Joel Kontinen
Pehmeiden kudosten ei pitäisi säilyä kymmeniä miljoonia vuosia eikä jurakauden eläinten vastustaa evoluutiota meidän päiviimme saakka, mutta näin on käynyt – yllättävän monta kertaa.
Tuorein tapaus on Acanthoteuthis, josta tutkijat raportoivat Biology Letters -lehdessä. Se kuuluu jurakauden belemniitteihin (Belemnoidea).
Belemniitteja on havaittu jo ”500 miljoonan vuoden” ikäisissä kerrostumissa, ja niiden uskotaan tuhoutuneen yhdessä dinosaurusten kanssa 65 miljoonaa evoluutiovuotta sitten.
Mutta niiden sukulaiset uiskentelevat yhä merissämme.
Acanthoteuthis muistuttaa meidän päiviemme kalmareita siinä mielessä, että sillä on kymmenen lonkeroa, toisin kuin tursailla, joiden on tyydyttävä kahdeksaan. Tutkijat myös arvelevat, että se oli kalmareiden tavoin hyvä uimari.
Ällistyttävän hyvin säilynyt Acanthoteuthis löytyi Solnhofenista, joka tunnetaan hienosta Archaeopteryxin fossiilista.
Tutkijat joutuvat nyt keksimään luovia selityksiä sille, miksi he löytävät pehmeitä kudoksia yhä useammin – ja yhä useimmista eläinlajeista, myös selkärangattomista. Tutkimusryhmään kuulunut Christian Klug uskoo, että eläinten on täytynyt hautautua hyvin nopeasti.
Esimerkiksi Nooan ajan vedenpaisumuksessa, mutta sitä hän ei ehkä uskalla sanoa.
Monet geologiset muodostelmat ja massiiviset joukkohaudat muistuttavat globaalista vedenpaisumuksesta.
Merieläinten fossiileja kaivetaan esiin vuoristoista, ja trooppisia metsiä ja eläimiä on napapiirillä.
Genesis kertoo miksi.
Lähde:
Weisberger, Mindy. 2016. Jurassic 10-Armed 'Squid' Were Speedy Swimmers. Live Science (6.1.).
Tekstit
