Afrikkalaiset kansantarinat ja darvinistiset selitykset: Liittyvätkö ne toisiinsa?

Afrikkalaisissa kansansaduissa on kertomus siitä, miksi hyeena näyttää ontuvan. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Käsite just so story (näin se on –kertomus) sai alkunsa nobelisti Rudyard Kiplingin vuonna 1902 julkaistusta tarinakokoelmasta Just So Stories for Little Children. Tarinoissa selitetään, miten esimerkiksi leopardi sai pilkkunsa ja kameli kyttyränsä.

Kipling ei itse keksinyt tätä ideaa. Vastaavanlaisia ajatuksia voidaan nähdä afrikkalaisissa kansansaduissa, joita kerrottiin nuotioilla vuosikymmeniä tai jopa satoja vuosia ennen Kiplingin aikaa. Kenian kikujuheimolla on esimerkiksi kiehtova selitys siitä, miten hyeena näyttää ontuvan liikkuessaan (sen etujalat ovat pidemmät kuin takajalat). Tarinan mukaan hyeenat matkustivat kerran ilmojen halki kotkan siivellä mutta kun kotkaa rupesi kutiamaan, ne putosivat maahan ja loukkasivat jalkansa.

Darvinistit voivat tarjota selityksiä siihen, miksi apinat laskeutuivat puusta, mutta luoheimon traditio selittää, miksi apinat alun perin päätyivät asumaan puuhun: Vanhaan aikaan apina ja elefantti olivat hyviä ystäviä, mutta heidän ystävyytensä loppui, kun elefantti alkoi epäillä, että apina oli huijannut häntä. Apina oli saanut karjamarkkinoilta ison pulskan lehmän, kun taas elefantti joutui tyytymään säälittävän laihaan lehmään. Ihmiset rupesivat pilkkaamaan elefanttia, joka suuttui ja ajoi apinan puuhun. Tarinan mukaan apinat ovat siitä lähtien asuneet puussa.

Kaikkien nykyisten evoluutiotarinoiden äiti lienee Charles Darwinin valveuni pienestä lammikosta, jossa ensimmäisen elävän solun sanotaan syntyneen. Ennen Darwinia oli Lamarck, joka keksi tarinan siitä, miten kirahvi sai pitkän kaulansa kurottautumalla akasiapuun yläoksiin kuivan kauden aikana. Tämän jo hylätyn selityksen mukaan luonto on siitä lähtien suosinut pitkäkaulaisia kirahveja.

Tämän skenaarion suurin ongelma piilee siinä, että kirahvit yleensä suosivat akasian alaoksia eivätkä yläoksia. Darvinistien näin se on -kertomukset ovat tulvillaan tällaisia ongelmia.

Harvardin yliopiston biologi Richard Lewontin kirjoitti vuonna 1997 The New York Review of Books–julkaisussa, että tiedemiehet ehdoin tahdoin keksivät perustelemattomia juttuja siitä, miten lajit kehittyivät, koska he ovat sitoutuneet materialismiin. He pitävät kannastaan kiinni, koska he ”eivät voi päästää Jumalan jalkaa ovenväliin.”

Tämä on valitettavaa. Sen sijaan, että uusdarvinistiset tiedemiehet antaisivat todisteiden puhua puolestaan he pitävät kiinni a priori –sitoumuksestaan eli sulkevat suunnittelun täysin ulos pienestä maailmastaan.

Lähteet:

Lewontin, Richard. 1997. Billions and billions of demons. The New York Review of Books, s. 31 (9. 1. 1997).

Mwangi, Rose. 1970. Kikuju Folktales: Their Nature and Value. Nairobi: Kenya Literature Bureau.

Odaga, Bole Asenath. 1980. Thu Tinda! Stories From Kenya. Nairobi: Uzima.

Dinosaurustutkija: Antikreationistit ovat tiedeopetuksen suurin vihollinen USA:ssa

Dinosaurustutkija Robert Bakker. Kuva Wikipediasta


Joel Kontinen

Luonnontieteiden opetuksesta on viime aikoina keskusteltu kiivaasti USA:ssa ja muuallakin, varsinkin Expelled: No Intelligence Allowed -filmin jälkimainingeissa. Ben Steinin dokumenttifilmi osoitti, että darvinisteilla on monopoli niin tutkimuksessa kuin luonnontieteiden opetuksessakin eivätkä he suvaitse minkäänlaista kritiikkiä. Kuten oli odotettu, monet tunnetut uusdarvinistit, esimerkiksi Richard Dawkins ja P. Z. Myers, reagoivat aggressiivisesti filmiin.

Hiljattain eräs tunnettu paleontologi liittyi keskusteluun. Hänen näkemyksensä olivat varsinainen yllätys.

Tohtori Robert T. Bakker on tunnetuimpia dinosaurustutkijoita. Hänet tunnetaan etenkin kirjasta The Dinosaur Heresies (1986). Hän on Houston Museum of Natural Sciencen paleontologian kuraattori ja Coloradossa sijaitsevan Morrison Natural History Museumin johtaja. Hiljattain Brian Switek haastatteli häntä ja julkaisi heidän keskustelunsa Laelaps Science Blogissa.

Sähköpostihaastattelussa Bakker sanoi, että hänen mielestään “äänekkäät, kirkuvat, elitistiset antikreationistit” ovat tiedeopetuksen suurin vihollinen USA:ssa. Hän selitti, että hän tarkoitti Richard Dawkinsia ja tämän kollegoja. Hän kutsui heitä über-darvinisteiksi eli yli- darvinisteiksi. Hänen mukaansa he loukkaavat kaikkia uskonnollisia traditioita ylimielisellä asenteellaan.

Bakker lienee ajatellut lähinnä Dawkinsin kirjaa The God Delusion (suom. Jumalharha), joka on synnyttänyt kohtalaisen myrskyn. Se on myös inspiroinut keskustelijoita kumoamaan Dawkinsin teesit. Esimerkiksi David Berlinskin vastikään ilmestynyt The Devil’s Delusion osoittaa ateistien lähtökohdan ja näkemysten epäloogisuuden.

Switek haastatteli Bakkeria jo ennen Expelled: No Intelligence Allowed –filmin ensi-iltaa (18.4.). Bakkerin näkemykset ovat kiinnostavia, koska hän ei ole kreationisti ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä eikä hänellä ole yhteyksiä intelligent design –liikkeeseen. Hän tuntuu suosivan jonkinlaista teististä evoluutiota eli näkemystä, jonka mukaan Jumala käytti evoluutiota luomiskeinonaan (lue teistisestä evoluutiosta tästä ). Siitä huolimatta hänen näkemyksensä luonnontieteiden opetuksesta näyttäisivät olevan varsin lähellä sitä, mitä juutalainen Ben Stein sanoo Expelled-filmissä.

Perimmäiset kysymykset ovat monesti varsin sensitiivisiä. Bakkerin lausunto onkin synnyttänyt jonkin verran kiivaastakin vastakaikua blogosfäärissä.

Lue lisää Expelled-filmistä tästä ja , tästä. ja tästä.

Lähde:

Switek, Brian. 2008. Paleontological Profiles: Robert Bakker. Laelaps. http://scienceblogs.com/laelaps/2008/04/paleontological_profiles_rober.php

Dinosaurusten aikakaudella elänyt lintu löytyi Kiinasta

Tälle julisteelle täytyisi tehdä jotain


Joel Kontinen

Dinosaurusten aikakaudella elänyt nykylinnun näköinen fossiili on löydetty Kiinasta. National Geographic Newsin mukaan kiinalaiset ja brittiläiset paleontologit löysivät linnun, joka sai nimen Eoconfuciusornis zhengi eli “Kungfutse -linnun aamunkoitto”, Pohjois-Kiinan Hebein maakunnasta.

Hämmästyttävän hyvin säilynyt lintu löytyi järven rannalta. Eoconfuciusornis kohtasi kaikesta päätellen vetisen kuoleman järvessä ja painui nopeasti pohjamutaan ja fossiilistui. Sillä oli täysin kehittyneet siivet ja symmetriset pyrstösulat aivan kuten nykylinnuilla. Nämä yksityiskohdat painautuivat selvästi kiveen värineen päivineen. “Eoconfuciusornis on säilynyt erikoisen hyvin, koska fossiilista näkyy niin paljon yksityiskohtia,” sanoo tutkimuksen päätekijä Zhang Fucheng, joka työskentelee professorina Beijing Institutessa.

Eoconfuciusornis zhengi, jonka iäksi on arvioitu 131 miljoonaa vuotta evolutionistien mittakaavalla , on yksi kaikkein aikojen vanhemmista lintufossiileista. Aivan kuten sitä vanhemmaksi arvioitu “Jurakauden lintu” Archaeopteryx, se oli vahva lentäjä ja kykeni luultavasti laskeutumaan puun oksalle.

Uusin tutkimus, joka julkaistiin Science in China –lehdessä, heittää synkän varjon dinosta-linnuksi -hypoteesin ylle. Hypoteesi on viime vuosina ollut välillä kiivankin keskustelun kohteena.

Monet luonnontieteelliset museot yhä markkinoivat ajatusta, jonka mukaan linnut ovat dinosaurusten jälkeläisiä. Esimerkiksi The American Museum of Natural Historyssä on iso juliste, joka sanoo lintujen olevan dinosauruksia.

Jotkut tiedemiehet väittävät, että nykylinnut ilmaantuivat “vasta” 60 miljoonaa vuotta sitten eli viitisen miljoonaa vuotta dinosauruksen joukkokuoleman jälkeen. Mutta hiljattain Joseph Brown ja hänen tutkimusryhmänsä julkaisivat BMC Biology –lehdessä tutkimuksen, jossa he tarkastelivat mutaationopeuksia molekyylikellon avulla ja päätyivät siihen, että nykylintujen on täytynyt elää jo dinosaurusten aikakaudella.

Eoconfuciusornis zhengin löytäminen tukee tätä näkemystä. Näyttää siltä, että luonnontieteiden museoiden pitäisi poistaa julisteet, joissa väitetään lintujen olevan dinosauruksia.

Lue lisää linnuista ja dinosauruksista tästä , tästä ja tästä.

Lähde:

Platt, Kevin Holden. 2008. Dino-Era Bird Fossil Found; One of Oldest Known. National Geographic News . 6.5.2008

Hobittisodat jatkuvat: Kävikö 18 000 vuotta vanha hobitti hammaslääkärillä?

Joel Kontinen

Australialainen paleopatologi on synnyttänyt kiistan tiedeyhteisössä ehdottamalla, että metrin pituinen ihmisfossiili, jota väitetään 18 000 vuoden ikäiseksi, kävi hammaslääkärillä paikkauttamassa hampaansa. Hobitit saivat nimensä Tolkienien sankarien mukaan pienikokoisuutena vuoksi. H. floresiensin maalliset jäännökset löydettiin Indonesiaan kuuluvalta Floresin saarelta vuonna 2003 ja 2004.

Hiljattain ScienceNow Daily News raportoi, että Adelaiden yliopiston tutkija Maciej Henneberg valokuvasi LB1:nä tunnetun H. floresiensis –yksilön leuan vuonna 2005. Kun hän myöhemmin tutki kuvia, että arveli nähneensä todisteita valkoisesta paikka-aineesta. Hammaslääkärit käyttivät tätä tekniikkaa amalgaamin asemesta Floresin alueella 1930-luvulla.

Hobittisodat ovat riehuneet liki jatkuvasti siitä lähtien kun H. floresiensis löydettiin. Monet tutkijat arvelevat, että hobitit ovat tavallisia ihmisiä, joiden pienikokoisuus johtui joko mikrokefaliasta (pienipäisyydestä) tai jostain muusta kasvua estävästä oireyhtymästä. Heidän mielestään H. floresiensista ei pitäisi luokitella omaksi lajikseen. Jotkut tiedemiehet taas suhtautuvat skeptisesti tällaisiin väitteisiin.

Näyttää siis siltä, että hobittisodat jatkuvat vielä pitkään. Peter Brown, joka Hennebergin tavoin on Adelaiden yliopiston tutkija, kiistää kollegansa tulkinnan. Brown kuului ryhmään, joka alun perin julkaisi hobittilöydön. Hän pitää kiinni siitä, että LB1:ssä, jota hän tutki (vuonna 2004), ei näkynyt merkkiäkään hammaslääkärin käden jäljistä.

Monesti tutkijat vahtivat löytöjään kateellisesti antamatta kollegoidensa katsoa niitä. Indonesialaiset, joiden hallussa hobittien jäännökset ovat, analysoivat niitä parhaillaan. He eivät ole suostuneet päästämään Hennenbergin tutkimusryhmää tarkastelemaan fossiileja, jotta hän voisi vahvistaa väitteensä todenperäisyyden.

Ihmisen esi-isien (ja oletettujen esi-isien) ajanmääritys on monesti hyvin mutkikas prosessi. Eri ajoitusmenetelmät ja lähtöoletukset tuottavat usein hyvin erilaisia tuloksia. Hyvä esimerkki tästä on kallo 1470. Vuonna 1967 Richard Leakey löysi Pohjois-Keniasta Rudolfjärven eli nykyisen Turkanajärven alueelta kallon, joka sai nimen KNM-ER 1470 (KNM = Kenya National Museum, ER= East Rudolph, 1470 =museon hankintanumero). Kallo näytti hyvin modernilta ja ihmismäiseltä mutta alun perin sen iäksi arvioitiin 2,9 miljoonaa vuotta.

Löydön julkaisemisen jälkeen Nature-tiedelehden sivuilla käytiin kiivas ajatustenvaihto kallon iästä. Kiista jatkui liki keskeytyksettä toistakymmentä vuotta. Tuona aikana kallon ”virallinen” ikä laski 2,61 miljoonasta vuodesta 1,88 miljoonaan vuoteen.

Aiemmat kiistat viitannevat siihen, että hobittisodat jatkuvat vielä pitkään.


Voit lukea lisää hobiteista tästä ja tästä.

Ajanmääritysmenetelmistä: tästä.

Raamatun näkemys ihmisen alkuperästä tästä.


Lähteet:

Culotta, Elizabeth. 2008. Tempest in a Hobbit Tooth. ScienceNOw Daily News. 24 April http://sciencenow.sciencemag.org/cgi/content/full/2008/424/2

Lubenow, Marvin L. 1992. Bones of Contention. Grand Rapids, MI: Baker Books.
Lubenovin kirja on julkaistu suomeksi. Sen suomenkielinen nimi on Myytti apinaihmisestä. Datakirjat julkaisi sen vuonna 2005. Sitä voi tilata täältä.

Jos Nooan ajan vedenpaisumusta ei ollut olemassa, miten miljardit merieläimet hautautuivat kalkkikiveen?

Helmiveneen fossiili. Kuva Wikipediasta


Joel Kontinen

New Scientist on Isossa-Britanniassa ilmestyvä populaari tiedelehti, jonka toimitus näyttää viime aikoina huolestuneen siitä, että ihmiset epäilevät evoluutiota. Hiljattain lehti viittasi pari vuotta sitten tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan Charles Darwinin synnyinmaassa vain 48 prosenttia ihmisistä uskoi evoluution olevan totta.

Niinpä lehti on muutamaan otteeseen valistanut lukijoitaan käsittelemällä esimerkiksi evoluution todisteita. 16. 4. lehti paljasti nettisivuillaan vääriä käsityksiä, joita ihmisillä on evoluutiosta. Toimittaja Le Page esimerkiksi väitti, ettei Nooan ajan vedenpaisumus ollut todellinen. Tästä on kuulemma todisteita mutta hän ei kerro, mitä ne ovat.

Monet valtavat fossiilien joukkohaudat joka tapauksessa puhuvat selvää kieltään todellisen katastrofin puolesta. Esimerkiksi Grand Canyonista on löytynyt miljardeja jopa metrin pituisia fossiloituneita helmiveneitä (Nautiloidea). Niiden on täytynyt hautautua todella nopeasti. Lue lisää tästä.


Lue lisää New Scientistin teologisista argumenteista tästä.

Lähde:

Le Page, Michael. 2008. Evolution: 24 myths and misconceptions. http://www.newscientist.com/channel/life/dn13620?DCMP=NLC-nletter&nsref=dn13620

Dinosaurus, joka ei kuollut sukupuuttoon

Tuatara. Kuva: Wikipedia


Joel Kontinen

Tuatara (Sphendon punctatus) on erikoinen matelija, joka elää vain Uudessa-Seelannissa. Sitä kutsutaan monesti eläväksi dinosaurukseksi. Tuatara on vastustanut menestyksekkäästi sekä sukupuuttoon kuolemista että muutosta. Tautara on Sphehodontia-lahkon ainoa elossa oleva matelija. Evolutionistit uskovat, että se eli varhaisten dinosaurusten kanssa samaan aikaan triaskaudella noin 200 miljoonaa vuotta sitten.

Hiljattain tutkijat huomasivat yllättävän piirteen tuatarassa. David Lambert kollegoineen Allan Wilson Centre for Molecular Ecology and Evolutionissa analysoi DNA sekvenssiä, jonka he löysivät 8000 vuotta vanhoiksi arvioiduissa tuataran luissa.

Lambertin ryhmä julkaisi löytönsä Trends in Genetics –lehdessä. EurekAlertin ja LiveSciencen mukaan heidän löytönsä olivat ällistyttäviä. “Tuataralla molekyylitason evoluutionopeus oli suurempi kuin mitä koskaan on mitattu”, professori Lambert sanoo EurekAlertin mukaan.

Lambertin tutkimus viittaa siihen, että tuataran evoluutio on nopeampaa kuin esimerkiksi luolakarhun, leijonan, härän tai hevosen.

Miten siis eläin, joka ei ikäkausiin ole osoittanut minkäänlaista muutosta, voi muuttua nopeammin kuin monet muut eläimet? Professori Lambert sanoo: “Molekyylitason evoluutio ei ollut sidoksessa morfologiseen evoluutioon.” Toisin sanoen: sisäinen muutos eli molekyylitason muutos ei korreloi sen kanssa, mitä näemme ulkopuolella.

Evoluutioteoria joka tapauksessa ennusti, että hidas ulkoinen muutos tai muutoksen puute korreloisi molekyylitasolla hitaaseen muutokseen tai muutoksen puutokseen. Sen sijaan, että elävä dinosaurus tukisi uusdarvinistista molekyylistä mieheen –evoluutiota, tämäkin elävä fossiili osoittaa, että teoriassa on vakavia puutteita.

Muiden elävien fossiilien, esimerkiksi krokotiilin, sotilasmuurahaisen, torakan, varsieväkalan ja mollukkiravun tavoin tuatara vastustaa sitkeästi sellaista muutosta, jota uusdarvinistinen evoluutio epätoivoisesti tarvitsisi.

Jotkin eläinlajit ovat muuttuneet ällistyttävästi historian saatossa. Koira (Canis lupus familiaris), joka von Linnèn luokittelun mukaan kuuluu samaan lajiin kuin susi (Canis lupus), näyttää olevan hyvin muutoskykyinen. Kääpiöpinserin ei arvelisi kuuluvan samaan lajiin tanskandoggin kanssa.

Mutta koiranjalostus ei saa aikaan sellaista muutosta, jota uusdarvinismi tarvitsisi. Koirat pysyvät muutoksista huolimatta koirina.

Eikä myöskään se DNA:n muutos, joka on mitattu tuatarassa. Kerran tuatara, aina tuatara.

Lue mollukkiravusta lisää tästä.

Iänmääritysmenetelmistä: tästä.

Lähteet:

Fastest Evolving Creature is 'Living Dinosaur'. LiveScience 26 March 2008. http://www.livescience.com/animals/080326-fastest-tuatara.html

Tuatara, the fastest evolving animal. New DNA research has questioned previous notions about the evolution of the tuatara. EurekAlert 20 March 2008. http://www.eurekalert.org/pub_releases/2008-03/cp-ttf032008.php

T. rex: Uusia otsikoita vanhoista kudoksista

Kentucky Fried T. rex?


Joel Kontinen

Vuonna 2005 paljastuneet Tyrannosaurus rexin pehmytkudokset ovat antaneet aiheen uusiin otsikoihin. Kun Mary Schweitzer tutkimusryhmineen löysi 68 miljoonan vuoden ikäiseksi arvioidusta dinosauruksesta verisoluja ja pehmytkudoksia, kaikki eivät aluksi uskoneet sitä, mitä valokuvat selvästi osoittivat eli jäännökset näyttivät hämmästyttävän tuoreilta.

Uusi Science-lehdessä julkaistu ja National Geographic Newsin uutisoima tutkimus paljastaa T. rexin ja kanan oletetun lähisukulaisuuden. Harvardin yliopiston Chris Organin johtamassa tutkimuksessa analysoitiin T. rexin kollageeniä ja verrattiin sitä 21 elossa olevan lajin proteiinisekvensseihin.

Samantapaisella menetelmällä on näytetty toteen, että päästäisen kaltaiset tanrekit, jotka painavat viidestä grammasta ylöspäin, ovat sukua elefanteille, jotka painavat hieman enemmän. Tästäkin tiedosta olisi saanut sävähdyttävät otsikot mutta kana osoittautui lopulta propaganda-arvoltaan vetoavammaksi. Harva jaksaisi uskoa, että päästäinen on kehittynyt elefantista tai elefantti päästäisestä.

Darvinistit ovat jo pitkään ”tienneet”, että T. rex ja kana ovat sukulaisia. Pinnan alla on kuitenkin kuhissut. Lue lisää tästä ja tästä.

T. rexin ja kanan sukulaissuhteen virallistamisen lisäksi tutkijat voisivat pohtia hieman tarkemmin, miten verisolut ja pehmytkudokset voivat ylipäänsä säilyä 68 miljoonaa vuotta. Michiganin yliopiston tutkija Peggy Ostrom esimerkiksi sanoo: ”Vuonna 2000 ei luultavasti kukaan biokemisti olisi uskonut, että joskus vielä löytyisi yli 40 000 vuotta vanha proteiini.”

Näin se on. Mutta evoluutio tarvitsee miljoonia vuosia, joten kukaan evolutionisti ei ole tullut ajatelleeksi, että ajanmääritysmenetelmissä olisi jotain pielessä.

Lähteet:

Norris, Scott. 2008. T. Rex Protein “Confirms” Bird-Dinosaur Link. National Geographic News. (24.4. 2008) http://news.nationalgeographic.com/news/pf/44855400.html

Vanhalakka, Vesa. 2008. Hirmuinen T. rex oli ylisuureksi kasvanut kana. Aamulehti (28.4.)