Kun sanat veivät ristille. El Crecon maalaus vuodelta 1580. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Hän syntyi köyhään perheeseen Betlehemissä. Häntä ei koskaan valittu poliittiseen virkaan eikä hän kirjoittanut kirjaa. Häntä syytettiin jumalanpilkasta ja kapinasta ja hänet teloitettiin 33-vuotiaana.
Hänen puheensa synnyttivät toivoa ja ihailua mutta myös vihaa ja epäluuloa. Kun hän esimerkiksi sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6), kuulijat eivät ymmärtäneet häntä. Ja kun hän sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin" (Joh. 11:25), hänen ainoa kuulijansa tulkitsi hänet väärin.
Teoksessaan Mere Christianity kirjailija ja kirjallisuudentutkija C. S. Lewis (1898-1963) esitti kolmen h:n ongelman. Hän ehdotti, että ainoastaan hullu, huijari tai Herra (lunatic, liar or Lord) pystyi väittämään tällaista. Lewis päätyi siihen, että Jeesuksen täytyi olla Herra.
Kriitikot ovat käyneet ahkerasti Lewisin väitteen kimppuun. He ovat ehdottaneet neljättä vaihtoehtoa eli sitä, että Jeesus ei oikeasti väittänytkään olevansa Jumala vaan että Hänen seuraajansa panivat sanat Hänen suuhunsa.
Ajatus on sinänsä kiinnostava ja vaihtoehtona jopa mahdollinen, mutta se kertoo pikemminkin kriitikkojen ennakkokäsityksestä eli haluttomuudesta myöntää, että Uuden testamentin kuvaukset ovat historiallisesti luotettavia, kuin Lewisin huonosta logiikasta.
Lähde:
C. S. Lewis. 1999. Mere Christianity. Teoksessa C. S. Lewis: Selected Books. Lontoo: HarperCollins.
(Kirjaneliö julkaisi tämän Marja Liljeqvistin suomentaman teoksen vuonna 1978.)
Tekstit
