Joel Kontinen
Kolmenkymmenenkolmen kaivosmiehen dramaattinen pelastuminen on myös tuonut perimmäiset kysymykset uutisiin. Jo ennen kuin 69 vuorokautta San Josen kaivoksen vankeina olleet mainarit pääsivät pois maan uumenista, Jimmy Sanchez, nuorin kaivosmiehistä, lähetti maan pinnalle viestin, jossa hän sanoi: ”Meitä on täällä todellisuudessa 34, koska Jumala ei koskaan hylännyt meitä tänne alas.”
Vaikka 69 vuorokautta on pitkä aika 700 metrin syvyydessä, kaivosmiehet jaksoivat toivoa. Ariel Ticonan vaimo synnytti tänä aikana tyttövauvan, jolle vanhemmat antoivat nimen Esperanza, joka on espanjaksi toivo. Lisäksi alue, johon pelastusmiehistö ja kaivosmiesten omaiset leiriytyivät ja josta kaivoksen vangit nostettiin maan pinnalle Chilen laivaston rakentamalla pelastuskapselilla, sai nimekseen Camp Esperanza.
Kaivosmiehet ja heidän omaisensa odottivat ihmettä - ja he myös saivat sen. Monet heistä ovat kristittyjä, joten he pystyivät ammentamaan toivoa Raamatun lupauksista.
Raamattu puhuu paljon toivosta. Esimerkiksi Jeremian kirjassa sanotaan: “Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Uusi testamentti kertoo kristittyjen autuaasta toivosta. Me odotamme ”suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä” (Titus 2: 13).
BBC:n sivustolla on videokooste kaivosmiesten ja heidän omaistensa kohtaamisesta.
Lähde:
Padgett, Tim. 2010. Chile's Mine Rescue: Media Circus and Religious Revival. Time 12.10.