keskiviikko 6. tammikuuta 2016
Loppiaisen sanoma: Uusi testamentti on historiaa
Läntinen kristikunta yhdistää loppiaisen itämaan tietäjiin.
Joel Kontinen
Monet asiat jakavat kristikuntaa. Idässä loppiaista (Θεοφάνια) vietetään Jeesuksen kasteen muistopäivänä, kun taas lännessä muistellaan itämaan tietäjien pitkää vaellusta Betlehemiin.
Uusi testamentti ei kerro tarkasti, milloin tietäjä saapuivat katsomaan Jeesusta. Se ei edes kerro, kuinka monta heitä oli. Traditio kolmesta tietäjästä perustuu lahjojen (kultaa, suitsuketta ja mirhaa) määrään.
Tutkijat arvelevat, että jokaisella lahjalla oli myös symbolinen merkitys. Kultaa on pidetty kuninkuuden symbolina, suitsuketta osoituksena pappeudesta ja mirhaa ennustuksena Jeesuksen kuolemasta ja hautaamisesta.
Emme myöskään tiedä, mikä valonlähde opasti tietäjiä Betlehemiin. Loogisin selitys on Jumalan yliluonnollinen merkki, koska komeetta tai planeetat eivät yhtäkkiä pysty pysähtymään pikkukaupungin ylle.
Loppiainen kertoo meille sekä ihmisen pahuudesta (Herodes) ja synnin seurauksista (lastenmurhat) että Jumalan huolenpidosta ja johdatuksesta. Hän pitää huolta varpusen lisäksi myös luomistaan ihmisistä.
Matteus 2:6 kertoo, miten Betlehem toteutti profeetta Miikan ennustuksen.
Raamattu ei ole kokoelma muinaisten paimentolaisten tarinoita eikä loppiainen ole mikään olipa kerran -kertomus. Tietyt henkilöt (itämaan tietäjät) tulivat tiettyyn maantieteelliseen paikkaan (Israel) tiettynä historiallisena aikana (Herodeksen hallituskaudella).
Raamattu on täynnä tällaista tarkkuutta, joka puuttuu tyystin muiden uskontojen pyhistä kirjoituksista.
Lähde:
Biblical Archaeology Society. 2015. Why Did the Magi Bring Gold, Frankincense and Myrrh? (1.12.).