Joel Kontinen
Uudessa Cosmos-sarjassa Neil deGrasse Tyson on kirjoittanut tieteen historiaa niin luovasti uudestaan, että jopa jotkut evolutionistit ovat joutuneet kysymään, saako tieteen (eli evoluution) puolesta valehdella eli esittää hiukan muunneltua totuutta. Tyson on esimerkiksi tehnyt skeptikon ajattelijasta, joka uskoi Jumalaan, ja vaiennut länsimaisen tieteen kristillisistä juurista.
Samoihin aikoihin teistinen evolutionisti Karl Giberson väitti, että jotkut ihmisvauvat syntyvät hännällisinä. Giberson sanoi, että vauvat ovat muuten terveitä, mutta näillä evoluution jäänteenä oleva geeni aktivoituu ja muodostaa hännän.
Myös Jerry Coyne on aiemmin väittänyt, että vauvojen oletettu häntä todistaa evoluutiosta.
Lääkärit ja muut asiantuntijat ovat osoittaneet, että näiden vauvojen synnynnäisillä epämuodostumilla ei ole mitään tekemistä hännän kanssa.
Evolutionistit eivät ole läheskään aina pitäytyneet totuudessa. Richard Dawkins on väittänyt perättömiä esimerkiksi ihmisen silmästä, roska-DNA:sta ja DNA-koodin yleisyydestä.
Evolutionistit ovat monesti käyttäneet täysin harhaanjohtavia argumentteja, esimerkiksi surkastumia, roska-DNA:ta, ihmisen ja simpanssin oletettua geneettistä lähisukulaisuutta (yhden prosentin myyttiä, vaikka todellinen ero on ehkä 30 prosentin luokkaa), ja he ovat loihtineet Lucylle (Australopithecus afarensis) isot jalat, vaikka oletetun isoäitimme kädet ovat apinamaisen käyrät eikä kukaan ole löytänyt jalkojen luita.
Joku saattaa myös muistaa Ernst Haeckelin, joka keksi evoluution tueksi mielikuvitusolentoja ja väärennettyjä sikiökuvia.
Isolle luudalle saattaisi vieläkin olla töitä evoluutioleirissä.
Lähde:
Klinghoffer, David. 2014. I Cannot Tell a Taradiddle: Karl Giberson Replies, Feebly, on the Myth of Human "Tails". Evolution News and Views (23.5.).
Tekstit
