Auringonpurkaukset voivat vaikuttaa radioaktiivisten isotooppien hajoamiseen. Kuva: NASA.
Joel Kontinen
Tutkijat ovat pitkään olettaneet, että radioaktiiviset aineet hajoavat vakionopeudella, vaikka muutamat viime vuosina julkaistut tutkimukset (lue lisää tästä ja tästä) heittävät varjon niiden luotettavuuden ylle.
Stanfordin yliopisto julkaisi viime viikolla varsin kiehtovan selostuksen auringonpurkausten vaikutuksesta radioaktiivisten aineiden hajoamiseen. Uudet tutkimukset haastavat iänmääritysmenetelmien luotettavuuden.
Kaikki alkoi Purduen yliopistossa, jossa joukko tutkijoita halusi käyttää radioaktiivisten isotooppien hajoamista apuna satunnaislukugeneraattorina. He huomasivat pian, että vakioiksi oletetut hajoamisnopeudet eivät olleetkaan niin säännönmukaisia kuin mitä he olivat otaksuneet ja että alan tutkimuksissa oli epäjohdonmukaisuuksia.
Sitten he havaitsivat, että silikon-32 and radium-226 hajoavat talvella hiukan nopeammin kuin kesällä. Stanfordin yliopiston soveltavan fysiikan emeritusprofessori Peter Sturrock sanoo, että aluksi he otaksuivat sen johtuvan mittausvirheestä.
Joulukuussa 2006 Purduen yliopiston atomitutkija Jere Jenkins mittasi mangaani-54:n hajoamista ja huomasi, että hajoamisnopeus hidastui noin puolitoista vuorokautta ennen auringonpurkausta.
Jenkins ja satunnaislukuja Purduen yliopistossa tutkinut Ephraim Fischbach päättelevät, että Auringon neutriinot vaikuttavat radioaktiivisten aineiden hajoamiseen.
Auringon toimintaa tutkinut Peter Sturrock neuvoi heitä tarkistamaan tutkimustuloksista, miten Auringon rotaatio vaikuttaa Maassa mitattuihin radioaktiivisten aineiden hajoamiseen. He löysivät selvän 33 vuorokauden jakson.
Toisin sanoen: isotooppien hajoamisnopeus ei ole vakio.
Purduen ja Stanfordin yliopistojen löydöt mullistanevat radiometriset iänmääritysmenetelmät. Luottamus vuosimiljooniin saattaa hyvinkin heiketä, kunhan tulosten merkitys kirkastuu.
Toisaalta miljooniin vuosiin liittyvä ideologinen painolasti voi myös saada monet skeptikot kiistämään uudet tutkimustulokset niin kuin he aluksi torjuivat dinosaurusten pehmeät kudokset ja timanttien radiohiilen.
Lähde:
Stober, Jan. 2010. The strange case of solar flares and radioactive elements. Stanford University News. (23.8.).
Tekstit
