Joel Kontinen
Kampamaneettien piti evolutionistien mukaan olla varhaisimpia monisoluisia eläimiä. Ne ilmaantuivat evoluutiomaailmaan jo ” 500 miljoonaa vuotta” sitten, ja näiden elävien fossiilien piti siis olla kaukaisia serkkujamme.
Ne elävät yhä Tyynessä valtameressä eivätkä ne ole ehtineet muuttua juuri lainkaan kambrikauden päivistä.
Mutta äskettäin Naturessa julkaistu tutkimus kampamaneetin hermojärjestelmästä uhkaa kiskoa Darwinin elämänpuun irti juurineen. Näin ärhäkkäänä evoluution puolustajana tunnettu tiedetoimittaja Carl Zimmer luonnehti tutkimustuloksia National Geographicissa.
Neurobiologi Leonid Moroz, joka kollegoineen julkaisi tutkimuksen, kuvaili tuloksia paradoksiksi: ”Ne ovat eläimiä, joilla on mutkikas hermojärjestelmä, mutta ne käyttävät pohjimmiltaan täysin erilaista kemiallista kieltä” kuin kaikki muut eläimet.
Moroz joutuu kirjoittamaan evoluutiotarinan uudestaan, koska entinen ei pidä paikkaansa. Kampamaneeteilla on 19 523 geeniä eli suunnilleen yhtä paljon kuin meillä, mutta niiltä puuttuu esimerkiksi hermosoluja rakentavat geenit. Niillä on siitä huolimatta hyvin kehittynyt hermojärjestelmä.
Ne on suunniteltu eri tavalla kuin muut eläimet. Tämä heittää synkän varjon evoluution maailmankuvaan, jossa kaikkien elävien olentojen pitäisi periaatteessa polveutua samasta yksisoluisesta oliosta.
Moroz uskoo, että kampamaneetit irtautuivat Darwinin elämänpuusta jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja ovat siitä lähtien uineet omilla teillään.
Darvinistit joutuvat nyt pelastamaan teoriastaan sen, minkä he uskovat vielä voivansa säilyttää. Mutta jos faktojen ja teorian välillä on ristiriita, olisi jo aika hylätä teoria.
Näemme kampamaneetissa evoluution sijasta esimerkin Luojan kyvystä hyödyntää erilaisia ratkaisuja eläinkunnassa.
Lähde:
Zimmer, Carl. 2014. Strange Findings on Comb Jellies Uproot Animal Family Tree. National Geographic (21.5.).
Tekstit
