Kirjoja ei valittu Raamatun kaanoniin sattumanvaraisesti.
Joel Kontinen
”Alun perinhän neljä evankeliumia valittiin lähes kolmestasadasta. Miksei niitä kaikkia otettu mukaan?” kysyy Tampereen Shiia-moskeijan edustaja Muhammed Dahas Aamulehdessä.
Tämä kysymys ei askarruta yksinomaan muslimeja vaan myös aikamme suomalaisia. Uuden testamentin kaanoniin valittiin vain kirjoituksia, jotka täyttivät tiukat kriteerit. Esimerkiksi kirjoittajan piti olla joko apostoli tai henkilö, joka tunsi jonkun apostolin. Evankeliumien täytyi siis olla auktoriteettisia silminäkijöiden todistuksia.
Evankeliumeissa on Jeesuksen elämästä monia havaintoja, jotka vain silminnäkijä on pystynyt tekemään:
- Oli ilta, kun Juudas Iskariot meni ulos.
- Jeesus kirjoitti sormellaan hiekkaan.
- Opetuslapset kiistelivät keskenään siitä, kuka heistä on suurin.
Tutkijat ovat nykyisin lähes yksimielisiä siitä, että ensimmäiset Uuden testamentin kirjat kirjoitettiin jo 50-luvulla ja viimeisetkin ennen ensimmäisen vuosisadan loppua. Gnostilaiset kirjoitukset ovat peräisin myöhemmältä ajalta. Varhaisin kaanon eli ns. Muratorin kaanon vahvistettiin 170-luvulla.
Varhaisten kirkkoisien kirjoituksista voidaan päätellä, mitkä kirjat tunnettiin kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina.
Kaanon eli luettelo kristillisen kirkon hyväksymistä kirjoista vahvistettiin sen vuoksi, että liikkeellä alkoi olla kirjoituksia, joiden sisältö ei vastannut sitä, mitä kristikunta jo tiesi Jeesuksen elämästä.
Dan Brownin tunnetuiksi tekemillä salaliittoteorioilla ei ole mitään tekemistä historiallisen kristinuskon kanssa.
Lähteet:
Edwards, Brian H. 2006. Nothing But The Truth. Darlington: Evangelical Press.
Korkki, Riku. 2010. Miksi juuri meidän jumalamme olisi se oikea? Aamulehti 18.11., B18.
Tekstit
