Galeriuksen riemukaari Thessalonikissa. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Huhtikuun viimeisenä päivänä vuonna 311 Rooman keisari Galerius sääti valtakuntaansa uskonnonvapauden, joka antoi kristityille oikeuden palvoa Jumalaa ilman pelkoa vankeudesta tai kuolemantuomiosta.
Galeriuksen edeltäjä Diocletianus muistetaan säälimättömänä kristittyjen vainoajana. Myös Galerius vaati aluksi kaikkia kansalaisia palvomaan Rooman perinteisiä jumalia ja sääti kuolemantuomion tai pakkotyön rankaisuksi laiminlyönneistä. Hän vangitutti uskovaisia, tuhosi Raamatun käsikirjoituksia ja teloitutti satoja kristittyjä.
Mutta hän huomasi, että hän ei tälläkään tavoin kyennyt tuhoamaan kristinuskoa. Sitten hän sairastui. Kristitty kirjailija Lactantius sanoi, että madot söivät keisarin elävältä. Vaikka emme voi varmasti tietää, pitikö tämä traditio paikkansa, Galerius näytti yhdistäneen sairautensa kristittyjen vainoamiseen. Hän päätti hyvittää tekonsa.
Jeesus oli luvannut Pietarille rakentaa seurakuntansa kalliolle, jota edes tuonelan portit eivät voineet kukistaa. Eivät myöskään Rooman keisarit.
Puoli vuosisataa myöhemmin Julianus Luopio yritti vielä palauttaa muinaisen pakanallisen uskonnon Rooman valtakuntaan, mutta hän epäonnistui.
Meidänkin aikanamme kristinuskon viholliset ovat monesti turhaan yrittäneet kamppailla Kaikkivaltiasta vastaan. Julianuksen tavoin he ovat joutuneet myöntämään, että Galilealainen on voittanut.
Hän voittaa aina.
Lähde:
Severance, Diane ja Dan Graves. 2007. Emperor Galerius Issues Edict of Toleration. Christianity.com.
Tekstit
