Joel Kontinen
Kambrikautta ei turhaan ole luonnehdittu evoluutiobiologin päänsäryksi. Darvinistisen evoluution mukaan elämän pitäisi kehittyä hiljalleen alun yksinkertaisista eliöistä yhä mutkikkaammaksi.
Mutta jo ”500 miljoonaa vuotta” sitten eläneiden trilobiittien silmät olivat kehittyneempiä kuin monen meidän päiviemme otusten silmät.
Ja ainakin yhdellä kambrikauden eläimellä oli yllättävän isot aivot. Tutkijat ovat päätelleet – joko tosissaan tai muuten vain – että tämän otuksen on täytynyt ajatella kohtalaisen paljon.
Mutta ehkä kaikkein ongelmallisinta evoluutiolle on eläinten pehmeiden osien säilyminen. Tutkijat ovat löytäneet esimerkiksi verkkokalvoja, sarveiskalvoja, sisäelimiä ja suolia.
Kun aivot eivät ole ehtineet fossiloitua edes ”520 miljoonassa vuodessa” vaan ovat säilyttäneet alkuperäisen pehmeytensä, evolutionistien on perin vaikea säilyttää uskottavuutensa.
The Scientist pohdiskeli hiljattain kambrikauden aivojen säilymistä. Yli puoli miljardia evoluutiovuotta on pitkä aika pehmeille aivoille, ja jotkut tutkijat eivät aluksi voineet uskoa niiden voivat säilyä niin kauan.
Mutta kun tutkimus toisensa jälkeen osoitti kiistattomasti, että aivot ovat säilyttäneet pehmeytensä, heidän on nyt pakko keksiä, miksi tämä on ylipäätään mahdollista.
Vuosimiljoonista on tullut darvinistinen dogmi, jota ei saa epäillä, joten heidän täytyisi keksiä parempia selityksiä kuin ”ne nyt vaan sattuivat säilymään”.
Kambrikauden eläinten aivojen säilyminen on vielä astetta suurempi ongelma evoluutiolle kuin dinosaurusten fossiilien proteiini ja radiohiili (C-14).
Lähde:
Zusi, Karen. 2016. To Retain a Brain: Exceptional neural fossil preservation helps answer questions about ancient arthropod evolution. The Scientist (1.1.).
Tekstit
