Rukoilijasirkat eivät juuri ole muuttuneet dinosaurusten ajasta, uudet löydöt kertovat

Tämä sirkka vaani ötököitä Kreetalla.



Joel Kontinen

Meripihkaan hautautuneet rukoilijasirkat eivät juuri ole muuttuneet dinosaurusten ajasta. Tutkijat löysivät Espanjasta, Libanonista ja Burmasta (Myanmarista) kolme yksilöä.

Fossiilien pitäisi olla 97–128 miljoonaa vuotta vanhoja.

Tutkimuksia johtanut Barcelonan yliopiston lehtori Xavier Delclòs sanoo, että rukoilijasirkkojen fossiilit ovat olleet harvassa. Nyt löydetyistä yksilöistä yksi on eläintietieteilijöiden vanha tuttu, kun taas kaksi muuta ovat täysin uusia tuttavuuksia.

Nykyisin rukoilijasirkkoja on yli 2 400 lajia, joten harvat fossiililöydöt eivät voi kertoa niiden oletetusta evoluutiosta muuta kuin että sitä ei ole ollut nimeksikään.

Fossiloituneilla sirkoilta ei keskiruumiin kolmannessa jaokkeessa näyttänyt olevan ultraääniä tunnistavaa korvaa. Tämä oli ainoa oleellinen ero nykysirkkoihin. Mutta koska nykylajitkin eroavat toisistaan, tällä oletetulla puutteella on turha elämöidä.

Siinä ajassa, missä darvinistisen tarinan mukaan T. rexin sukulaispoika on muuttunut punatulkuksi, rukoilijasirkka ei ole muuttunut miksikään muuksi lajiksi.

Muiden elävien fossiilien tavoin myös rukoilijasirkat haastavat evoluution.

Tässä lisää eläviä fossiileja:
· Jeesuslisko
· Salamanteri
· Nahkiainen
· Maasika
· Sinilevä
· Kummitussirkka
· Punapanda
· Koala
· Okapi


Lähde:

Geggel, Laura. 2016. Sticky Amber Preserved Dinosaur-Age Insects for Millions of Years Live Science (8.1.).

Evolutionistin kummajainen: miten saada dinosauruksen proteiini säilymään kymmeniä miljoonia vuosia?

Dinosaurusten proteiineista, pehmeistä kudoksista ja jopa radiohiilestä raportoidaan yhä useammin.



Joel Kontinen

Vuonna 2007 Science julkaisi tutkimuksen 68 miljoonan vuoden ikäiseksi oletetun T. rexin sääriluun osan proteiinisekvenssista.

Hirmuliskosta löytyi myös verisoluja. Paleontologi Mary Schweitzer (North Carolina State University) kollegoineen uskoi löytäneensä proteiinisekvenssin, joka oli sata kertaa vanhempi kuin mitä siihen mennessä oli löydetty.

Usko vuosimiljooniin elää kuitenkin niin sitkeästi, että monet epäilivät löytöä. 7 miljoonaa vuonna piti olla ehdoton yläraja, joten dinosaurusten luusta oli turha etsiä proteiineja.

Näin he uskoivat.

Skeptikot epäilevät, että proteiinit eivät olleet alkuperäisiä. Schweitzer kollegoineen pyrki kaikin tavoin eliminoimaan kontaminaation, kun hän julkaisi vielä vanhemman proteiinilöydön (”80 miljoonaa vuotta" vanhan Brachylophosaurus Canadensisen jalasta.

Dinosaurusten fossiileista on yhä useammin löydetty kollageenia, säiemäistä proteiinia, jota on etenkin tukikudoksissa, ja toisinaan myös radiohiiltä.

Radiohiiltä ei pitäisi olla lainkaan jäljellä yli 100 000 vuoden ikäisessä fossiilissa.

Valtavirran tiedejulkaisut eivät ole uskaltaneet julkaista C-14-tutkimuksia, joita on tehty ainakin kolme. (Lue lisää tästä ja tästä.)

Dinosaurusten pehmeät kudokset ja radiohiili viittaavat vahvasti siihen, että dinot elivät korkeintaan tuhansia, eivät miljoonia vuosia sitten – aivan niin kuin voimme Genesiksestä päätellä.

Lähde:

Brazil, Rachel. 2015. Bones of contention. Chemistry World (23.12).

Fiksut kasvit tunnistavat valon aallonpituuden

Kukat ovat yllättävän fiksuja.




Joel Kontinen

Kasviharrastajat ovat jo pitkään tienneet, että ikkunalaudalla kevättä odottava kultaköynnös kääntyy aina valoon päin.

Tämä ei ole kukkien ainoa taito, joka haastaa darvinistiset selitykset.

Monet kasvit ovat ällistyttävän kauniita, ja jotkin tuntuvat osaavan matematiikkaa.

Salk Instituten tutkijat julkaisivat jouluksi Cell-tiedelehdessä tutkimuksen niiden kyvystä tunnistaa valon aallonpituuden.

Kasvi tietää, milloin se on varjossa. Se myös tietää, milloin varjostaja on toinen kasvi ja milloin esimerkiksi pilvi.

Kryptokromi-niminen tunnistin havaitsee sinisen valon hiipumisen ja saa kasvin tuottamaan lisää kasvuhormonia, jolloin se voi kohota sitä pimentävien naapurien yläpuolelle.

Näemme merkkejä luomisesta kaikkialla kasvikunnassa. Kasvit ovat esimerkiksi täynnä itseään monistavia aurinkokennoja.

Lisäksi jotkut tutkijat olettavat tunnistaneensa kasveissa tunteita.

Lähde:

Phys.org. 2015. Here comes the sun: Cellular sensor helps plants find light. (24.12.).

Vedenpaisumuksen todisteita Madagaskarilla? Megastunamin jälkiä sisämaassa

Landsat-satelliitin ottama kuva Madagaskarin erikoisista muodostelmista. NASA.



Joel Kontinen

Nooan ajan vedenpaisumus jätti jälkiä kaikkialle maailmaan. Toisin kuin monet kuvittelevat, se ei ollut paikallinen Mesopotamian alueen tulva vaan se peitti alleen koko muinaisen maailman.

National Geographic raportoi joulun alla Madagaskarin erikoisista muodostelmista. Viiden kilometrin päässä rannasta kallio kohoaa liki pystysuoraan 200 metriä.

Geologi Dallas Abbott (Columbia University Lamont-Doherty Earth Observatory) kollegoineen on kymmenisen vuoden ajan yrittänyt saada tiedeyhteisön uskomaan, että avaruudesta singahti asteroidi tai muu jättimäinen kivi, joka synnytti tuhoisan megatsunamin Itä-Afrikan rannikolle.

Abbott arvelee tsunamin tehneen tuhojaan 10 000 vuotta sitten. Hänen mukaansa hyökyaallot saattoivat kohota jopa 90-metrisiksi.

Hän saattaa hyvinkin olla oikeilla jäljillä, joskin vedenpaisumuksesta on kulunut vasta noin 4 500 vuotta.

Eläinten joukkohaudat, merieläinten fossiilit kuivalla maalla ja monet geologiset muodostelmat myös puhuvat vedenpaisumuksen puolesta.

Jos haluat tietää, miten vedenpaisumuksen jäljet näkyvät Australiassa, tutustu kirjaani Kenguruja, kakaduja ja eläviä fossiileja.

Voit tilata kirjan suoraan kustantajalta.

Lähde:

Casey, Michael. 2015. Scientists Debate Evidence of Ancient Megatsunami. National Geographic (22.12.).

Loppiaisen sanoma: Uusi testamentti on historiaa

Läntinen kristikunta yhdistää loppiaisen itämaan tietäjiin.




Joel Kontinen

Monet asiat jakavat kristikuntaa. Idässä loppiaista (Θεοφάνια) vietetään Jeesuksen kasteen muistopäivänä, kun taas lännessä muistellaan itämaan tietäjien pitkää vaellusta Betlehemiin.

Uusi testamentti ei kerro tarkasti, milloin tietäjä saapuivat katsomaan Jeesusta. Se ei edes kerro, kuinka monta heitä oli. Traditio kolmesta tietäjästä perustuu lahjojen (kultaa, suitsuketta ja mirhaa) määrään.

Tutkijat arvelevat, että jokaisella lahjalla oli myös symbolinen merkitys. Kultaa on pidetty kuninkuuden symbolina, suitsuketta osoituksena pappeudesta ja mirhaa ennustuksena Jeesuksen kuolemasta ja hautaamisesta.

Emme myöskään tiedä, mikä valonlähde opasti tietäjiä Betlehemiin. Loogisin selitys on Jumalan yliluonnollinen merkki, koska komeetta tai planeetat eivät yhtäkkiä pysty pysähtymään pikkukaupungin ylle.

Loppiainen kertoo meille sekä ihmisen pahuudesta (Herodes) ja synnin seurauksista (lastenmurhat) että Jumalan huolenpidosta ja johdatuksesta. Hän pitää huolta varpusen lisäksi myös luomistaan ihmisistä.

Matteus 2:6 kertoo, miten Betlehem toteutti profeetta Miikan ennustuksen.

Raamattu ei ole kokoelma muinaisten paimentolaisten tarinoita eikä loppiainen ole mikään olipa kerran -kertomus. Tietyt henkilöt (itämaan tietäjät) tulivat tiettyyn maantieteelliseen paikkaan (Israel) tiettynä historiallisena aikana (Herodeksen hallituskaudella).

Raamattu on täynnä tällaista tarkkuutta, joka puuttuu tyystin muiden uskontojen pyhistä kirjoituksista.

Lähde:

Biblical Archaeology Society. 2015. Why Did the Magi Bring Gold, Frankincense and Myrrh? (1.12.).

Eläinkunnan ihmeitä: Hydra elää (miltei) ikuisesti

Hydra. Kuva: Przemysław Malkowski, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Kasvien tavoin myös eläinkunta on ihmeellisempi kuin mitä voisimme kuvitella. LiveScience raportoi joulun alla alun perin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jossa pääroolia näyttelivät hydra- nimiset vesipedot.

Tämä 10 millimetrin pituinen eläin ei näytä vanhenevan ensinkään. Pikkuruisia mereneläviä popsivan hydran solut ovat enimmäkseen kantasoluja.

Hydra uudistuu jatkuvasti. Tutkija Daniel Martinez aikoi näyttää toteen, että hydrat vanhenevat. Hänen tutkimusryhmänsä tarkkaili 2 256 hydraa kahdeksan vuoden ajan. He eivät huomanneet mitään, mikä viittaisi vanhenemiseen – vaikka muutama pikkueläin kuoli tuona aikana.

Martinezin tutkimus voi valaista sitä, miksi Metuselah ja muut ennen vedenpaisumusta eläneet ihmiset elivät liki tuhat vuotta.


Lähde:

Pappas, Stephanie. 2015. Hail the Hydra, an Animal That May Be Immortal. LiveScience (22.12.).

Uusin elävä fossiili Eokinorhynchus rarus eli jo kambrikaudella ”530 miljoonaa vuotta” sitten

Kambrikauden okapäämadon nykysukulainen näyttää tältä. Kuva: Hiroshi Yamasaki & Shinta Fujimoto, Creative Commons (CC BY 3.0).





Joel Kontinen

Vuonna 2013 tutkijat löysivät kahden millimetrin pituisen okapäämadon fossiilin Etelä-Kiinasta. Sittemmin he ovat kaivaneet niitä enemmänkin esiin. Äskettäin he julkaisivat löydöksensä Scientific Reports -lehdessä.

He antoivat madolle nimen Eokinorhynchus rarus eli harvinainen muinainen mutalohikäärme. Sen uskotaan eläneen kambrikaudella noin ”530 miljoonaa vuotta” sitten.

Eokinorhynchus muistuttaa suuresti aikamme okapäämatoja. Vaikka se oli pikkuruinen – vain puolet riisinjyvän pituudesta – se oli kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Se pystyi oletettavasti nielemään ja sulattamaan ruokansa, tarkkailemaan ympäristöään ja liikkumaan.

Löytö lisää evolutionistin tuskaa. Kambrikausi oli jo ennestään painajainen. Evoluutio ei siis ”530 miljoonassa vuodessa” ole kyennyt muuttamaan matoa nimeksikään.

Elävät fossiilit muistuttavat meitä siitä, että kehitysoppi kaipaa jo saattohoitoa.

Lähde:

Virginia Tech. 2015. 530-million-year-old fossils of ancient, microscopic worms discovered. ScienceDaily (10.12.).