keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Expelled on blogosfäärin ykkösaihe



Tämä filmi kuohuttaa tunteita


Joel Kontinen

Ben Steinin filmi Expelled: No Intelligence Allowed on noussut Internetin kuumimmaksi aiheeksi. Expelled dokumentoi, miten darvinistit sortavat ja uhkailevat tiedemiehiä ja luonnontieteen opettajia, jotka uskaltavat edes ehdottaa, että kaikki olevainen ei ole syntynyt ja kehittynyt itsestään.

Darvinistit ovat tuohtuneet filmistä. Richard Dawkins, jota haastatellaan elokuvassa, pääsi Minneapoliksessa livahtamaan vain kutsuvieraille suunnattuun ennakkonäytökseen. Dawkins turvautui pieneen kepposeen: hän ilmoitti etunimekseen Clinton. Hän ei sinänsä valehdellut, koska hänen koko nimensä on Clinton Richard Dawkins.

Toinen älykkään suunnittelun kiivas vastustaja PZ Myers ei päässyt katsomaan Expellediä ja kirjoitti kirpeän vastalauseen Panda's Thumb –foorumiin. Myers vaati, että älykkään suunnittelun kannattajia tulee vastustaa vanhurskaalla raivolla, potkia heitä takamuksiin, ja monille opettajille ja koululautakunnan jäsenille tulee järjestää julkiset potkut.

On varsin erikoista, että ateisti puhuu avoimesti vanhurskaasta raivosta. Vanhurskaus on sentään juutalais-kristillinen käsite. Luulisi, että evoluution kannalta olisi yhdentekevää, mitä ihminen uskoo.

Filmin tuottaja Mark Mathis totesi Myersin ja kumppanien reaktiosta: ”Nämä miehet osoittavat suosiotaan, kun professoreja kaikkialla maassa [USA:ssa] potkitaan pois virastaan ja pysyvästi karkotetaan ammatistaan vain sen vuoksi, että he mainitsevat älykkään suunnittelun.”

Virkansa menettäneet tiedemiehet ovat julkisuudessa antaneet huomattavasti maltillisempia lausuntoja kuin Myers.

Expelled dokumentoi, miten darvinistit vaarantavat akateemisen vapauden. Filmi kannattaisi ehdottomasti näyttää myös Suomessa.

Lue lisää filmistä tästä ja tästä .


Lähde:

EXPELLED Controversy Top Issue in Blogosphere. Premise Median lehdistötiedote. http://www.businesswire.com/portal/site/google/?ndmViewId=news_view&newsId=20080325006175&newsLang=en

tiistai 25. maaliskuuta 2008

Evoluution pyhät sodat




Tämän sedän opetuslapset kinastelevat keskenään. Kuva: Wikipedia

Joel Kontinen

Elävät fossiilit näyttävät edelleenkin herättävän voimakkaita tunteita. Samaa voitaneen sanoa myös tunnetusta edesmenneestä evolutionistista Stephen Jay Gouldista ja tämän näkemyksistä. Bloggari Juha Leinivaara laittoi nettiin jutun Gould ei saa levätä haudassa. Kommentoidessaan kirjoitustani Rapu, jonka evoluutio unohti ateistiksi tunnustautuva Leinivaara, joka käyttää nimeä Paholaisen asianajaja, sanoi tunteneensa närästystä siitä, että lainasin Gouldia hänen mielestään väärin ja varsinkin niin ikivanhaa (1977) kirjoitusta.

Gould ei kuitenkaan sanottavammin muuttanut käsityksiään vuosien saatossa, eikä juuri mitään uutta, järisyttävää ja mullistavaa evoluutiolöytöä ole tehty sen jälkeen. Monet entisistäkin löydöistä on kuopattu kaikessa hiljaisuudessa.

Leinivaara ei pitänyt siitä, että sanoin Gouldin ja Eldredgen ehdottaneen punktualismia gradualismin tilalle. Hänen mukaansa ne täydentävät toisiaan. Mutta esimerkiksi Richard Dawkins voisi olla asiasta eri mieltä. Dawkins arvioi Niles Eldredgen kirjaa Time Frames: The Rethinking of Darwinian Evolution and the Theory of Punctuated Equilibria vuonna 1985 Nature-lehdessä ja totesi: ”Jos hylkäämme gradualismin, hylkäämme juuri sen, mikä tekee evoluutiosta uskottavamman kuin luominen.” Suomennos: Punktualismi ei ole uskottavaa.

Toimittaja Andrew Brown dokumentoi darvinistien kahden leirin eripuraa vuonna 1999 ilmestyneessä kirjassaan The Darwin Wars: How Stupid Genes Became Selfish Gods. Vuoden 1995 Templeton-palkinnon saaja Brown, joka ainakin kirjan julkaisuhetkellä ilmoitti olevansa ateisti ja evolutionisti, sanoo, että evolutionistit ovat jakaantuneet kahteen leiriin eli gouldilaisiksi ja dawkinsilaisiksi. Leirit ovat jatkuvasti keskenään tukkanuottasilla.

Filosofi Michael Ruse arvioi Brownin kirjaa varsin myönteisesti Science –tiedelehdessä. Ison-Britannian päivälehdet käyttivät värikkäitä ilmauksia esitellessään teosta. Esimerkiksi Guardian mainosti sitä näin objektiivisesti: ”Evoluutioteoria on nykyisin yksi aikamme huomattavimmista myyteistä… yli kahdenkymmenen vuoden ajan sitä on repinyt pyhä sota, jota on käyty niin kiivaasti, että sen äänet kantautuvat pitkälle tiedeyhteisön muurien ulkopuolelle.”

Brown lainaa kirjassaan John Maynard Smithiä, joka sanoi Gouldista: ”Evoluutiobiologit, joiden kanssa olen keskustellut hänen työstään, ovat sitä mieltä, että hänen käsityksensä ovat niin hämäriä ettei niistä kannattaisi edes välittää mutta häntä ei silti saisi kritikoida julkisesti, koska hän on kaikesta huolimatta meidän puolellamme kreationisteja vastaan.”

Tohtori Henry Morris kirjoitti Brownin kirjasta jutun ICR:n julkaisuun Acts and Facts. Morris totesi, että gouldilaiset väittävät fossiiliaineiston osoittavan, että toisin kuin uusdarvinistit uskovat, evoluutio ei ollut hidasta ja asteittaista. Dawkinsilaiset sen sijaan väittävät kiivaasti, että toisin kuin punktualistit uskovat, evoluutio ei olisi lainkaan mahdollista, jos välillä olisi pitkiä jaksoja, jolloin mitään muutosta ei tapahdu.

Morris toteaa, että molemmat puolet ovat oikeassa eli evoluutiota ei tapahdu. Mutta professori Gould olisi varmaan pitänyt tällaista päätelmää kerettiläisyyden huippuna.

Voit lukea rapujutun tästä.


Lähteet:

Brown, Andrew. 1999. The Darwin Wars: How Stupid Genes Became Selfish Gods. Lontoo: Simon & Schuster.

Dawkins, Richard. 1985. What Was All The Fuss About? Nature 316, 683-684 (22.8. 1985)

Leinivaara, Juha. 2008. Gould ei saa levätä haudassa.
http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/

Morris, Henry M. 2000. A House Divided. Acts and Facts. Institute for Creation Research. Helmikuu 2000.

Ruse, Michael. 1999. Evolution: Stories from the Front. Science 284:5416, 923.

lauantai 22. maaliskuuta 2008

Hän on noussut ylös!


Jeesus kantaa ristiään. El Greco 1580. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen


Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niin kuin hän itse sanoi.
Matteus 28:6


Jeesuksen historiallisuudesta on vankat todisteet. Raamatun ulkopuolisista kirjoittajista Josefus (37–100), Tacitus (55–117), Suestonius (69–140), Plinius nuorempi (n. 61–113) ja Lukianos (125–190) joko mainitsevat Hänet nimeltä tai viittaavat ristiinnaulitsemiseen. Kristinuskon vastustajatkaan eivät kyenneet kiistämään sitä, että Hän oli todellinen henkilö.

Jeesuksen ylösnousemus ei ole myytti eikä legenda. Legenda on pyhimystarina tai -taru, jonka totuudenmukaisuudesta ei voida olla varmoja. Legenda Pietarin ja Kristuksen kohtaamisesta Roomassa innoitti puolalaisen kirjailijan Henryk Sienkiewiczin luomaan maailmankuulun romaaninsa Quo Vadis. Sen sijaan Kristuksen ja Pietarin kohtaaminen Tiberiaanjärvellä (Joh. 21) on historiallinen tapahtuma, ja tämän vuoksi se on sisällytetty Uuteen testamenttiin. Uudesta testamentista on jätetty kaikki legendaarinen aineisto pois. Luukas kirjoittaakin evankeliuminsa esipuheessa, että hän on tutkinut lähteensä ja aineistonsa tarkkaan.

Esimerkiksi marsalkka Mannerheimista ja presidentti Kekkosesta voidaan kertoa paljon legendaarisia juttuja, mutta tämä ei tee tyhjäksi sitä, että he olivat historiallisia henkilöitä. Jeesuksen elämää on tutkittu niin tarkoin, ettei nykyisin kukaan vakavasti otettava Uuden testamentin tutkija epäile hänen historiallisuuttaan. Hänen ylösnousemuksestaan on vankemmat todisteet kuin esimerkiksi siitä, että Aleksanteri Suuri on edes elänyt.

Raamatun kertomusten objektiivisuus on vahvimpia todisteita sen luotettavuudesta. Siinä kerrotaan myös suurempien uskonsankarien epäonnistumisista: Nooa juopui, Daavid teki aviorikoksen, Pietari kielsi Kristuksen ja opetuslapset eivät aluksi uskoneet ylösnousemukseen. Legenda ei kerro tällaista.

Ylösnousemus muutti opetuslapset niin perusteellisesti, että viikko sen jälkeen he alkoivat viettää sunnuntaita, ylösnousemuspäivää, jumalanpalveluspäivänä lauantain asemesta. Tämä oli todellinen ihme: ensimmäiset kristityt olivat kaikki juutalaisia, jotka aluksi noudattivat tarkasti oman uskontonsa ja kulttuurinsa säädöksiä.

Käsitys Raamatun kertomusten myyttisyydestä perustuu joidenkin raamatuntutkijoiden äärimmäisen subjektiivisiin näkemyksiin, esimerkiksi Julius Wellhausenin (1844–1918) lähdekritiikkiteoriaan ja Rudolf Bultmannin (1884–1976) käsitykseen Raamatun kirjoittajien myyttisestä maailmankuvasta. Nämä ovat hyvin kiistanalaisia teorioita. Monet heidän väitteistään on osoitettu vääriksi jo vuosikymmeniä sitten.

E. B. Tylor (1832–1917) väitti, että uskonto on kehittynyt alun polyteismistä (monijumalaisuudesta) monoteismiksi (yhden Jumalan palvomiseksi), mutta hänen näkemyksensä on kumottu noin sata vuotta sitten eivätkä kulttuuriantropologit enää suhtaudu siihen vakavasti.

Sigmund Freudin (1856–1918) teoria uskonnon alkuperästä on taas niin mielikuvituksellinen, ettei sitä ole koskaan pidettykään uskottavana.

Raamatussa on syvällisiä mysteerejä, esimerkiksi Jumalan kolminaisuus, mutta ne eivät tee tyhjäksi sen luotettavuutta.

Hän on totisesti noussut ylös!

perjantai 21. maaliskuuta 2008

Arthur C. Clarke: Loistavia visioita mutta tieteellisiä möhläyksiä



Kuva: Arthur C. Clarke muistetaan tästä filmistä. Kuva: Wikipedia

Joel Kontinen

Arthur C. Clarke, joka kuoli 19.3. 90-vuotiaana, oli 1900-luvun tunnetuimpia tieteiskirjailijoita. Hänet muistetaan parhaiten romaanista 2001: A Space Odyssey (1968, suom. 2001 -avaruusseikkailu). Stanley Kubrick ohjaisi sen pohjalta tehdyn elokuvan.

Clarke toimi toisen maailmansodan aikana tutka-asiantuntijana ja huomasi, että geostationaarisia satelliitteja voidaan hyödyntää tietoliikenteessä. Geostationaariset satelliitit kiertävät maapalloa miltei päiväntasaajan yllä ja näyttävät maasta katsottuna pysyttelevän paikallaan. Clarke popularisoi käsitystä tutkimuksessaan Extra-Terrestrial Relays — Can Rocket Stations Give Worldwide Radio Coverage? joka julkaistiin Wireless World –lehdessä vuonna 1945.

Clarke luotti suuresti ihmiskunnan sivilisaation kehitykseen. Toisinaan hänen optimisminsa kuulosti tieteisuskolta. Jotkin hänen näkemyksistään erosivat jyrkästi tieteen valtavirrasta. Clarke esimerkiksi leikitteli ajatuksella, että muinainen ulkoavaruudesta peräisin oleva sivilisaatio synnytti ihmiskunnan.

Vuonna 2001 Clarke kirjoitti uskonnollisista näkemyksistään Skeptical Inquirer –lehdessä. Hän piti Jumalaa hypoteettisena olentona ja ennusti, että varhain seuraavana vuosisatana tilastollisen teologian kehitys osoittaisi, että yliluonnollinen ei puutu ihmisten asioihin. Pahan ongelmaa ei myöskään olisi olemassa, koska se vain on väistämätön seuraus normaalijakauman kellokäyrästä.

Tällaisilla näkemyksillä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Moderni tiede kehittyi länsimaissa, joissa uskottiin, että rationaalinen Jumala loi luonnonlait. Nykyaikaisen tieteen suuret pioneerit, esimerkiksi Johann Kepler, Blaise Pascal ja Sir Isaac Newton, olivat tunnustavia kristittyjä.

Kristityt eivät myöskään ole karttaneet rakettiteknologiaa. Wernher von Braun, Apollo-kuuohjelman “isä”, oli kristitty, joka uskoi, että koulun luonnontieteiden opetuksessa tulisi käsitellä myös luomisoppia, koska sen pois jättäminen olisi älyllisesti epärehellistä. Astronautit Jim Lovell, Frank Borman ja William Anders, jotka kiersivät kuun joulukuussa 1968, valitsivat 1. Mooseksen kirjan alkujakeet joulutervehdykseksi maapallon asukkaille.

Clarke sen sijaan ei juurikaan arvostanut kristinuskoa. Hän uskoi lujasti avaruusolentoihin eli siihen, että älyllistä elämää on muuallakin kuin maapallolla. Hän tuki SETI@home -hanketta, jolla yritetään kuunnella avaruusolentojen viestejä.

Avaruusolennoista ei ole minkäänlaisia todisteita. Siitä huolimatta SETI-hankkeeseen käytetään vuosittain miljardeittain veronmaksajien dollareita. Samaan aikaan tiedemiehet kieltäytyvät näkemästä älykkään suunnittelun merkkejä DNA:stamme. Mutta, kuten Ben Stein osoittaa filmissään Expelled: No Intelligence Allowed, suuri osa darvinistisista tiedemiehistä ei suvaitse toisinajattelijoita.

Tieteen tulisi olla totuuden etsintää, mutta valitettavasti darvinistit ovat saaneet monet uskomaan, että tiede ja naturalismi eli käsitys, jonka mukaan vain luonto on olemassa, ovat sama asia, ja sortavat niitä, jotka näkevät asian avarammin. Valitettavasti Arthur C. Clarke, loistava science fiction -kirjailija, seisoi niiden joukossa, jotka haluavat vaimentaa kaikki toisinajattelijat.

Lue lisää Wernher von Braunista ja Apollo-ohjelmasta tästä.

Lue lisää Expelled – filmistä tästä ja tästä.

Lue avaruusolennoista ja ufoista tästä.

lauantai 15. maaliskuuta 2008

Rapu, jonka evoluutio unohti



Mollukkirapu. Kuva Wikipediasta



Joel Kontinen

Paleontology –tiedelehdessä julkaistiin hiljattain tutkimus, jossa kerrottiin uuden molukkiravun (Limulus polyphemus) fossiilin löytymisestä Manitobasta Kanadasta. Fossiili löytyi kerrostumasta, jonka iäksi arvellaan 445 miljoonaa vuotta. Tutkimuksen tekijät, David M. Rudkin Royal Ontario Museumista ja kollegat raportoivat, että rapu on “hämmästyttävän samanlainen” kuin muut mollukkiravut, myös ne, jotka yhä elävät meidän aikanamme.

Kaikkein vanhin koskaan löydetty molukkirapu ei käytännössä eroaa nykyisin elävistä jälkeläisistään. Evoluutiosta ei siis näy merkkiäkään.

Jotkin lajit tuntuvat vastustavan muutosta kuin yleistä syyttäjää. Darvinistinen evoluutio tarvitsee epätoivoisesti todisteita muutoksesta, etenkin puuttuvia renkaita eli välimuotofossiileja, jotka osoittaisivat, miten lajit muuttuvat toisiksi lajeiksi mutta fossiilikerrostumat kertovat hyvin erilaisesta tarinasta.

Edesmennyt Harvardin yliopiston eläintieteen ja geologian professori Stephen Jay Gould kirjoitti Natural History –lehdessä vuonna 1977: ”Välimuotofossiilien äärimmäinen niukkuus fossiiliaineistossa on edelleenkin paleontologian ammattisalaisuus. Oppikirjojamme koristavissa evoluutiopuissa on aineistoa vain oksien päissä ja oksissa, kaikki muu on päättelyä, vaikka se olisikin loogista eikä perustu fossiilitodisteihin.” Gould ja Niles Eldredge hylkäsivät uusdarvinistisen mallin ja korvasivat sen jaksoittaisen tasapainon mallilla eli punktualismilla (punctuated equilibrium), jonka mukaan evoluutiossa on pitkiä jaksoja, jolloin mitään ei tapahdu ja välillä on äkillisiä pyrähdyksiä, jotka ovat niin nopeita, ettei niistä jää fossiilitodisteita. Näkemys ei kuitenkaan perustu todisteisiin vaan niiden puutteeseen.

Molukkirapu on vain yksi esimerkki lukuisista elävistä fossiileista, jotka eivät ole muuttuneet lainkaan kuviteltujen vuosimiljoonien saatossa. Tunnetuin elävä fossiili on varsieväkala Coelacanth (Latimeria chalumnae), jonka kuviteltiin olevan kalojen ja sammakkoeläinten välimuoto. Toisin kuin “tavalliset” kalat, varsieväkala synnyttää eläviä poikasia. Silti varsieväkala, jota kutsutaan dinokalaksi, on selvästi kala eikä esimerkiksi puoleksi nisäkäs. Evolutionistit uskoivat, että se käyttää eviään kävelemiseen merenpohjassa, mutta havainnot ovat osoittaneet tämän vääräksi. Tiedemiehet luulivat, että varsieväkala kuoli sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten, mutta vuonna 1938 elävä yksilö pyydystetiin Madagaskarin rannikolta ja sittemmin monia muitakin on löydetty elävänä.

Muita eläviä fossiileja ovat esimerkiksi australianwollemia (Wollemia nobilis) sekä salamanteri. Sinibakteerit ovat evolutionistien ajanlaskun mukaan vastustaneet kaikkea muutosta 3,5 miljardia vuotta. Vaikka ajanmääritysmenetelmiin liittyy monia olettamuksia ja potentiaalisia virheitä, evoluutio näyttää karttavan jopa ”primitiivisiä” elämänmuotoja. Tämä on vahva todistus darvinistista tarinankerrontaa vastaan. Todellisessa elämässä molekyylistä ei kehity mikrobiologia eikä amebasta astrofyysiikkoa.

Myös molukkirapu kertoo tarinan, joka eroaa tyystin darvinistisesta versiosta.


Lisätietoa:

Lue ”liskolinnusta” tästä.

Lasarus-ilmiöstä tästä.

Iänmääritysmenetelmistä: tästä.

Lähteet:

Gould, Stephen Jay. 1977. Evolution's erratic pace. Natural History, 86:5, 12-16. (toukokuu 1977).

Rudkin, David M.& al. 2008. The Oldest Horseshoe Crab: A New Xiphosurid from Late Ordovician Konservat-Lagerstätten Deposits, Manitoba, Canada. Palaeontology 51:1 , 1–9 (tammikuu 2008).

keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Hobitit yhä ihmismäisempiä



Hobitin kallo. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Uusi tutkimus tukee sitä, että hobitit, joiden jäännökset löydettiin Indonesiaan kuuluvalta Floresin saarelta vuosina 2003 ja 2004, olivat todellisia ihmisiä. Hobitit luokiteltiin alun perin omaksi lajikseen (Homo floresiensis), joka eroaa Homo sapiensista, mutta kiista niiden statuksesta jatkuu yhä kiivaana tiedemaailmassa.

Hobitit saivat nimensä J. R. R. Tolkienin Keski-Maan sankarien mukaan. He tulivat tunnetuksi kaikkialla maailmassa, kun tiedelehdet julkaisivat Peter Schoutenin maalauksen, jossa pieni apinamainen mies kantaa pörröistä saaliseläintä olkapäällään.

Monet tutkijat arvelevat, että hobittien pienikokoisuus (he olivat reilun metrin pituisia) ja pieni pää johtuvat mikrokefaliaksi kutsutusta neurologisesta häiriöstä. He pitävät kiinni siitä, että hobitteja ei ole syytä luokitella omaksi lajikseen. Esimerkiksi vuonna 2006 Pennsylvania valtionyliopisto julkaisi tutkimuksen, joka tuki tätä näkemystä.

ScienceNow kertoo uudesta tutkimuksesta, joka tuo kiinnostavan lisän keskusteluun. Peter Obendorf ja Benjamin Kefford Melbournen RMIT yliopistosta ja Charles Oxnard Länsi-Australian yliopistosta päätyivät siihen, että Homo floresiensis pienikokoisuus ei olekaan seuraus geneettisista häiriöistä. Heidän tutkimuksensa, joka julkaistiin Proceedings of the Royal Society B -tiedelehdessä, viittaa siihen, että hobittien pienikokoisuus aiheutuu kretinismistä, joka johtuu jodin puutteesta.

Kahdentoista hobitin jäännökset kaivettiin esiin luolasta Liang Buasta, eivätkä ne olleet täysin fossiloituneita. Obendorfin mukaan alueella asuvat ihmiset kärsivät yhä struumasta, joka johtuu jodin putteesta. Tutkimuksessa mainittiin myös paikalliset myytit, joissa kerrotaan luolissa asuvista pienistä ihmisistä.

Vaikka lienee liian varhaista hylätä mikrokefalia-hypotheesi, hobitit alkavat saada yhä enemmän inhimillisiä piirteitä. Lienee syytä unohtaa kuva pienestä apinamiehestä, joka kantaa pörröistä saaliseläintä olkapäällään. Näyttää siltä, että hobitit ja ihmiset eroavat toisistaan vain Tolkienin Keski-Maassa mutta eivät maapallolla.

Hobitit ovat kaikesta päätellen todellisia Aadamin jälkeläisiä.

Voit lukea lisää hobiteista tästä.

Lähde:

Culotta, Elizabeth. 2008. Were the Flores Hobbits Really Cretins. ScienceNow Daily News 5 March 2008. http://sciencenow.sciencemag.org/cgi/content/full/2008/305/3

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Mooses käytti huumeita: Uusi uljas teoria vai äärimmäisen huonoa tiedettä?



Mooses. Jusepe de Riberon maalaus vuodelta 1638. Kuva Wikipediasta


Joel Kontinen

Nykyään on helppo tietää, milloin pääsiäinen on ovella vaikka ei katsoisikaan kalenteriin. Joka vuosi tähän aikaan keväästä saamme kuulla uudesta hämmästyttävästä löydöstä, jolla pyritään selittämään Raamatun ihmeitä. Muutama tieteentekijä pääsee kylpemään valokeilaan ja ehkä myös keräämään tukon euroja tai dollareita vaivansa palkaksi.

Viime vuonna tähän aikaan Discovery Channel ilmoitti vuosisadan arkeologisesta löydöstä, joka osoittautui The Lost Tomb of Jesus –filmin mainokseksi. Elokuvantekijät James Cameron and Simca Jacobovici ohittivat vertaisarvioinnin ja toivat todisteensa (kaksi ossuaria eli luukirstua) suoraan median nähtäväksi. Lopulta miltei kaikki asiantuntijat tyrmäsivät löydön. Cameronilla ja Jacobovicilla ei todellisuudessa ollut esittää väitteensä tueksi juuri muuta kuin spekulaatioita. He eivät voineet näyttää toteen, että kirstuissa olisi koskaan ollut Jeesuksen ja Magdalan Marian maallisia jäännöksiä. (Voit lukea lisää tästä. )

Vuonna 2006 väitettiin, että Jeesus käveli jäälautan päällä. Hypoteesi myös julkaistiin tiedelehdessä. On varsin erikoista kävellä jään päällä järvellä, joka kaikesta päätellen ei koskaan jäädy.

Tämän vuoden yllätys on vaihteeksi Vanhasta testamentista. Benny Shannon, Jerusalemin Hebrew Universityn kognitiivisen psykologian professori, julkaisi 24-sivuisen tutkimuksen Time and Mind: The Journal of Archaeology, Consciousness and Culture –tiedelehdessä. Shannon arveli, että Mooseksen kokemus Siinaivuorella johtui lääkekasvin aiheuttamasta hallusinaatiosta. Tutkimus, Biblical Entheogens: A Speculative Hypothesis on päivitetty ja laajennettu versio vuonna 2002 julkaistusta tutkimuksesta Entheogens: Reflections on ‘Psychoactive Sacramentials’, joka käsitteli lähinnä samanismia ja psykoaktiivisten kasvien käyttöä ei-kristillisissä uskonnoissa, esimerkiksi joidenkin Amerikan intiaanikansojen tapaa käyttää aistiharhoja aiheuttavia kasveja uskonnollisissa menoissa, mutta se sisälsi myös katsauksen Moosekseen ja Siinain kokemukseen. Uudempi tutkimus käsittelee enemmän juutalaisuutta ja eksodusta.

Mikään Raamatun tekstissä ei viittaa siihen, että lain antamiseen liittyisi aistiharhoja. Shannon myöntää tämän. Hän silti väittää, että kaksi nykyisin Siinain niemimaalla esiintyvää kasvia, Peganum Harmala ja Mimosa hostilis, voivat potentiaalisesti aiheuttaa aistiharhoja. Shannon yrittää nähdä yhtäläisyyksiä Toisen Mooseksen kirjan tekstin joidenkin yksityiskohtien (esimerkiksi tuli) ja tiibetiläisen Kuolleiden kirjan ja LSD:n käytön välillä, mutta hän tekee kummallisia päätelmiä, joilla ei ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa.

Professori Shannon on riittävän rehellinen myöntääkseen, että hänen “löytönsä” perustuu ennakko-olettamuksiin. Hän sanoo, että hän ei voi uskoa, että Siinaivuoren tapaus (jossa Mooses sai lain) olisi historiallisesti luotettava tai että se olisi vain myytti, joten ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto on hallusinaatio, joka aiheutui Siinain niemimaalla esiintyvästä kasvista. Vaikka joissakin uskonnoissa käytetään aistiharhoja aiheuttavia lääkekasveja, Shannonin hypoteesi näyttää pikemminkin liittyvän hänen omaan taustaansa kuin tieteen tekemiseen.

Shannon myönsi, että käydessään Brasiliassa vuonna 1991 hän uskonnollisissa menoissa kokeili ayahuascaa, trooppista kasvia, joka aiheuttaa voimakkaita aistiharhoja. Tämä lienee ainoa todellinen syy, miksi hän ehdottaa, että Mooses olisi kokeillut jotain samantapaista.

On hyvä muistaa, että kirjailija Aldous Huxley (1894-1963), jonka Shannon mainitsee tutkimuksessaan ja joka tunnetaan romaanistaan Uljas uusi maailma (Brave New World, 1932), myönsi kokeilleensa meskaliinia ja LSD:tä. Mutta tämä ei vielä tarkoita sitä, että Huxley olisi kirjoittanut koko kirjallisen tuotantonsa huumehourussa. On vieläkin vähemmän todisteita siitä, että Mooses olisi käyttänyt huumekasveja.

Amerikassa puhutaan maaliskuun mielettömyydestä (March Madness). Tässä tapauksessa mielettömyys liittyy enemmän professori Shannoniin, hänen huumetaustaansa ja kummalliseen hypoteesiinsa kuin Moosekseen. Shannoniin uusi uljas teoria osoittautuu äärimmäisen huonoksi tieteeksi.


Lähteet:

AFP News: Moses was high on drugs: Israeli researcher. 4 March 2008.

Shannon, Benny. 2002. Entheogens. Reflections on ‘Psychoactive Sacramentals’. Journal of Consciousness Studies, 9:4, 85-94.

Shannon, Benny, 2008. Biblical Entheogens: A Speculative Hypothesis. Time and Mind: The Journal of Archaeology, Consciousness and Culture, 1:1, 51-74 (March 2008).

lauantai 8. maaliskuuta 2008

YLE: Darvinistit sortavat toisinajattelijoita




Joel Kontinen

Suomessa valtamedia on jo pitkään suhtautunut varsin nuivasti evoluutiokritiikkiin. Viime aikoina on tosin ollut havaittavissa hienoista muutosta. Esimerkiksi Aamulehti julkaisi viime kesänä pari professori Matti Leisolan artikkelia älykkäästä suunnittelusta vastapainoksi lehden yleensä evoluutiota markkinoivaan linjaan. Tavallisesti media on kuitenkin edelleenkin pitänyt evoluutiota kiistämättömänä totuutena.

Yleisradion ruotsinkielinen kanava Radio Vega tiistain 4.3. kello 17:n uutis- ja ajankohtaislähetys poikkesi edukseen tästä linjasta. Toimittaja Katarina Andersson kävi katsomassa Ben Steinin uutuuselokuvan Expelled! No Intelligence Allowed ennakkonäytöksen ja raportoi näkemästään ja kuulemastaan varsin objektiivisesti. Andersson haastatteli molempiin leiriin kuuluvia ihmisiä. Ohjelmasta jäi se käsitys, että filmi on varsin hyödyllinen kannanotto tieteen tekemiseen.

Filmin piti alun perin valmistua Charles Darwinin syntymäpäiväksi (12.2.) mutta lievän myöhästymisen vuoksi se tulee USA:ssa elokuvateattereihin vasta huhtikuussa.

Ben Stein on Yhdysvalloissa hyvin tunnettu näyttelijä, joka aikoinaan kirjoitti Richard Nixonin ja Gerald Fordin puheet. Stein sai kipinän Expelled! –elokuvan tekemiseen kuultuaan, että evoluution kannattajat sortavat ja vaimentavat toisinajattelijoita. Filmissä kerrotaan tiedemiehistä ja opettajista, jotka menettivät työnsä uskaltaessaan julkisesti epäillä evoluutiota. Darvinismi esitellään dogmaattista oppia kiivaasti puolustavana sortokoneistona, joka ei suvaitse minkäänlaista kritiikkiä.

Voit lukea lisää filmistä suomeksi tässä.

Ja katsoa englanninkielisen trailerin tässä.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Darwinin kosto


Tulimaan asukkaat tervehtivät HMS Beagleä. Conrad Martensin vesivärimaalaus. Lähde: Wikipedia.




Joel Kontinen

Montezuman kostolla tarkoitetaan turistien Meksikossa saamaa suolistoinfektiota. Nimi viittaa atsteekkien hallitsijaan Moctezuma II:een (noin 1466-1520). Espanjalaiset valloittajat Hernándo Cortésin johdolla kukistivat hänen joukkonsa, mutta hallitsijan nimi jäi elämään omaa elämäänsä.

Vaikka Montezuman kostolla voi olla hankalia oireita, etenkin oksentelua, ripulia ja kuumetta, historia tietää kertoa kostosta, jonka vaikutukset ovat huomattavasti vakavammat. Oletko kuullut Darwinin kostosta?

Montezuman kostolla ei todellisuudessa ole juurikaan tekemistä Montezuman kanssa. Mutta Darwinin kosto on täysin erilainen tarina ja lisäksi paljon vakavampi.

Nuoruudessaan Charles Darwinilla oli tapana rukoilla. Nuorena miehenä hän jopa suunnitteli ryhtyvänsä papiksi. Mutta Darwin luopui pappisurasta ja merimatkallaan HMS Beaglella (1831-1836) hän luki ensimmäisen osan Charles Lyellin tuoreesta kirjasta Principles of Geology. Myöhemmin hän tutustui myös teoksen toiseen osaan. James Huttonin tavoin Lyell hylkäsi Raamatun ilmoituksen maapallon menneisyydestä ja omaksui idean miljoonista vuosista.

Hutton oli uniformitarismiksi kutsutun ajatusmallin isä. Uniformitarismin mukaan nykyiset hitaat ja vähittäiset geologiset prosessit ovat avain menneisyyden ymmärtämiseen. Darwinille Lyellin ajatukset olivat inspiraation lähde.

Beaglen matkaan mennessä Darwin ei enää uskonut Vanhaan testamenttiin ja pian hän myös menetti uskonsa Uuteen testamenttiin. Vuonna 1851 hänen kymmenvuotias Annie-tyttärensä menehtyi kuumetautiin. Monien muiden skeptikoiden tavoin vastoinkäymiset saivat Darwinin hylkäämään kristinuskon. Esimerkiksi näyttelijä Dana Andrews (1909-1992) myös luopui uskostaan, kun hänen kaksi sisartaan kuolivat äkisti. Darwin ei voinut hyväksyä ajatusta, että Jumala voisi armottomasti ottaa pois hänen tyttärensä.

Darwin ei kyennyt käsittämään, miksi hyvä Jumala voisi sallia pahoja asioita ihmisille, jotka hänen mielestään olivat viattomia. Hän hylkäsi Raamatun maailmanselityksen ja kehitti oman suuren kertomuksensa, jossa eloonjäämistaistelu ja parhaimpien yksilöiden selviytyminen näyttelivät tärkeää osaa. Ajatusmallina evoluution juuret ovat antiikin Kreikan filosofiassa, mutta Darwin keksi yhdistää sen luonnonvalintaan, käsitteeseen, jonka hän lainasi tunnetulta eläintieteilijältä ja kemistiltä Edward Blythelta (1810-1873).

Charles Darwin ei ymmärtänyt, että hän ei enää elänyt alkuperäisessä erittäin hyvässä maailmassa vaan planeetalla, joka huokaa ihmisen synnin vuoksi niin kuin apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä (8:21-22). Darwin oli lukenut William Paleyn kirjan Natural Theology. Paleyn argumentti, jonka mukaan esimerkiksi kello kertoo suunnittelusta, oli suosittu Darwinin aikana mutta se ei kyennyt selittämään, miksi maailmassa on syntiä ja pahuutta.

Hylkäämällä historiallisen kristinuskon Darwin toi turmiollisia seurauksia monien elämään. Darwinin näkemykset saivat heidät luopumaan raamatullisesta maailmankuvasta ja innoittivat esimerkiksi rasismia ja rodunjalostusta. Kuten Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä (6:7), teoilla on seurauksia. Sama näyttää pätevän myös ajatusrakennelmiin.

Emme juurikaan voi välttää Montezuman kostoa, jos käymme Meksikossa ensimmäisen kerran. Mutta meidän ei tarvitse kärsiä Darwinin kostosta ainakaan siinä määrin kuin hän itse. Darwinin kostoon on vastalääke – Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Jeesus sanoi: ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidän vapaiksi” (Johanneksen evankeliumi 8:32).

Lähteet:

Brentnall, John M. & Grigg, Russell M. 1995. Darwin's slippery slide into unbelief. Creation 18:1, 34–37. http://creationontheweb.com/content/view/1025/

Humanist profile: Dana Andrews. The Humanist 62:4, 2 (heinä-elokuu 2002).

Lue lisää luonnonvalinnasta tästä.

Lue miljoonista vuosista tästä.

lauantai 1. maaliskuuta 2008

Huippuyliopiston biologi tunnustaa: Emme tiedä mitään aivojen evoluutiosta



Tämä on arvostetun evolutionistin mukaan spekulaatiota


Joel Kontinen


Tiedejulkaisut ovat kertoneet lukuisia tarinoita ihmisen aivojen evoluutiosta. Tiedemiehet ovat olleet hämmästyneitä, koska ihmisillä on paljon suuremmat aivot kuin millään muulla lajilla. Selitykset ovat monesti olleet keskenään ristiriitaisia. Vanhoissa oppikirjoissa esimerkiksi sanottiin, että lihan syönti kasvatti ihmiselle suuret aivot, mutta muutama vuosi sitten New Scientist –lehti aprikoi, että salaisuus oli tärkkelyksen syönti. Kumpikaan selitys ei kerro, miksi muilla lihaa tai tärkkelystä syövillä lajeilla ei ole yhtä suuria aivoja kuin Homo sapiensilla.

Hiljattain USA:n kansallisen tieteenedistämisjärjestön AAAS:in (American Association for the Advancement of Science) vuosikokouksessa Bostonissa professori Richard Lewontin myönsi, että ihmisen aivojen evoluutiosta kerrotut selitykset eivät perustu tosiasioihin. Lewontin on Harvardin yliopiston arvostettu biologi. Science –tiedelehden reportterin Michael Balterin mukaan Lewontin sanoi: ”Meillä ei ole fossiilitodisteita ihmisen kognitiosta, joten keksimme juttuja.” Balterin artikkelin otsikkokin oli tavallaan myönnytys: ”Miten ihmisen älykkyys kehittyi – Onko se tiedettä vai ’paleofantasiaa’?”

Professori Lewontinin mielestä kertomukset aivojen evoluutiosta ovat fantasiaa. Lewontin vihjasi, että ihmisen alkuperän tutkiminen on varsin pessimistinen hanke. Guardian –lehden tiedetoimittaja James Randerson oli vieläkin suorapuheisempi todetessaan: “Emme tiedä mitään aivojen evoluutiosta.” Randerson tiivisti syyt, miksi Lewontin oli pessimistinen: 1) Hominidien fossiileja on löydetty vain kourallinen, eikä niistä voida varmasti sanoa, oliko yksikään niistä meidän esi-isämme. 2) Meillä ei ole harmainta aavistustakaan siitä, mitä hominidin aivokapasiteetti merkitsee. 3) Emme edes tiedä, mitkä hominidit kävelivät pystyssä ja mitkä eivät.

Lewontin on tunnettu suorasanaisuudestaan. Vuonna 1997 hän kirjoitti New York Review of Books –julkaisussa, että tiedemiehet ehdoin tahdoin keksivät perustelemattomia juttuja siitä, miten lajit kehittyivät, koska he ovat sitoutuneet materialismiin. He pitävät kannastaan kiinni, koska he ”eivät voi päästää Jumalan jalkaa ovenväliin.”

Luulisi, ettei tiedeyhteisö voi sivuuttaa Lewintonin paljastuksia. Jos tieteen vallitseva paradigma (naturalismi eli käsitys että luonto on kaikki, mitä on olemassa) johtaa umpikujaan, siinä näyttää olevan jotain pahasti vialla.

Lähteet:

Balter M. 2008. How human intelligence evolved -- Is it science or 'paleofantasy'? Science 319:1028.

Lewinton, Richard. 1997. Billions and billions of demons. The New York Review of Books, s. 31, (9.1.1997).

Randerson, James. 2008. We know nothing about brain evolution. http://blogs.guardian.co.uk/science/2008/02/the_distinguished_biologist_pr.html

Lue esimerkki Lewintonin tarkoittamasta spekulaatiosta tästä.



.