Lucystä on jäljellä tämän verran. Uusi tutkimus kehottaa paleontologeja panemaan jäitä hattuun, jotta he eivät tekisi liian hätiköityjä tulkintoja.
Joel Kontinen
Uusi tutkimus haastaa selkärankaisten evoluution. Leicesterin yliopiston paleontologit Mark Purnell, Robert Sansom ja Sarah Gabbott julkaisivat Naturessa raportin eläinkokeestaan, joka muuttaa käsityksiä fossiileista.
Purnell ja kollegat tappoivat koettaan varten suikulaisia (Branchiostoma lanceolatum) ja merinahkiaisia (Lampetra fluviatilis) ja seurasivat, miten ne mätänivät. He huomasivat, että lajien tunnusomaiset piirteet hävisivät varsin pikaisesti.
Naturen mukaan tutkimus selvittää selkäjänteisten (Chordata) ja etenkin kambrikauden eläinten kehitystä. Vaikka lajien erot selitetään tyypilliseen darvinistiseen tapaan, tutkimuksesta voinee päätellä myös sen, että fossiileista on yleensä tehty liian hätäisiä päätelmiä eli on nähty sitä, mitä on haluttukin.
Osa vanhoista ”löydöistä” jouduttaneen nyt hylkäämään. Tutkijoiden tulisi siis laittaa jäitä hattuunsa ja välttää esimerkiksi Idan kaltaisia fiaskoja.
Nature julkaisi tutkimuksesta myös videonpätkän:
Lähteet:
Cressey, Daniel. 2010. Something rotten in the state of palaeontology. Nature News (31.1.)
http://www.nature.com/news/2010/100131/full/news.2010.45.html
Sansom, Robert S., Sarah E. Gabbott ja Mark A. Purnell. 2010. Non-random decay of chordate characters causes bias in fossil interpretation. Nature (verkkoversio julkaistu 31.1.) http://www.nature.com/nature/journal/vaop/ncurrent/full/nature08745.html
Tekstit
