Ihmisillä on paha taipumus palvoa luontoa Luojan asemesta. Atsteekkien auringonjumala Tonatiuh. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Monet muinaiset kulttuurit palvoivat aurinkoa elämän antajana. Egyptiläisillä esimerkiksi oli Ra ja atsteekeilla Tonatiuh. Ihmiset näkivät auringossa jumalallisia kykyjä.
Vaikka planeettamme elämä onkin riippuvainen auringosta, tästä on vielä äärettömän pitkä matka kaiken olevaisen syntyyn.
Apostoli Paavali kirjoitti ihmisistä, jotka hylkäsivät todellisen Luojan palvonnan: ”He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa”(Room. 1: 25).
Monesti tämä luotu oli aurinko.
Luonnon palvonta ei ole kadonnut mihinkään. Äiti Maa on usein syrjäyttänyt Isä Jumalan ihmisten ajattelussa. Tieteen valtavirtakaan ei ole täysin syytön. Aikamme arvostetuimman yleistiedelehden nimi Nature (luonto) jo kertoo paljon siitä, ettei toimitus suinkaan ole Paavalin linjoilla.
Moni tieteentekijä uskoo, että kaikki olevainen on syntynyt tyhjästä täysin itsekseen.
Aikamme arvostetuin kristillinen tiedelehti Creation, joka Suomessa ilmestyy Luominen –nimisenä, on sen sijaan pitänyt kiinni tieteen kristillisistä juurista. Nykytiede ei olisi edes syntynyt ilman vankkaa uskoa Raamatun ilmoitukseen todellisuudesta ja sen alkuperästä. Siinä järjellinen Jumala loi hyvin järjestyneen universumin.
Saamme lukea kaiken olevaisen hienosäädöstä lähes viikoittain. (Lue lisää esimerkiksi tästä, tästä ja tästä.)
Paavalin sanoin: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.” (Room. 1:20)
Tekstit
