Lucy olisi tuskin menestynyt missikisoissa.
Joel Kontinen
”Kauneus ei syntynyt vain kulttuurisesti, vaan sen perusta on adaptaatiossa eli sopeutumassa, joka on edistänyt ryhmän tai yksilön elossa säilymistä ja lisääntymistä.” Näin estetiikan dosentti Risto Pitkänen tulkitsee kauneutta darvinistisesta perspektiivistä.
Afrikan savanneilla eläneiden apinaihmisten piti Pitkäsen mukaan tehdä parinvalinta nopeasti ja varmasti etteivät ne olisi kuolleet sukupuuttoon.
”Me kaikki olemme niiden esivanhempien jälkeläisiä, jotka tuolloin saivat jälkeläisiä. Kauneuden pohjalta tehdyt valinnat osoittautuivat menestykseksi”, Pitkänen ehdottaa. Hänen selityksensä on tyypillistä darvinistista satuilua, jolla ei pään lisäksi näytä olevan edes häntää.
Darvinistiset tarinat näyttävät voivan varsin hyvin populaarimediassa, jossa niitä ei juurikaan tarvitse perustella. Niillä on selitetty esimerkiksi miesten karskeutta, naisten kauneutta ja laktoosinsietokykyä.
Yksikään selityksistä ei ole vakuuttava.
Aamulehden jutussa onneksi myös kerrotaan, että kaikki tutkijat eivät suinkaan hyväksy darvinistista kauneusteoriaa. Kulttuuriantropologi Taina Kinnunen esimerkiksi sanoo, ettei kauneutta voida selittää yksinomaan lisääntymisellä ja parinvalinnalla.
Lähde:
Lehtinen, Juha. 2010. Kauneuden vetovoima. Aamulehti 17.1. Asiat, 12-15.
Tekstit
