sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Jumala ei mahdu humanistien raamattuun



Tästä raamatusta on turha etsiä syntien sovitusta.



Joel Kontinen


Ateistifilosofi A.C. Grayling on kirjoittanut humanistien raamatun, josta yliluonnollinen ulottuvuus puuttuu tyystin: The Good Book: A Humanist Bible (Walter Publishing, 2011). Grayling on jopa jakanut teoksensa oikean Raamatun tavoin lukuihin ja myös laatinut oman versionsa kymmenestä käskystä.

Lontoon yliopiston professorina toimiva Grayling valitsi 600-sivuiseen kirjaansa maailmamme johtavien ajattelijoiden näkemyksiä. Apostolien ja profeettojen sijasta hän otti kokoelmaansa filosofeja ja muita ajattelijoita.

Muinaisilla ajattelijoilla oli usein varsin viisaita näkemyksiä. Monet filosofit ja runoilijat pohtivat perimmäisiä kysymyksiä.

Puhuessaan ateenalaisille filosofeille Areopagilla apostoli Paavali esimerkiksi lainasi kahta kreikkalaista runoilijaa, Epimenidestä ja Aratusta. Molemmat kirjailijat käsittelivät Jumalan ja ihmisen välistä yhteyttä. Kreetalainen runoilija Epimenides (n. 600 eKr.) sanoi: ”Hänessä [Jumalassa] me elämme, liikumme ja olemme.” Kilikialainen Aratus (n. 315-240 eKr.) puolestaan totesi:” Me olemme myös hänen [Jumalan] sukuaan.”

Paavali kuitenkin ymmärsi, että Jumalan pohdiskelu ei vielä riittänyt. Ihmisen pitää tunnustaa, että Jumala on ihmiskunnan Luoja, Lunastaja ja Tuomari, joka on jättänyt selvät merkit olemassaolostaan luomakuntaan.

Grayling järjesti teoksensa Raamatun mallin mukaan, jopa niin, että ensimmäisen luvun nimi on Genesis. Luku ei kuitenkaan kerro Aadamista ja Eevasta, vaan Sir Isaac Newtonista, joka huomasi, että omena tippui puusta alaspäin.

Newtonin esiintyminen humanistisessa teoksessa on hieman ironista, koska hän piti Raamattua kaikin puolin totena ja myös puolusti sen luotettavuutta.

Hedelmän putoaminen on joka tapauksessa Graylingin versio syntiinlankeemuksesta (engl. Fall). Humanistit kiistävät ihmisen syntisyyden ja uskovat ihmisten perimmäiseen hyvyyteen. Historia kuitenkin opettaa, että he eivät ole oppineet kovinkaan paljon historiasta.

Grayling halunnee osoittaa, että myös humanistit voivat elää hyvää elämää, kunhan he noudattavat kymmentä käskyä:

1. Rakasta hyvin.
2. Etsi hyvää kaikissa asioissa.
3. Älä vahingoita toisia.
4. Ajattele itse.
5. Ota vastuuta.
6. Kunnioita luontoa.
7. Tee kaikkesi.
8. Ota selvää asioista.
9. Ole ystävällinen
10. Ole rohkea: yritä edes vilpittömästi.

Käskyluettelo osoittaa, että Grayling on kohtalaisen paljon velkaa oikealle Raamatulle, joskin ihminen ja luonto korvaavat hänen maailmassaan Jumalan. Teos heijastaa ihmisen halua olla riippumaton Luojastaan, jopa siinä määrin, että hän kiistää Jumalan olemassaolon – ideologisista syistä.

Myös Graylingille ristiinnaulittu Kristus on apostoli Paavalin sanoin hulluutta (1. Kor. 1:24). Paavali painotti sitä, että Jumalan antama viisaus on kätkössä niiltä, jotka eivät usko: ”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.” (1. Kor. 2:14).

Mutta meille, jotka uskomme, ”ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus”.

Kiistämällä Jumalan ilmoituksen ihminen kuitenkin riistää itseltään sen, minkä Jumala on hänelle varannut.

Lähde:

Ravitz, Jessica. 2011. Leading atheist publishes secular Bible. CNN Belief blog (11.4.).