C. S. Lewis ja Raamatun kirjoitusten syntyhistorian rekonstruointi

Rudolf Bultmannilla oli varsin hatara käsitys Raamatun luotettavuudesta. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Hiljattain Hervannan kirkkoherra Juhani Räsänen arvosteli Heikki Räisäsen teologista linjaa. Emeritusprofessori Räisänen myötäili pitkälti saksalaisen teologin Rudolf Bultmannin (1884-1976) näkemyksiä.

Esseessään Moderni teologia ja raamattukritiikki C. S. Lewis kritikoi Bultmannin tapaa rekonstruoida Raamatun kirjoitusten syntyhistoriaa. Narnia-kirjoistaan ja kristinuskoa puolustavista esseistään tunnettu C. S. Lewis (1898-1963) oli englantilainen kirjallisuuden professori. Nuoruusvuosien vastoinkäymiset saivat hänet omaksumaan ateismin, mutta hän huomasi, ettei Jumalan olemassaolon kiistäminen kyennyt vastaamaan hänen kysymyksiinsä.

Lewis totesi, ettei yksikään kirjallisuusarvostelija koskaan onnistunut rekonstruoimaan hänen omien kirjoitustensa tai esimerkiksi hänen ystävänsä J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta –teoksen syntyprosessia paikkansapitävästi. Miten sitten Bultmann voisi tietää, että Jeesuksen seuraajat sepittivät Hänestä paikkansapitämättömiä kertomuksia?

Lewis löytää syyn Bultmannin ja muiden epäuskoisten teologien skeptisyyteen:

”Huomaan näiden teologien alituisesti vetoavan siihen periaatteeseen, ettei ihmeenomaista voi tapahtua. Niinpä kaikki lausumat, jotka vanhojen tekstien mukaan ovat Herramme sanomia ja jotka, jos Hän on ne todella sanonut, ovat tulevaisuutta koskevia ennustuksia, selitetään lisätyiksi tekstiin vasta sen tapahtuman jälkeen, jonka ne näyttävät ennakolta ilmoittavan.”

Liberaaliteologeilta puuttuu kyky arvioida omia lähtökohtiaan kriittisesti. Seuraukset voivat olla hyvinkin vahingollisia.

Lähde:

Lewis, C. S. 1968. Entisen ateistin kristillisiä esseitä. Suom. Olavi Aula. Porvoo: WSOY.