Kummalla on enemmän kylkiluita? Kuva Answers in Genesiksen Luomismuseosta.
Joel Kontinen
Vuonna 1986 australialainen lääkäri Carl Wieland joutui rajuun autokolariin. Wieland, nykyisin Suomessakin ilmestyvän Creation ( Luominen ) -lehden perustaja, selvisi hengissä. Hänelle jouduttiin kuitenkin tekemään monia luunsiirtoleikkauksia. Plastiikkakirurgi otti joka kerta häneltä yhden kylkiluun mutta jätti luukalvon paikoilleen. Poistetun kylkiluun tilalle kasvoi jonkin ajan kuluttua uusi kylkiluu.
Näin kävi myös luomisessa. Jumala vaivutti Aadamin ”syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo” (1. Mooseksen kirja 2:21-22).
Leikkaus ei vahingoittanut Aadamia pysyvästi. Jumala tiesi, että kylkiluun tilalle kasvaisi uusi. Naisilla ei nykyisinkään ole enemmän kylkiluita kuin miehellä, koska Suunnittelijamme on ohjelmoinut kehomme tuottamaan niitä 12 paria.
Käsitys puuttuvasta kylkiluusta ei perustu Raamattuun vaan vanhentuneisiin käsityksiin perinnöllisyydestä. Ranskalainen luonnontieteilijä Jean-Baptiste Lamarck (1744-1829) kehitti hypoteesin hankittujen ominaisuuksien periytymisestä. Jos kirahvi joutuu aina kurottamaan kaulaansa ylettyäkseen akasiapuun yläoksiin, sen kaulasta tulee pitkä ja myös sen jälkeläisistä tulee pitkäkaulaisia. Näin Lamarck luuli.
Nykyisin tiedetään, että hankitut ominaisuudet eivät periydy. Lamarckin ajatukset ovat esimerkki darvinistisesta satuilusta, joka kaiketi näki päivänvalon jo ennen Charles Darwinin aikaa.
Voit lukea Carl Wielandin kertomuksen onnettomuudesta tästä.
Lähde:
Wieland, Carl. 2007. Aadam ja ”puuttuva” kylkiluu.
http://creationontheweb.com/images/lote/finnish/pdfs/m21_4_46-47.pdf
Tekstit
