Joel Kontinen
Miltei kaikki maaeläimet tarvitsevat keuhkoja. Ilman niitä niille kävisi köpelösti.
Maailmassa on kuitenkin 448 salamanterilajia, jotka selviävät hengissä ilman keuhkoja. Evolutionistit uskovat, että jossain vaiheessa ne menettivät tämän elintärkeän elimen.
Elimen tai ominaispiirteen menettäminen on juuri päinvastoin kuin mitä darvinistinen evoluutio edellyttäisi. Siinä eläin on menettänyt geneettistä informaatiota.
Niinpä siitä on tullut esimerkiksi sokea (luolarapu, salamanteri ja hämähäkkieläin) tai lentokyvytön, kuten esimerkiksi strutsi, kiivi tai emu.
Jotta darvinistinen evoluutio toimisi edes periaatteessa, eläimet tarvitsisivat lisää informaatiota. Darvinistisilla mekanismeilla (mutaatiot ja luonnonvalinta) sitä ei kuitenkaan kerry.
Jopa Richard Dawkins myöntää, että hän ei tiedä ainuttakaan mutaatiota, joka lisäisi eliön geneettistä informaatiota.
Salamanterit ovat eläviä fossiileja, jotka eivät oletettujen vuosimiljoonien aikana juuri ole ehtineet muuttua.
Keuhkottomat salamanterit hengittävät ihollaan. Niiden pituus voi vaihdella 25 millimetristä 27 senttiin ja ne voivat asua miltei kaikkialla – koloista puunlatvoihin.
Yksi näistä kummajaisista on Desmognathus fuscus. Tutkijat ovat selvittäneet, että aluksi sen keuhkot alkavat muodostua, mutta ne eivät kehity kunnolla, vaan salamanterille kasvaa sen sijaan lisää verisuonia iholle.
Näissä salamantereissa on kaksi geeniä, joiden pitäisi periaatteessa muodostaa keuhkot, mutta ne vaikuttavat sen sijaan ihoon, suuhun ja kurkkuun.
Tutkijoiden mukaan salamanterissa vaikuttava proteiini voi auttaa hengitysvaikeuksista kärsiviä ihmisiä.
Näyttänee siltä, että salamanterien diversiteetti eli monimuotoisuus kertoo meille luomisesta.
Jumala näyttää pitävät vaihtelusta.
Lähde:
Pennisi, Elizabeth. 2016. Xeroxed lung gene helps salamanders breathe through their skin. Science (8.1.).
Tekstit
