Käsnäjalkaiset ovat kaikkea muuta kuin alkeellisia, tuore tutkimus kertoo

Kuva: Bruno Vellutini, CC BY-SA 2.0.




Joel Kontinen

Käsnäjalkaiset (Onychophora) ilmaantuivat planeetallemme evolutionistien mukaan jo kambrikaudella osapuilleen ”500 miljoonaa vuotta” sitten eivätkä ole juuri muuttuneet sen jälkeen.

He ovat pitäneet niitä hyvin alkeellisina otuksina, mutta hiljattain Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -lehti julkaisi niistä tietokonetomografiaan perustuvan tutkimuksen, joka osoittaa, että nämä matomaiset olennot ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia.

Käsnäjalkaisen 0,4 millimetrin pituisia jalkoja ei ole tehty hyytelöstä, vaan niissä on pyöreähköjä lihaksia, joiden avulla ne liikuttavat jalkojen kynsiä.

Näyttänee siltä, että myös alkeellisina pidetyt eliöt ovat yllättävän monimutkaisia. Tämä sopii huonosti evoluution sokeaan maailmaan.

Genesikseen perustuvaan malliin ne sen sijaan sopivat mainiosti.

Lähde:

Weisberger, Mindy. 2017. World of Intricate Muscles Revealed Inside Velvet Worm's Wee Leg. Live Science (12.12.).

Kuun synty on yhä naturalistinen arvoitus

Taiteilijoilta eivät tilaustyöt lopu. Kuva: NASA/JPL-Caltech.



Joel Kontinen

Kuun synty on jäänyt mysteeriksi niille, jotka uskovat vain naturalistisiin prosesseihin. Teoriat ovat tulleet ja menneet, mutta yksikään ei ole kyennyt selittämään, miksi meillä on isohko Kuu mutta esimerkiksi Venuksella ja Marsilla ei sellaista ole.

New Scientist yrittää nyt joka tapauksessa vedota suureen Marsin kokoiseen kiviseen asteroidiin, joka oletettavasti törmäsi Maahan ja muodosti Kuun.

Science ampui jo vuonna 2013 alas tämän viritelmän, joka ei ole sen uskottavampi kuin myyttisen protoplaneetan Theian temput.

Kummastakaan taivaankappaleesta ei ole jäänyt uskottavia todisteita.

Kuu kertoo meille luomisesta.

Genesiksen mukaan Kuun synty ei ollut sattuma.

Lähde:

Hall, Shannon. 2017. Earth was smashed by a rock the size of Mars to make the moon. New Scientist (21.12.).

Eksoplaneetta GJ 436b ei piittaa naturalistisista planeettasyntyteorioista

Taiteilijan näkemys GJ 436b:stä. Kuva NASA/JPL-Caltech.




Joel Kontinen

Neptunuksen kokoinen eksoplanetta GJ 436b (tunnetaan myös nimellä Gliese 436 b) kiertää viileää kääpiötähteä 33 valovuoden päässä meistä.

Planeetan kiertorata kulkee miltei kohtisuoraan sen auringon eli GJ 436:n päiväntasaajan suuntaisesti, mikä askarruttaa Vincent Bourrieria ja muita Genevan yliopiston astronomeja, jotka julkaisivat äskettäin Naturessa tutkimuksen tästä kummajaisesta.

Tähden läheisyyden olisi jo pitänyt ehtiä muuttaa GJ 436b:n kiertorataa, mutta näin ei ole käynyt.

Monet eksoplaneetat horjuttavat naturalistisia planeetanmuodostusteorioita. Ne ovat monin tavoin kummajaisia, useat aivan liian kuumia elämälle.

Suurin osa tähdistä, etenkin punaiset kääpiötähdet, eivät suosi elämää, mutta maapallon elämälle suotuisa Aurinko ja iso Kuu tekevät planeetastamme ainutlaatuisen.

Lähde:

Bourrier, Vincent et al, 2017. Orbital misalignment of the Neptune-mass exoplanet GJ 436b with the spin of its cool star. Nature (julkaistu verkossa 18.12.).

Autiomaan hämähäkit rakentavat linnoja maan alle

Cebrennus rechenbergi on yksi neljästä rakentajahämähäkistä. Kuva: Ingo Rechenberg, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Neljän aavikkohämähäkkilajin yksilöt rakentavat pystysuoria tunneleja hiekkaan.

Professori Ingo Rechenberg ja kollegat tarkastelivat hiljattain Pohjois-Marokossa asustavan Cebrennus rechenbergin rakennustaitoja ja julkaisivat havaintonsa Journal of Arachnology lehdessä.

Ensin C. rechenbergi kaivaa maahan kuopan ja vahvistaa sen reunat silkillä. Kun tunnelin seinät olivat tukevasti paikoillaan, se kaivaa toisen kerroksen hiekkaa ja taas vahvistaa seinämiä.

Hämähäkin täytyi kahden tunnin aikana tuoda hiekkaa 800 kertaa maan pinnalle.

Tällainen määrätietoisuus sopii huonosti darvinistiseen maailmaan, etenkin kun C. rechenbergi on vain 2 senttiä pitkä (ilman jalkoja), ja sillä on todella pikkuruiset aivot.

Monilla eläimillä on häkellyttäviä taitoja:

• Ampujakala osuu vesisuihkulla saaliiseensa tarkasti.
• Lummenälvikäs (Galerucella nymphaeae) on varsinainen vesihiihtomestari.
• Pyhät pillerinpyörittäjät suunnistavat linnunradan mukaan.
• Punarinta hyödyntää kvanttiteknologiaa suunnistaessaan.
• Mantisravun toukka hyödyntää häiveteknologiaa.



Lähde:

Weisberger, Mindy. 2017. Underground Castles? How Desert Spiders Craft Vertical Tunnels. Live Science (20 December).

Laiskiainen – ei evoluution vaan luomisen mestariteos

Evoluution vai luomisen mestariteos? Kuva: Stefan Laube, Public domain.




Joel Kontinen

New Scientist luonnehtii laiskiaista evoluution mestariteokseksi.

Lehti mainitsee 1700-luvun puolivälin tunnetuimman naturalistin George-Louis Leclercin (Comte De Buffonin) näkymyksen tästä elävästä fossiilista, joka on vastustanut evoluutiota ”30 miljoonaa vuotta”.

Buffonin mukaan laiskiaisella oli aivan liian lyhyet jalat, ja eläin oli tyhmä, heikko ja täynnä virheitä.

New Scientist toteaa, että Buffon erehtyi pahasti. Laiskiainen on energiansäästön mestari, joka on sopeutunut erinomaisesti ympäristöönsä.

Mutta evoluutio ei ansaitse siitä kiitoksia vaan Jumala, joka on tehnyt kaiken, mikä elää ja liikkuu – myös laiskiaisen.


Lähde:

Bittel, Jason. 2017. Busy doing nothing: How sloths mastered life in the slow lane. New Scientist (19.12.).

Etelämantereelta löydetty joutsenlisko muistuttaa vedenpaisumuksesta

Plesiosaurus dolichodeirus. Kuva: Dmitry Bogdanov, CC BY 3.0.





Joel Kontinen

Etelämantereelta on viime aikoina löydetty fossiileita, joita siellä ei pitäisi olla, esimerkiksi araukarioiden siemeniä ja kivettynyt metsä.

Sieltä on myös kaivettu esiin ”150 miljoonaa vuotta” vanha joutsenliskon eli plesiosauruksen fossiili.

Evolutionistit uskovat, että joutsenliskot kehittyivät maaeläimistä, mutta fossiilitodisteet eivät tue heidän näkemystään.

Todellisuudessa eläimet lisääntyvät lajiensa mukaan, ja fossiilit ovat todennäköisesti peräisin Nooan ajan vedenpaisumuksesta.

Lähde:

Phys.org. 2017. Giant marine reptile lived in Antarctic 150 million years ago (22.12.).

Punaiset kääpiötähdet eivät suosi elämää, tuore tutkimus kertoo

Näin aurinkomyrskyn otaksutaan tuhonneen Marsin ilmakehän. Kuva: NASA/GSFC.




Joel Kontinen

Monet elinkelpoisiksi mainostetut eksoplaneetat kiertävät punaisia kääpiötähtiä, jotka ovat omaa aurinkoamme himmeämpi ja epävakaampia.

NASA on äskettäin keksinyt yhdistää Marsin punaisia kääpiötähtiä kiertävien planeettojen elinkelpoisuuteen.

NASAN MAVEN-luotain on kiertänyt punaista planeettaa vuodesta 2014 ja mitannut, miten Mars menettää ilmakehäänsä avaruuteen.

Evoluutio kummittelee jo luotaimen nimessä, joka koko komeudessaan on Mars Atmosphere and Volatile Evolution mission.

Tutkijat käyttävät Marsia laboratorionaan ja päättelevät, että punaista kääpiötähteä kiertävän hypoteettisen planeetan pitäisi pysytellä paljon lähempänä tähteään kuin Maa Aurinkoa, jotta se saisi tarpeeksi valoa ja lämpöä, niin että vesi voisi virrata sen pinnalla.

Mutta tällainen planeetta saisi 5 – 10 kertaa enemmän ultraviolettisäteilyä kuin Mars – ja 3 – 5 kertaa enemmän varautuneita hiukkasia, mikä lupailee lyhyttä ikää ilmakehälle.

Vuonna 2016 media elämöi meistä vain reilun 4 valovuoden päässä punaista kääpiötähteä kiertävästä Proxima Centauri b:stä, jonka hypoteettinen ilmakehä on ilmeisesti jo ajat sitten hävinnyt avaruuden tuuliin.

Näyttänee siltä, että sama kohtalo odottaa myös muita punaisia kääpiötähtiä kiertäviä planeettoja.

Tämä korostaa maapallon ainutlaatuisuutta.

Maa on luotu ylläpitämään elämää.

Lähde:

Howell, Elizabeth. 2017. New Data From Mars Further Dampens Prospects for Life Around Red Dwarf Stars. Space.com (18.12.).

”Marsin kalliot joivat punaisen planeetan veden”

Vettä ei näy. Kuva: NASA/JPL.




Joel Kontinen

Naturalistiset maailmankatsomuksen omaksuneiden tutkijoiden on vaikea käsittää, miksi Mars on kuuiva ja eloton, vaikka Maa on enimmäkseen vetinen ja täynnä elämää.

He uskovat, että molempien planeettojen on täytynyt jossain vaiheessa olla vetisiä. Marsin veden on täytynyt hukkua johonkin. Syypäiksi on ehdotettu Aurinkoa ja magneettikentän tuhoutumista.

Uusin ehdoteltu suuntaa syyn Marsin kallioihin, jotka ovat tutkijoiden mukaan olleet liian janoisia ja ahmineet kaiken veden.

Spekulaatioita riittää, mutta tieteellistä näyttöä niistä ei ole.

Kannattaisi muistaa, että Maan etäisyys Auringosta on juuri sopiva ja että iso Kuu pitää valtameret elossa.

Loogisin selitys on se, että maapallo on täysin ainutlaatuinen planeetta, luotu ylläpitämään elämää.

Lähde:

Crane, Leah. 2017. Mars rocks may have drunk up all the water and doomed life there. New Scientist (20.12.).

Lisää naturalistista toiveajattelua: korkealle kehittynyt elämä voi olla yleistä universumissa

Neuvostoliiton aikainen näkemys avaruusolioiden aluksesta. Kuva: Neuvostoliiton viestintäministeriö/ Andrey Sokolov.



Joel Kontinen

Pienet vihreät miehet pysyttelevät piilossa, mutta naturalistisen maailmankatsomuksen omaksuneet tutkijat eivät halua antaa periksi, vaikka he ovat kohdanneet takaiskun toisensa jälkeen.

Elämää ei ole löytynyt mistään, mutta siitä huolimatta monet jo levittelevät vierailijoille punaista mattoa.

Äskettäin New Scientist spekuloi, että koska tähän mennessä on löydetty vähintään 3 700 eksoplaneettaa (eli aurinkokuntamme ulkopuolista planeettaa), universumissa täytyy olla miljardeja potentiaalisesti elinkelpoisia planeettoja ja kuita.

Jotkut tutkijat uskovat, että elämä voi hyvinkin syntyä planeettojen kemiallisista ja fyysistä ominaisuuksista.

Naturalistinen ideologia ohjaa näin ajattelua, aivan kuten vanhan tutun Neuvostoliiton päivinä.

Lähde:

Schuktze-Makuch and William Bains. 2017. Why complex life could prove remarkably common in the universe. New Scientist (20.12.).

Mysteeriasteroidi Oumuamua haastaa uskon vuosimiljardeihin

Kuva: ESO/M.Kornmesser





Joel Kontinen

Asteroidi Oumuamua ohitti äskettäin Auringon 37 miljoonan kilometrin etäisyydeltä – ja kaikesta päätellen säilyi ehjänä.

Professori Alan Fitzsimmons (Queen's University Belfast) kollegoineen julkaisi tällä viikolla tästä ulkoavaruudesta tulleesta mysteerikohteesta tutkimuksen Nature Astronomy -lehdessä.

Oumuamua heijastaa auringonvaloa komeettojen tavoin. Fitzsimmons arvelee, että sillä on orgaanisesta aineesta koostuva kuorikerros, joka eristää ja suojelee sitä kosmisilta säteiltä.

Ongelma on saada Oumuamuan kaltaiset taivaankappaleet kestämään miljardeja vuosia.

Genesikseen perustuvassa mallissa ei ole tällaisia ongelmia.

Lähde:

Queen's University Belfast. 2017. Alien object 'Oumuama was a natural body visiting from another solar system. Science Daily. (18.12.).

Evolutionistit turvautuvat mikro-organismeihin säilyttääkseen uskon vuosimiljardeihin

Kuva: Stephen Hudson, CC BY 2.5.




Joel Kontinen

Usko vuosimiljooniin tuo mukanaan vaikeita ongelmia evolutionisteille. Monet olettavat, että kun maapallo syntyi 4,5 miljardia vuotta sitten, Aurinko oli 25 prosenttia himmeämpi kuin nykyisin.

Maan olisi pitänyt laskelmien mukaan jäätyä lumipalloksi, vaikka joidenkin tutkimusten mukaan planeettamme oli vetinen jo alusta lähtien, aivan kuten Genesis meille kertoo.

Evolutionistit eivät ole pystyneet ratkaisemaan tätä himmeä nuori aurinko -paradoksia ei ole kuulunut.

Tuoreimmassa viritelmässä fotosynteesin alkeita opetelleet mikro-organismit päästivät niin paljon metaania ilmakehään, että globaali keskilämpötila kohosi 15 astetta.

Meille ei kerrota, miksi nämä oliot eivät ehtineet jäätyä kuoliaaksi ennen suurta keksintoään.

Lähde:

Klein, Alice. 2017. Ancient microbes caused Earth’s first ever global warming. New Scientist (11.12.).

Evolutionistien joulusatu: moraali ei perustu uskontoon

Kuva: Boxer Codex, public domain.

Joel Kontinen

Joulu ja pääsiäinen kirvoittavat evolutionistit keksimään selityksiä uskonnollisille ilmiöille. Tuorein esimerkki on Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus, joka hakee todisteita uskonnon ja moraalin evoluutiosta filippiiniläisten metsästäjä-keräilijöiden jälkeläisten kansanperinteestä.

Taitavat tarinankertojat personifioivat eläimiä ja taivaankappaleita ja edistivät yhteistyökykyä ja tasa-arvoa ennen kuin evoluutio keksi järjestäytyneelle uskonnolle saman funktion.

Näin ketterästi tutkijat hyppäävät kansantarinoista uskonnon evoluution, ainakin näin joulun edellä.

Evoluutio tarvitsee tarinoita säilyttääkseen edes rippeitä uskottavuudesta.

Lähde:

University College London. 2017. Storytellers promoted co-operation among hunter-gatherers before advent of religion. (5.12.).

Raamatun sana luomisesta ei riitä arkkipiispa Kari Mäkiselle

Gustave Doré: Valon luominen, public domain.




Joel Kontinen

Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja, mutta se kuvaa luonnontieteitä paikkansapitävästi.

Raamatun käsitys maapallon muodosta ja monista muista seikoista oli tuhansia vuosia aikaansa edellä.

Teistiset evolutionistit eivät kuitenkaan ymmärrä tai halua ymmärtää sitä, että Raamattu voisi olla kirjaimellisesti totta alusta loppuun.

Heidän asenteensa voi johtua siitä, että he eivät ole perehtyneet tieteen historiaan eivätkä tieteen filosofiaan vaan kuvittelevat, että luonnontieteilijät ovat täysin objektiivisia.

Sitä he eivät läheskään aina ole.

Tiede – tai pikemminkin luonnontieteen naturalistiset tulkinnat ovat heille korkeampi auktoriteetti kuin Jumalan Sana, ja sen vuoksi he joutuvat monesti vetämään tiukkoja teologisia umpisolmuja.

Äskettäin arkkipiispa Kari Mäkinen toisti YLE:n haastattelussa teistisen evoluution perusolettamuksen: Jumala on luonut kaiken, mutta Raamattu ei kerro miten Hän sen teki.

Raamattu käsittelee arkkipiiskan mukaan vain miksi-kysymystä.

Näin kun Genesis irrotetaan historiasta, se voidaan tulkita miten tahansa.

Ei siis ole ihme, että Mäkinen ei suostu kutsumaan homoutta synniksi, vaikka Raamattu selvästi niin tekee.

Arkkipiispan olisi hyvä muistaa, että Jeesus ja Uuden testamentin kirjoittajat pitivät Genesiksessä kerrottuja tapahtumia (esimerkiksi luominen, syntiinlankeemus ja vedenpaisumus) ja historiallisina ja sen henkilöitä yhtä todellisina kuin omia aikalaisiaan.

Lähde:

Sandell, Markku. 2017. Arkkipiispa: "Tämä todellisuus on olemassa Jumalan tahdosta" – luonnontieteet täydentävät kuvaa elämän synnystä. YLE uutiset (3.12.).

Himalajan hirvittävä lumimies (jeti) onkin hybridikarhu

Kuva: Philippe Semeria, CC BY 3.0.



Joel Kontinen

Usko evoluutioon voi saada ihmiset näkemään olentoja, joita heidän maailmassaan pitäisi olla – eli ihmisen ja apinan välimuotoja.

Himalajan hirvittävä lumimies eli jeti on ainakin Tintin seikkailujen päivistä lähtien ollut populaarikulttuurin kestosuosikki.

Tätä alun perin tiibetiläisestä mytologiasta peräisin olevaa olentoa on käytetty esimerkiksi seikkailukirjallisuudessa haastamaan luomisuskoa.

Evolutionistit ovat kuitenkin hötkyilleet liikaa.

Evoluutiobiologi Charlotte Lindqvistin ja kollegoiden tuore Proceedings of the Royal Society B -lehdessä julkaistu DNA-tutkimus viittaa siihen, että yhdeksästä lumimiehen näytteestä kahdeksan oli peräisin Himalajan karhuista ja yksi koirasta.

Yksikään ei ollut myytillisestä lumimiehestä, jota kaikesta päätellen ei ole edes olemassa.

Lumimiehen amerikkalainen serkku bigfoot pääsi aikoinaan tunnetuimpien tieteellisten huijausten listalle, jonka National Geographic julkaisi aprillinpäivänä vuonna 2009.

Listalla komeili myös meille kaikille tuttu Piltdownin ihminen.

Vuonna 1999 National Geography julkaisi näyttävästi olennon, jota se mainosti dinosaurusten ja lintujen välimuodoksi. NG joutui perumaan kansikuvalintunsa jo seuraavana vuonna, kun kävi ilmi, että Archaeoraptor liaoningensis oli väärennös. Dinosauruksen ja linnun osista oli tehty liimaamalla dinolintu.

Samanlaista strategiaa on hyödynnetty myös oletetun isoäitimme Lucyn (Australopithecus afarensis) jäämistössä: yksi sen nikamista on paviaanin luu.

Tutkimukset osoittavat, että kristinusko varjelee taikauskolta.

Evoluutio taas innoittaa villejä spekulaatioita milloin mistäkin.

Lähde:

Perkins, Sid. 2017. So much for the abominable snowman. Study finds that ‘yeti’ DNA belongs to bears. Science (28.11.).

Kahdeksan kilometrin syvyydessä elävä kala kertoo luomakunnan monimuotoisuudesta

Imukalat eivät ehkä menestyisi kauneuskilpailuissa. David Csepp, NOAA, public domain.




Joel Kontinen

Jumala loi äärimmäisen rikkaan kalamaailman, josta riittää meille ihmettelemistä moneksi päiväksi.

Jotkin kalat viihtyvät matalikoissa, toiset taas syvyyksissä.

Uusi ennätys on kahdeksi kilometriä, Tutkijat löysivät imukaloihin kuuluvan Pseudoliparis swirein Mariaanien haudan pimeän kylmästä maailmasta, jossa paine rikkoisi monet muut eliöt.

Imukalojen englanninkielinen nimi snailfish kuvaa niitä melko ytimekkäästi, ne muistuttavat jossain määrin etanoita mutta ovat silti kaloja.

Tulee mieleen Genesis:

”Ja Jumala sanoi: ’Viliskööt vedet eläviä olentoja - - ’. Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan - - Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja Jumala siunasi ne sanoen: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet.’ ” (1. Moos. 1: 20 - 22).

Lähde:

Weisberger, Mindy Weisberger. 2017. Now, That's Deep! Mariana Trench Fish Lives 5 Miles Down. Live Science (30.11.).