sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Darwin ja Augustinus: Alister McGrathin näkemys Genesiksen luomispäivistä
500-luvulta peräisin oleva maalaus kirkkoisä Augustinuksesta. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Oxfordin yliopiston professori Alister McGrath on usein kritikoinut ateisteja ja varsinkin Richard Dawkinsia. Hän vastustaa darvinistien tapaa käyttää evoluutiota sulkeakseen Jumalan, kaiken Luojan, maailmansa ulkopuolelle.
Hiljattain McGrath kirjoitti Christianity Today-lehdessä kirkkoisä Augustinuksen (354–430) näkemyksistä. Valitettavasti McGrath yritti saman tien selittää Genesiksen luomispäivät teistisen evoluution avulla, jolloin päivistä tulee kohtuuttoman pitkiä.
Artikkelinsa alussa McGrath toteaa:
Monet evankeliset kristityt pelkäävät, että innovaattorit ja modernisoijat ovat luopumaisillaan kristinuskon pitkästä traditiosta eli Raamatun uskollisesta eksegeesistä. He sanovat, että kirkko on aina pitänyt luomiskertomuksia aitoina kuvauksina siitä, miten kaikki sai alkunsa.
Olen samaa mieltä professori McGrathin kanssa. Kun Kirjoitukset tulkitaan naturalistisen tieteen näkemysten eli evoluution ja miljoonien vuosien avulla, Raamatun sana silvotaan. Darvinistinen evoluutio on pohjimmiltaan ateistinen maailmanselitysmalli. Ei siis ole ihme, että Richard Dawkins on viehtynyt ajatukseen.
Valitettavasti McGrath ei huomaa omaa epäjohdonmukaisuuttaan. Sen sijaan hän vetoaa Augustinuksen näkemykseen välittömän luomisen (Psalmi 33:6–9) ja luomakunnassa yhä toimivan Jumalan (Johanneksen evankeliumi 5:17) erosta. McGrath käyttää tätä argumentoidakseen, että Jumala on voinut valita darvinistisen evoluution luomismenetelmäkseen:
Augustinuksen mukaan Jumala loi universumin, joka oli tarkoituksellisesti suunniteltu edistymään ja kehittymään. Tällaista evoluutiota ei ole suunniteltu mielivaltaisesti, vaan se on ohjelmoitu itse luomisen rakenteeseen. Jumalan kaitselmus valvoo luomisjärjestyksen jatkuvaa kehitystä.
Seuraavaksi McGrath ehdottaa, että luonnolla on kyky luoda uutta:
Augustinus argumentoi, että Genesis 1:12 viittaa siihen, että maapallolle annettiin voima tai kyky tuottaa itsestään uutta. "Kirjoitukset ovat ilmaisseet, että maa tuotti kasvit ja puut ikään kuin ohimennen, siinä mielessä että se sai vallan tuottaa ne."
Mutta Raamattu osoittaa selvästi, että tässä on kyse “lajinsa mukaan” –periaatteesta. Emme voi olettaa, että Augustinus tarkoitti luonnon pystyvän muodostamaan uusia Genesiksen määritelmän mukaisia lajeja.
Myöhemmin McGrath sanoo: “Todellinen kysymys ei koske Raamatun auktoriteettia vaan oikea tulkintaa.”
Näin on. Genesiksen jakson 1:1-2:4 huolellinen eksegeesi osoittaa, että kirjoittaja selvästikin ymmärsi luomispäivien tarkoittavan normaaleja 24 tunnin vuorokausia. Vaikka Augustinuksen näkemys eroaa useimpien muiden varhaisten kirkkoisien kannasta, hän ei selvästikään uskonut vuosimiljardeihin eikä darvinistiseen miljoonien vuosien kärsimykseen ja verenvuodatukseen.
Augustinus uskoi, että Jumala oli voinut luoda maailman silmänräpäyksessä.
Summa summarum: Kun Augustinuksen näkemyksiä tulkitaan todisteeksi teistisestä evoluutiosta, logiikka on auttamattomasti hukassa.
Lähde:
McGrath, Alister. 2009. Augustine's Origin of Species. Christianity Today (8.5.).
http://www.christianitytoday.com/ct/2009/may/22.39.html