark Stoeckle (Rockefeller University) ja David Thaler (Baselin yliopisto) kävivät läpi tutkimustiedot 100 000 nykylajin mitokondriaalista DNA:sta. Ne oli kerätty aiemmissa tutkimuksissa.

Toisin kuin nukleaarinen DNA, mitokondriaalinen DNA periytyy vain äidiltä.

Stoecklea ja Thaleria kiinnosti etenkin COI-niminen geeni, jonka avulla voidaan luoda DNA-viivakoodeja.

Heidän oli vaikea uskoa, mitä heidän tutkimuksensa kertoi, eli että lajit ilmaantuivat evoluution kannalta liian myöhään, joten he spekuloivat, että jokin katastrofi tappoi entiset lajit yllättävän myöhään.

Jos he uskoisivat Genesikseen, niin he huomaisivat, että Nooan ajan vedenpaisumus olisi loogisin selitys. Se tuhosi valtaosan elämästä noin 4 500 vuotta sitten.

Lähteet:

Arce, Nicole. 2018. Massive Genetic Study Reveals 90 Percent Of Earth’s Animals Appeared At The Same Time. Tech Times (30.5.).

Stoeckle, M.Y. ja D.S. Thaler. 2018. Why should mitochondria define species? Human Evolution 33 - n. 1–2 (1–30).

Microraptor gui: lintujen hilse ei ole kehittynyt “125 miljoonaan” vuoteen

Microraptor gui. Kuva: Fred Wierum, CC BY-SA 4.0.




Joel Kontinen

Evoluutioyhteisössä kuhisee, ja kuhinan keskipisteenä on maailman varhaisin hilse. Darvinistit löysivät sen ”125 miljoonaa vuotta” vanhasta Microraptor guista.

Paleobiologi Maria McNamara (University College Cork) ja kollegat kuvailevat Microraptor guin ja kolmen muun muinaisen siipiveikon hilsettä Nature Communications -lehdessä.

Microraptor oli variksen kokoinen lintu, jota moni evolutionisti pitää dinosauruksena, vaikka sen fossiloitunut hilse muistuttaa nykylintujen hilsettä, eikä suinkaan matelijoiden.

Dinot ja linnut menevät evolutionisteilta monesti sekaisin muuallakin kuin Wikipediassa.

Evoluutio tarvitsee höyhenpeitteisiä dinosauruksia, koska vallitsevan dogmin mukaan linnut kehittyivät dinosauruksista. Ja koska linnuilla on höyheniä, pitäisi joillakin dinosauruksilla olla ainakin höytyviä.

McNamaran ja kollegojen tutkimus kertoo ainakin sen, että lintujen hilse on vastustanut evoluutiota todella pitkään – vaikka he paisuttelevat Microraptorin iän yli äärirajojen.

Lähde:

Specktor, Brandon. 2018. World's Oldest Dandruff Left Behind by Very Embarrassed Dinosaurs. Live Science (26.5.).

Muurahaiset pystyvät laskemaan nopeimman reitin epätasaisessa maastossa

Haavoittunutta taistelutoveria viedään hoitoon. Kuva: ETF89, CC BY-SA 4.0.




Joel Kontinen

Muurahaiset pystyvät epätasaisessa maastossa valitsemaan nopeimman reitin paikasta toiseen sen sijaan, että kulkisivat suorinta tietä, uusi Experimental Biology -lehdessä julkaistu tutkimus selvittää.

Erik Frank (Würzburgin yliopisto) ja kollegat huomasivat, että Norsunluurannikolla elävä termiitinsyöjämuurahainen Megaponera analis pystyi kulkemaan päämääräänsä keskimäärin 35 prosenttia nopeammin valittuaan optimaalisen reitin nurmen poikki.

Ne pystyvät toisin sanoen liikkumaan suhteellisesti nopeammin paikasta toiseen kuin ihminen, joka luottaa navigaattoriin.

Muurahaisissa on monia yllättäviä piirteitä, joita ei voida selittää darvinistisilla tarinoilla. Ne keksivät ekologisen ilmastoinnin, pystyvät hyödyntämään huipputeknologiaa, ovat kemiallisen sodankäynnin mestareita ja torjuvat sieni-infektioita vetyperoksidilla.

Lähde:

Nature. 2018. Ants’ route-finding abilities put mapping software to shame. (18.5.).