Joel Kontinen
”Kirkon valtaapitävien suhtautuminen seksuaalisiin vähemmistöihin on Häkkisen mukaan samaa kaksinaismoraalia, mistä Jaakobin kirjeessä puhutaan”. Näin Teemu Järvitie kommentoi Kari Latvuksen, Sakari Häkkisen ja Hanne von Weissenbergin kirjoittamaa teosta Köyhien Raamattu.
Monet ovat huomanneet, että Raamattu on köyhien puolella. Mooseksen laki, Vanhan testamentin profeetat, Jeesus ja Uuden testamentin kirjeet tuomitsivat köyhien sortamisen. Kirjapajan vuonna 2010 julkaisema kirja Köyhien Raamattu myös tuo tämän hyvin esille.
Mutta sitten teos eksyy harhapoluille väittäessään, että homoseksuaalien tekojen pitäminen syntinä on kaksinaismoraalia. Ei ole. Samat kirjoitukset, jotka tuomitsevat köyhien riiston, tuomitsevat myös homoseksuaalisuuden.
Raamattu ei tunne lepsua jumalaa, jolle lain rikkominen olisi täysin yhdentekevää.
Valitettavan moni nykyteologi ei ymmärrä Jumalan pyhyyttä, joka sai Hänet rankaisemaan jo Aadamia ja Eevaa ja Nooan aikalaisia ja lopulta syntymään ihmiseksi ihmisten planeetalle:
”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14.)
Tasapainoiseen evankeliumiin kuuluu sekä armo että totuus. Köyhien Raamatun kirjoittajat olisivat voineet olla unohtamatta tätä oleellista seikkaa.
Synnistä koituva rangaistus on edelleenkin Raamatun keskeisiä opetuksia. Syntiä ei ole koskaan parannettu siunailemalla eikä niin voi tehdä nytkään.
Kristinuskon vastaus syntiin on edelleenkin parannuksenteko, mielenmuutos.
Lähde:
Järventie, Teemu. 2011. Yhteisön hengellisyyden mittari on kyky huolehtia heikoimmista. Aamulehti 13.6., B19.
Tekstit
