Länsimaisessa kulttuurissa kuolemaa ei aina pidetä ystävänä. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Ystävälliset unipillerit olisivat sopineet mainiosti George Orwellin skenaarioon vuodesta 1984. Kaari Utrion sanavalinta noudattaa pitkää traditiota, jossa sanoille annetaan varsin erilainen merkitys kuin mitä niillä on yleiskielessä.
Olemme saaneet kuulla niin Isä Aurinkoisesta kuin myös taannoisista kansandemokratioista, joilla oli yhtä paljon tekemistä demokratian kanssa kuin Stalinilla auringonsäteiden kanssa.
Kaari Utrion näkemys kuvastaa aikamme kannattavuusajattelua, jossa euro on kaiken mitta. Koska tietyn ikäkynnyksen ylittänyt kansalainen ei enää ole tuottava, hänestä on päästävä eroon tavalla tai toisella.
Eutanasia on jo sanana kaksipiippuinen. Kreikan kielestä tullut ilmaus tarkoittaa hyvää kuolemaa. Juutalaiskristillisen tradition mukaan kuolema on seuraus ihmisen synnistä eikä siinä sinänsä ole mitään hyvää. Apostoli Paavali luonnehtii sitä vihollisista viimeiseksi (1. Kor. 15:26).
Raamatun ajan juutalaiskulttuurissa vanhuksia kunnioitettiin. Vanhoja ihmisiä ei pidetty taloudellisina rasitteina vaan heidän elämänviisauttaan arvostettiin suuresti. ”Nouse harmaapään edessä, anna arvo vanhukselle ja pelkää ja kunnioita Jumalaasi,” sanotaan 3:nnessa Mooseksen kirjassa.
Ystävälliset unipillerit ovat tästä suuri askel taaksepäin kohti barbarismia.
Lähteet:
Kaari Utrio: Vanhuksille kuolinpillereitä. Ilta-sanomat. 14.9.2009. http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1729904
Orwell, George. 2001 (1949). Nineteen Eighty-Four. Lontoo: The Folio Society.
Tekstit
