Charles Kingsley markkinoi evoluutiota satukirjallaan. Kuva: Library of Congress.
Joel Kontinen
Evoluutio ei ole suosittu ajatusrakennelma siksi, että todisteet puhuisivat sen puolesta, vaan darvinismin suosio perustuu pikemminkin sen vakiintuneeseen asemaan kulttuurissamme.
Evoluutiolle oli sosiaalinen tilaus 1800-luvun puolivälin Englannissa, jolle oli ominaista toisaalta Charles Dickensin kirjoista tuttu työväenluokan kurjuus ja toisaalta yläluokan kehitysoptimismi. Darvinismi sopi imperialismiin taipuvaan luokkayhteiskuntaan kuin hattu naulaan.
Sam Kean tarkasteli hiljattain Sciencessä darvinismin ja kirjallisuudentutkimuksen suhdetta. Tutkijat ovat pyrkineet selittämään ihmisen luontaista kykyä sepitellä kertomuksia vetoamalla evoluutioon.
Selitys ei ole kovin vakuuttava.
Darvinismi sai hyvin varhain kannatusta brittikirjailijoilta – jo silloin, kun monet tunnetut luonnontieteilijät, esimerkiksi Lordi Kelvin ja Louis Pasteur, vastustivat evoluutiota. Esimerkiksi Charles Kingsley (1819-1875) markkinoi evoluutiota romaanissaan The Water-Babies (1863), Thomas Hardy (1840-1928) tuotannossaan ja H. G. Wells (1866-1946) teoksessaan The Time Machine (1895).
Aika on jo ajanut darvinismin ohitse, mutta tällä kertaa kirjailijat ovat ajastaan jäljessä.
Lähde:
Kean, Sam. 2011. Red in Tooth and Claw Among the Literati. Science 332 (6030): 654-656.
Tekstit
