Pyhä lehmä

Nicolas Poussin (1600-luku): Kultaisen vasikan palvonta. Kuva Wikipediasta. Aikamme pyhää lehmää ei saisi arvostella.




Joel Kontinen


Länsimaissa näyttää olevan yksi pullea lehmä, joka on niin äärimmäisen pyhä, ettei siitä saisi ääneen lausua edes yhtä poikkipuolista sanaa. Lehmän nimi on darvinistinen evoluutio. Silloin kun joku rohkenee korottaa ääntään, seuraa melkoinen ryöpytys.

1980-luvun alussa professori A. E. Wilder-Smith vieraili maassamme. WSOY myös julkaisi hänen kirjansa Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota. Wilder-Smithillä oli kolme ansaittua tohtorintutkintoa arvostetuista yliopistoista, mutta siitä huolimatta Skepsis muisti häntä Huuhaa-palkinnolla.

Wilder-Smithin tulkki Matti Leisola, joka myös suomensi hänen kirjansa, sai myöhemmin oman Huuhaa-pystin. Tuolloin jo professorina toiminut Leisola järjesti evoluutiokriittisen luentosarjan ja siitä eivät skeptikot pitäneet. Hiljattain Uusi Tie sai myös kunnian vastaanottaa palkinnon julkaistuaan professori Tapio Puolimatkan kirjan Usko, tiede ja evoluutio.

Skeptikot ovat vain olevinaan skeptikkoja. Jos he oikeasti epäilisivät huuhaatieteitä, he jakaisivat palkintojaan aivan eri henkilöille. Esimerkiksi Richard Dawkins ansaitsisi oitis pari kolme pientä huuhaata, niin runsaasti pelkkää spekulaatiota hän on maailmaamme sysännyt.

Todellisuudessa Skepsis näyttää pikemminkin pitävän huolta siitä, ettei kukaan vahingossakaan erehdy pahoittamaan Charles Darwinin ideologisten perillisten mieltä.

Jostain syystä darvinistinen yhteisö suvaitsee toisinajattelijoita yhtä hyvin kuin äärimuslimit vääräuskoisia. Wikipediaan luottavan darvinistin on vaikea hyväksyä sitä, että joku julkenee epäillä hänen suurta kertomustaan julkisuudessa. Seurauksena on ad hominem –tapaisia mielenilmauksia, joissa tosiasioiden sijasta käydään kritiikin esittäjän kimppuun.

Taktiikka kertoo huomattavasti enemmän darvinistien epävarmuudesta kuin mistään muusta.

Ei edes tarvitse olla professori tai kirjoittaa evoluutiota kriittisesti tarkastelevaa kirjaa ansaitakseen darvinistien vihan. Riittää kun pitää blogia.

Olen nyt kirjoittanut tätä blogia yli kaksi vuotta. Jostain syystä blogitekstejäni on referoitu varsin usein Internetin keskustelufoorumeilla. Minut on leimattu esimerkiksi fanaatikoksi ja ahdasmieliseksi. Hiljattain muuan nimimerkkikirjoittaja vihjaisi, että en kirjoita blogipostejani itse vaan suomennan juttuja, jotka ovat alun perin ilmestyneet englanninkielisillä kreationistien sivustoilla.

Hyvä arvaus mutta osui päin kookospalmua. Kirjoitan itse omat juttuni. Käytän toki lähteitä – ja myös mainitsen ne lähdeluettelossa. Valtaosa niistä on sekulaarisia tiedejulkaisuja (Nature, New Scientist, Science). Kun näkee niiden darvinistisen sanahelinän taakse, huomaa varsin pian, että evoluutiolla on vaikeuksia, joista sen kannattajat mieluummin vaikenevat.

P. S. Kaikkien nykydarvinistien evoluutiopipo ei onneksi kiristä otsaa niin kovasti kuin keskustelufoorumien nimimerkkikirjoittajien, mutta moniarvoisuus on heiltäkin yhä enimmäkseen hukassa.

Michael Dowd: Parhaat evoluutiosivut ovat Wikipedia ja Talk Origins!

Pastori Dowd keräsi parhaat Charles-sedän ajatuksia puolustavat sivustot. Kuva Wikipediasta, joka saavutti ensimmäisen sijan Dowdin meriittiluettelossa.



Joel Kontinen

Michael Dowdin e-julkaisu The Evolutionary Times tupsahti taas sähköpostilaatikkoon. Toukokuun numero oli tapansa mukaisesti täynnä ylistystä evoluutiolle.

Evopastori Dowd kertoo, että lyhyt kirjoitus Evolution as Meaningful, Inspiring Fact sai alkunsa siitä, että joku evoluutiokriitikko erehtyi epäilemään kehitysopin todisteita – ja vielä radiohaastattelussa.

Niinpä Dowd päätti kirjoittaa artikkelin, johon hän keräisi innoittavia todisteita evoluutiosta. Hänen mukaansa parhaimmat evoluutiota puolustavat nettisivustot ovat Wikipedia ja Talk Origins!

Molemmat tunnetaan lähinnä evoluutiota puolustavasta propagandasta. Pastori Dowd ei ehkä ole kuullut, että ainakin yksi brittiläinen yliopisto pudottaa opiskelijoiden arvosanoja, jos he käyttävät Wikipediaa lähteenä kirjallisissa töissään. (Wikipediasta tosin saa välillä kohtalaisia kuvia blogiin, mutta se on jo toinen juttu.) Talk Origins taas on tunnettu siitä, ettei se juurikaan välitä tosiasioista, kunhan evoluutiota tulee puolustettua.

Pastori Dowdin mukaan kosminen monimuotoisuus on hengellisesti ravitsevaa ja syvällisesti voimaannuttavaa, joten näyttänee siltä, ettei hän malta antaa tosiseikkojen pilata hienoa teoriaa.



Lähde:

Dowd, Michael. 2009. Evolution as Meaningful, Inspiring Fact. The Evolutionary Times (toukokuu). http://thankgodforevolution.com/node/1520.

Darwin ja Augustinus: Alister McGrathin näkemys Genesiksen luomispäivistä

500-luvulta peräisin oleva maalaus kirkkoisä Augustinuksesta. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Oxfordin yliopiston professori Alister McGrath on usein kritikoinut ateisteja ja varsinkin Richard Dawkinsia. Hän vastustaa darvinistien tapaa käyttää evoluutiota sulkeakseen Jumalan, kaiken Luojan, maailmansa ulkopuolelle.

Hiljattain McGrath kirjoitti Christianity Today-lehdessä kirkkoisä Augustinuksen (354–430) näkemyksistä. Valitettavasti McGrath yritti saman tien selittää Genesiksen luomispäivät teistisen evoluution avulla, jolloin päivistä tulee kohtuuttoman pitkiä.

Artikkelinsa alussa McGrath toteaa:

Monet evankeliset kristityt pelkäävät, että innovaattorit ja modernisoijat ovat luopumaisillaan kristinuskon pitkästä traditiosta eli Raamatun uskollisesta eksegeesistä. He sanovat, että kirkko on aina pitänyt luomiskertomuksia aitoina kuvauksina siitä, miten kaikki sai alkunsa.

Olen samaa mieltä professori McGrathin kanssa. Kun Kirjoitukset tulkitaan naturalistisen tieteen näkemysten eli evoluution ja miljoonien vuosien avulla, Raamatun sana silvotaan. Darvinistinen evoluutio on pohjimmiltaan ateistinen maailmanselitysmalli. Ei siis ole ihme, että Richard Dawkins on viehtynyt ajatukseen.

Valitettavasti McGrath ei huomaa omaa epäjohdonmukaisuuttaan. Sen sijaan hän vetoaa Augustinuksen näkemykseen välittömän luomisen (Psalmi 33:6–9) ja luomakunnassa yhä toimivan Jumalan (Johanneksen evankeliumi 5:17) erosta. McGrath käyttää tätä argumentoidakseen, että Jumala on voinut valita darvinistisen evoluution luomismenetelmäkseen:

Augustinuksen mukaan Jumala loi universumin, joka oli tarkoituksellisesti suunniteltu edistymään ja kehittymään. Tällaista evoluutiota ei ole suunniteltu mielivaltaisesti, vaan se on ohjelmoitu itse luomisen rakenteeseen. Jumalan kaitselmus valvoo luomisjärjestyksen jatkuvaa kehitystä.

Seuraavaksi McGrath ehdottaa, että luonnolla on kyky luoda uutta:

Augustinus argumentoi, että Genesis 1:12 viittaa siihen, että maapallolle annettiin voima tai kyky tuottaa itsestään uutta. "Kirjoitukset ovat ilmaisseet, että maa tuotti kasvit ja puut ikään kuin ohimennen, siinä mielessä että se sai vallan tuottaa ne."

Mutta Raamattu osoittaa selvästi, että tässä on kyse “lajinsa mukaan” –periaatteesta. Emme voi olettaa, että Augustinus tarkoitti luonnon pystyvän muodostamaan uusia Genesiksen määritelmän mukaisia lajeja.

Myöhemmin McGrath sanoo: “Todellinen kysymys ei koske Raamatun auktoriteettia vaan oikea tulkintaa.”

Näin on. Genesiksen jakson 1:1-2:4 huolellinen eksegeesi osoittaa, että kirjoittaja selvästikin ymmärsi luomispäivien tarkoittavan normaaleja 24 tunnin vuorokausia. Vaikka Augustinuksen näkemys eroaa useimpien muiden varhaisten kirkkoisien kannasta, hän ei selvästikään uskonut vuosimiljardeihin eikä darvinistiseen miljoonien vuosien kärsimykseen ja verenvuodatukseen.

Augustinus uskoi, että Jumala oli voinut luoda maailman silmänräpäyksessä.

Summa summarum: Kun Augustinuksen näkemyksiä tulkitaan todisteeksi teistisestä evoluutiosta, logiikka on auttamattomasti hukassa.

Lähde:

McGrath, Alister. 2009. Augustine's Origin of Species. Christianity Today (8.5.).
http://www.christianitytoday.com/ct/2009/may/22.39.html

Dinosaurusten joukkotuhohypoteesia epäillään

Dinosaurusten kuolinhetkeä epäillään.




Joel Kontinen


Joistakin tieteen hypoteeseista on maallikkojen mielessä tullut tosia, kun niitä on toistettu riittävän monta kertaa. Olemme kaikki kuulleet, että dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon, kun asteroidi törmäsi maahan 65 miljoonaa vuotta sitten.

Tämä hypoteesi on kokenut kovia viime aikoina.

Uskomuksella on jo ikää. Vuonna 1980 Luiz Alvarez kollegoineen löysi liitukauden ja paleoseenikauden väliseltä rajalta yllättävän suuria iridiumpitoisuuksia. Kun lisäksi otaksuttiin, että dinosaurusten fossiileja oli hyvin vähän jäljellä paleoseenikaudella, arveltiin, että hirmuliskot kuolivat sukupuuttoon asteroidin iskettyä maahan.

Jukatanin niemimaalta löydetty kraatteri tuki sopivasti näkemystä.

Uudet fossiililöydöt heikentävät hypoteesin uskottavuutta. Hiljattain Palaeontologia Electronica –lehdessä julkaistu tutkimus viittaa siihen, että kaikki dinosaurukset eivät kuolleetkaan asteroidi-iskun aikoihin. U. S. Geological Surveyn tutkija Jim Fassett kollegoineen osoitti, että virtaava vesi ei voinut kuljettaa dinosaurusten fossiileja nuorempaan kerrostumaan, joten dinojen on täytynyt selviytyä hengissä asteroidin iskusta.

Fossiilit löytyivät evolutionistien mielestä liian nuoresta kerrostumasta.

Kreationistisesta perspektiivistä katsottuna skenaario on kiinnostava. Suurin osa dinosauruksista luultavasti kuoli Nooan ajan tuhotulvassa, jolloin tulivuoret saattoivat hyvinkin purkautua ja asteroidit iskeytyä maahan.

Mutta valitettavasti tieteen valtavirta ei ole vieläkään luopunut myytistä, jonka mukaan maailma on miljardeja vuosia vanha.

Monet löydöt tukevat Genesiksen ilmoitusta planeettamme iästä. Esimerkiksi dinosauruksen luusta hiljattain löytynyt kollegeeni ja timanttien hiili-14 ovat varsin vahvoja todisteita nuoren maapallon puolesta.


Lähde:

Moskowitz, Clara. 2009. Some Dinosaurs Survived the Asteroid Impact. LiveScience (28.4.)
http://www.livescience.com/animals/090428-lost-dinosaurs.html

Sikainfluenssako evoluution tulos?

Sikainfluenssan väitetään tukevan darvinismia. Todellisuus kertoo kuitenkin vallan muuta. Esimerkiksi stromatoliitit ovat vastustaneet muutosta miltei aikojen alusta saakka.



Joel Kontinen

LiveSciencen toimittaja Robert Roy Brittin mukaan sikainfluenssa on evoluution aikaansaannos. Ilman evoluutiota meillä ei olisi nykyistä epidemiaa, hän ilmaisee teesinsä.

Virukset muuttuvat, Britt kirjoittaa, joten näemme evoluution etenevän todellisessa elämässä.

Tämä on vanha temppu. Ensin evoluutio määritellään muutokseksi ja sitten myöhemmin vaihdetaan määritelmää, niin että sillä tarkoitetaankin kaikkien olemassa olevien lajien miljoonia vuosia kestänyttä asteittaista kehitystä yhdestä ja samasta yhteisestä yksisoluisesta kantaisästä miljooniksi eri lajeiksi.

Virukset voivat tosin muuttua mutaatioiden seurauksena ja vaihtaa geneettistä informaatiota keskenään, mutta ne eivät kehity sanan varsinaisessa merkityksessä. Tämä ei ole muutosta, jossa ne saisivat lisää geneettistä informaatiota.

Darvinistinen evoluutio on mahdotonta ilman tällaista muutosta.

Britt ei kuitenkaan anna tosiasioiden pilata hienoa teoriaa. Hän pitää tautia oivallisena keinona käydä evoluutioskeptikkojen kimppuun. Britt vakuuttaa, että evoluutio on tieteen vankimpia teorioita. Väitteensä tueksi hän ottaa fossiilit, DNA:n ja banaanikärpäset.

Kaikki kolme tukevat mainiosti Genesiksessä kerrottua luomista mutta eivät darvinistista evoluutiota.

Evoluutio jää uskon asiaksi.


Lähde:

Britt, Robert Roy. 2009. Swine Flu Is Evolution in Action. LiveScience (28.4.) http://www.livescience.com/health/090428-swine-flu-viral-evolution.html

Hobitit työkalumestareina

Hobitit valmistivat käteviä työkaluja.




Joel Kontinen

Vuonna 2003 Indonesiaan kuuluvalta Floresin saarelta löydettiin noin metrin pituisten ihmisten fossiileja. Floresinihmistä (Homo floresiensis) alettiin varsin pian nimittää hobitiksi.

Keski-Maan sankareista nimensä saaneet hobitit ovat jättäneet jälkipolville todisteita taidoistaan. He käyttivät kivestä tehtyjä työkaluja vuollessaan laavakivisissä luolissa.

Arkeologi Mark Moore australialaisesta New Englandin yliopistosta kollegoineen tutki yli 11 000 Liang Buan luolasta löydettyä työkalua.

Hobitin aivot olivat tilavuudeltaan vain kolmanneksen nykyihmisen aivoista, mutta tästä huolimatta H. floresiensis pystyi valmistamaan niin käteviä työkaluja, että hänen jälkeensä saarelle tullut H. sapiensis käytti samaa mallia omissa työkaluissaan.

Tämä kävi ilmi, kun arkeologit tutkivat luolan kerrostumia. H. sapiens ilmeisesti viihtyi samassa luolassa hobittien ajan jälkeen.

Moore jopa arvelee, että H. floresiensis ja H. sapiens olivat tekemisissä keskenään.

Pienestä koostaan huolimatta hobitit olivat Aadamin jälkeläisiä niin kuin mekin. Meillä ei ole syytä uskoa, että he olisivat olleet primitiivisempiä kuin H. sapiensiksi luokitellut, heitä huomattavasti kookkaammat ihmiset.



Lähde:

Culotta, Elizabeth. 2009. Did Humans Learn From Hobbits? ScienceNOW Daily News. (17. 4.) http://sciencenow.sciencemag.org/cgi/content/full/2009/417/3

Pehmeitä kudoksia löytynyt – tällä kertaa Hadrosauruksen luusta

Hadrosauruksia Answers in Genesiksen luomismuseossa.



Joel Kontinen

Arvovaltainen tiedejulkaisu Science kertoi vastikään Hadrosauruksen luusta löytyneistä pehmeistä kudoksista ja kollageenistä.

Vuonna 2006 Mary Schweitzerin johtama Pohjois-Carolinan valtionyliopiston tutkimusryhmä löysi pehmeitä kudoksia Tyrannosaurus rexin luusta. Löytö herätti keskustelua, koska kaikki tiedemiehet eivät jaksaneet uskoa, että dinosauruksen kollageeni ja pehmeät kudokset olisivat voineet säilyä 68 miljoonaa vuotta.

Nyt Schweitzerin ryhmä eristi kollageenia ja pehmeitä kudoksia 80 miljoonan vuoden ikäiseksi oletetusta Hadrosauruksesta.

Science-lehden uutiskirje This Week in Science päätyi erikoiseen ratkaisuun uutisoidessaan löydön: Se korosti otsikossaan lintujen ja dinosaurusten sukulaisuutta, joten otsikon perusteella ei olisi kyennyt arvaamaan, mitä oli löytynyt.

Luulisi, että olisi oleellisempaa kysyä, miten ihmeessä kollageeni ja pehmeät kudokset voivat säilyä 80 miljoonaa vuotta. Niiden ei nimittäin pitäisi. Löytö horjuttaa uskoa vuosimiljooniin ja ehkä juuri tämän vuoksi Science otti lintukytkennän esiin.

Nature ja New Scientist sen sijaan kertoivat jo otsikoissaan, mitä oli löytynyt.

Lähteet:

Dalton, Rex. 2009. Age-defying dinosaur collagen. Nature News (30.4.) http://www.nature.com/news/2009/090430/full/news.2009.422.html.

Hecht, Jeff. 2009. First dino ‘blood’ extracted from ancient bone. New Scientist (30.4.) http://www.newscientist.com/article/dn17060-first-dino-blood-extracted-from-ancient-bone.html

Schweitzer, Mary H., Wenxia Zheng, Chris L. Organ, Recep Avci, Zhiyong Suo, Lisa M. Freimark, Valerie S. Lebleu, Michael B. Duncan, Matthew G. Vander Heiden, John M. Neveu, William S. Lane, John S. Cottrell, John R. Horner, Lewis C. Cantley, Raghu Kalluri ja John M. Asara. 2009. Biomolecular Characterization and Protein Sequences of the Campanian Hadrosaur B. canadensis. Science 324: 5927, 626 – 631 (1.5. 2009).