Charles Darwinin näkemykset kohtaavat parhaillaan kovaa vastatuulta. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Suuri osa uusdarvinistisesta kirjallisuudesta on tuskallisen epäkriittistä, Jerry Fodor ja Massimo Piattelli-Palmarini toteavat uusimmassa New Scientist-lehdessä. Esimerkiksi Daniel Dennett, Jerry Coyne ja Richard Dawkins suitsuttavat vuolaasti luonnonvalinnan ylistystä eivätkä huomaa sen puutteita.
Charles Darwinin kirjoituksissa luonnonvalinta näyttelee ratkaisevaa osaa. Darvinistit pitävät sitä evoluution mekanismina, joka auttaa selittämään, miten fenotyypin (eli yksilön perimän ulkoasun) ominaispiirteet siirtyvät sukupolvelta toiselle. Harva jos kukaan pysähtyy miettimään luonnonvalinnan rajoja.
”Jokainen sukupolvi tuottaa epätäydellisen kopion genotyypistään – ja samalla myös omasta fenotyypistään – jälkeläisilleen. Uusdarvinismin mukaan tällaiset epäpuhtaudet saavat ensisijaisesti alkunsa kyseisten lajien jäsenten genomeissa tapahtuvista mutaatioista.”
Fodor ja Piattelli-Palmarini sanovat, että tämä luonnonvalinnan ja satunnaisten muutosten yhdistelmä ei kuitenkaan toimi. Darvinismi ei esimerkiksi pysty selittämään, miten fenotyypin ominaispiirteet kehittyvät.
He vertaavat Darwinin näkemyksiä psykologi B. F. Skinnerin behaviorismiin, joka yliarvioi ympäristön osuutta käyttäytymisessä.
Vaikka Fodor ja Piattelli-Palmarini eivät vielä olekaan valmiita heittämään evoluutiota kokonaan roskakoppaan, aloitus kertoo melkoisesta kansalaisrohkeudesta. Vuosi sitten, kun New Scientist julkaisi Darwin oli väärässä -etusivun jutun, moni darvinisti kehotti boikotoimaan lehteä.
Lähde:
Fodor, Jerry ja Massimo Piattelli-Palmarini. 2010. Survival of the fittest theory: Darwinism's limits. New Scientist 2746 (3.2.)
Tekstit
