Kaksoistähdet horjuttavat uskoa vuosimiljardeihin

Taiteilijan näkemys binääritähtijärjestelmästä. Kuva: M. Garlick/University of Warwick/ESO, CC BY 4.0.




Joel Kontinen

Jos universumi olisi niin vanha (13,8 miljardia vuotta) kuin mitä meille koulussa kerrotaan, kaksoistähtiä ei pitäisi olla olemassa.

Kaksoistähdet kiertävät niin lähellä toisiaan, että niiden olisi jo vuosimiljardeja sitten pitänyt sulautua toisiinsa.

Näin meille kertoo Ron Samec, joka on Emmanuel Collegen fysiikan ja astronomian professori.

Hän ei ole aivan keskiverto professori vaan on julkaissut 150 tieteellistä tutkimusta, artikkelia tai abstraktia eri tiedejulkaisuissa.

Professori Samec on tutkimusryhmänsä kanssa havainnoinut kaksoistähtiä 29 vuoden ajan. He laskivat, että kaksoistähdet sulautuvat toisiinsa viimeistään 250 miljoonassa vuodessa. (Lukema on siis ehdoton yläraja).

Japanilaiset tutkijat ovat julkaisseet samansuuntaisia tuloksia.

Samec on Raamattuun uskova tiedemies, joka pitää totena sitä, mitä 2. Moos. 20:11 (”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on”) meille kertoo.

Samecin tutkimukset osoittavat, että alkuräjähdys eli big bang on täysin epätieteellinen näkemys.

Lähde:

Samec, Ronald G. 2016. New Light from Binary Stars. Answers 11 (4): 38–39.

Solujemme pikkuruiset portinvartijat kertovat älykkäästä suunnittelusta

Kuva: alexanderaloy and stargonzales, Public domain.




Joel Kontinen

Pikkuruiset nanokoneet kuljettavat tavaraa solukalvoon ja sieltä pois.

Näitä ATP:tä hyödyntäviä nanokoneita kutsutaan ABC transporttereiksi, mutta niiden toiminta on kaikkea muuta kuin alkeellista.

Ne toimivat ikään kuin portinvartijoina ja päästävät esimerkiksi lipidejä ja peptidejä soluistamme.

Journal of the American Chemical Society julkaisi äskettäin tutkimuksen näistä ahkerista nanokoneista, joita meillä on jokaisessa solussamme.

Nanokoneet kertovat meille luomisesta.

Tällainen järjestelmä ei synny pikkuhiljaa, joten evoluutioprosessit eivät sen syntyä voi selittää.

Lähde:
Ruhr-University Bochum. 2018. Chemistry: Observing biological nanotransporters. Science Daily. (13.4.).

Kuuma eksoplaneetta WASP-104b on hiiltä tummempi

Taitelijan näkemys WASP-12b:stä, toisesta pimeästä kummajaisesta. Kuva: NASA, ESA ja G. Bacon (STScI).





Joel Kontinen

Tähtitieteilijät arvelevat löytäneensä kaikkein himmeämmän eksoplaneetan. 466 valovuoden päässä meistä Leijonan tähdistössä lymyilevä WASP-104b on kuuma Jupiter, joka kiertää aurinkonsa 1,75 vuorokaudessa.

Se on pimeämpi kuin aiemmin uutisissa piipahtanut WASP-12b. Tutkijat sanovan sen olevan hiiltä mustempi.

Evolutionistit uskovat, että elämä voi syntyä spontaanisti missä tahansa, jos olosuhteet ovat suotuisat.

Mutta monet eksoplaneetat ovat niin kummallisia, että ne horjuttavat naturalistisia planeetanmuodostusteorioita.

Punaiset kääpiötähdet ovat liian epävakaita ja pommittavat potentiaalisia planeettojaan tuhoisalla säteilyllä.

Tähtitieteilijät kutsuvat tulikuumaa NGTS-1b:tä hirviöplaneetaksi, ja OGLE-2016-BLG-1190Lb on 13 kertaa Jupiterin kokoinen.

Lisäksi tuore tutkimus kertoo, että elämän syntyyn tarvitaan veden lisäksi myös fosforia, joka on maapallon yleisimpiä alkuaineita mutta perin harvinainen muualla universumissa.

NASA:n tutkimus myöntää, että meidän aurinkokuntamme on ainutlaatuinen.

Lähde:

Wenz, John. 2018. Distant Jupiter-like world may be the darkest planet ever found. New Scientist (20.4.).

DNA: n korjausmekanismi korjaa säteilyn aiheuttamia vaurioita kasveilla

Darwinille kukkien evoluutio oli inhottava mysteeri. Tuore tutkimus kertoo, että mutaatiot eivät auta kasvien kehitystä, koska DNA:n korjausmekanismit korjaavat säteilyn aiheuttamia vaurioita.




Joel Kontinen

Vuonna 2015 Aziz Sancar jakoi kemian Nobelin kahden muun tutkijan kanssa. He saivat tunnustuksen DNA:n korjausmekanismien selvittämisestä.

Sancar osoitti, miten entsyymit korjaavat ultraviolettisäteiden tai muiden karsinoidien (kasvaimia aiheuttavien tekijöiden) synnyttämiä virheitä.

Hän tutki elävien olentojen korjausmekanismeja.

Äskettäin Nature Communications julkaisi Sancarin ja kollegojen tutkimuksen kasvien samantapaisesta mekanismista. He saivat selville, että kasveilla on vieläkin tehokkaampi mekanismi kuin ihmisillä tai eläimillä.

Kasvit tarvitsevat sitä, kun ne eivät voi välillä mennä varjoon, suojaan auringolta.

Darvinistisessa maailmassa luonnonvalinnan ja mutaatioiden pitäisi kuljettaa kehitystä eteenpäin, mutta nyt tiedämme, että korjausmekanismit estävät virheitä.

Solut osaavat korjata virheitä myös muilla tavoin, ja esimerkiksi jotkin levät ja kalat tuottavat luonnostaan auringolta suojaavaa ainetta.

Lähde:

University of North Carolina Health Care. 2018. How does plant DNA avoid the ravages of UV radiation? The lab of UNC-Chapel Hill Nobel laureate Aziz Sancar reveals first-ever repair map of an entire multicellular organism to illuminate the inner workings of the plant kingdom's highly efficient DNA repair system. Science Daily. (17.4.).

Doctor Whon mielikuvitusliskot kömpivät tieteeseen

Silurialainen. Kuva: mrgarethm, CC BY-SA 2.0.




Joel Kontinen

Faktan ja fiktion ero käy yhä hämärämmäksi valtavirran tiedejulkaisuissa. Äskettäin astrofyysikko Adam Frank (University of Rochester) ja Gavin Schmidt (NASA Goddard Institute for Space Studies) julkaisivat tutkimuksen, joka sai nimekseen The Silurian Hypothesis.

Nimi kertoo ainakin sen, että Frank ja Schmidt tuntevat BBC:n tuottaman Doctor Who -sarjan. Se kuvaa silurialaiset älykkäiksi kahdella jalalla käveleviksi liskoihmisiksi, jotka elivät maapallolla ennen ihmisiä.

Nämä kummajaiset muuttivat maan alle, kun ne saivat tietää, että asteroidi törmäisi Maahan.

Tutkijat pohtivat, jäisikö meidän sivilisaatiostamme merkkejä jälkipolville, jos jostain syystä kaikki tuhoutuisi ja onko maapallolla ollut muita sivilisaatioita ennen meitä oletettujen vuosimiljoonien aikana.

Lähtökohta on siis naturalistinen ja darvinistinen. Se kiistää luomisen ja ihmisen erikoisaseman Jumalan kuvana, ja ajautuu sen vuoksi karille.

Lähde:

Georgiou, Aristos. 2018. The Silurian Hypothesis: How Do We Know That Humans Were the First Civilization on Earth? Newsweek (18.4.).

Naturalistinen maailmankuva tarvitsee uskonvaraisia elementtejä

Mysteeriplaneetan oletettu synty, Kuva: NASA/JPL-Caltech.





Joel Kontinen

Naturalistinen maailmankuva tarvitsee monia uskonvaraisia elementtejä, kuten esimerkiksi taivaankappaleita, joiden olemassaolo on kaikkea muuta kuin varma.

Niinpä esimerkiksi Kuun syntyyn tarvitaan Theia -niminen mielikuvitusplaneetta.

Nature Communications julkaisi tällä viikolla tutkimuksen, jossa myös tarvitaan Merkuriuksen tai Marsin kokoista hypoteettista planeettaa.

Tällä kertaa sillä ei ole mitään tekemistä Kuun kanssa.

Tarina sai alkunsa lokakuussa 2008, jolloin nelisen metriä leveä asteroidi räjähti Nubian aavikon yllä osuttuaan Maan ilmakehään. Kappaleet levisivät autiomaahan.

Tutkijoita odotti yllätys, koska näistä meteoriiteista löytyi pikkuriikkisiä timantteja.

Timantit voivat syntyä vain kovassa paineessa, johon tarvitaan isoa taivaankappaletta. Näin tutkijat keksivät uuden vähintään Merkuriuksen kokoisen protoplaneetan, jonka elinkaari jäi lyhyeksi aurinkokuntamme alkuhetkinä.

Genesis kuvaa aurinkokuntamme – ja koko universumin – synnyn paljon uskottavammin.

Lähde:

Howell, Elizabeth. 2018. There Is Evidence That a Planet in Our Solar System Was Destroyed. Live Science (18.4.).

Perhosen evoluutio pysähtyi ”180 miljoonaksi vuodeksi”

Perhosista on turha etsiä merkkejä evoluutiosta.



Joel Koninen

Perhosen evoluutio ei saa ilmaa siipien alle. Tuoreen Science Advances -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ”180 miljoonaa vuotta” vanhoissa perhosfossiileissa on merkkejä samanlaisista nanorakenteista, jotka antavat nykyperhosille niiden kimaltavat värit.

Elektronimikroskooppeja hyödyntänyt tutkimus osoitti, että Exeterin läheltä löydettyjen yöperhosten siipien suomuissa oli samanlaisia pikkuriikkisiä uurteita ja kohoumia, jotka antavat nykyisille yöperhosille niiden värit.

Yöperhoset voivat olla ällistyttävän värikkäitä, vaikka niiden pitäisi evoluutiomaailmassa olla mitäänsanomattoman harmaita.

Tutkijat ovat jo aiemmin huomanneet, että perhosista on turha etsiä merkkejä evoluutiosta.

Lähde:

University of Exeter. 2018. Fossil study sheds light on ancient butterfly wing colors. Science Daily (11.4.).

Evolutionistit kiistelevät, miksi kadotimme apinamaisen otsamme

Evolutionistit pohtivat, miksi meillä ei silmien yläpuolella ole tällaista kohoumaa. Kuva: Richard Lydekker, Public domain.




Joel Kontinen

Ihmisellä on melko suora otsa, kun taas simpansseilla ja muilla isoilla apinoilla on silmien yllä luun muodostama kohouma, joka latinaksi tunnetaan nimellä Arcus superciliaris.

Tästä koituu ongelma evoluutiolle: miksi ihminen kadotti apinamaisen otsansa? Tuore Nature Ecology & Evolution -lehdessä julkaistu naturalistinen ehdotus olettaa, että pystymme näin paremmin viestimään kulmakarvoillamme.

Ehdotus on jo ehtinyt saada kritiikkiä evoluutioyhteisössä.

Evolutionistin ongelma piilee siinä, että hän kieltäytyy uskomasta, että ihminen on varta vasten suunniteltu ja että kaikella on tarkoituksensa.

Ihmisellä on paljon ominaisuuksia, joita ei voida selittää evoluutiolla: esimerkiksi vain meillä on leuka.

Voinemme pitää itseämme viimeisteltyinä taideteoksia.

Ihminen ja monet muut olennot on ylisuunniteltu.

Meillä ja useilla eläimillä sekä myös kasveilla on ominaispiirteitä, joilla ei ole eloonjäämistä edistävää funktiota, vaan ne kertovat luomisesta.

Tällainen ylisuunnittelu ilmenee kaikkialla luomakunnassa.

Lähde:

Warren, Matt. 2018. Humans may have developed flat foreheads to communicate with eyebrows.Science (10.4.).

Niili kertoo Raamatun historian ja maantieteen luotettavuudesta

Tutkijat spekuloivat Niilin iällä. Kuva: Dr. Meierhofer, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Naturalismi /materialismi pyrkii selittämään kaiken ilman Jumalaa ja ilman yliluonnollista ulottuvuutta. Niinpä se ei hyväksy esimerkiksi luomista, syntiinlankeemusta eikä vedenpaisumusta, vaan turvautuu vuosimiljoonien oletettuun taikaan.

Yani Najman (Lancasterin yliopisto) ja kollegat päättelevät, että Niili oli huomattava joki jo ”31 miljoonaa vuotta” sitten.

Näkemys on ongelmallinen ja lisäksi mahdoton. Maailmanlaatuinen tuhotulva muutti maanpinnan perusteellisesti 4 500 vuotta sitten. Yksikään joki ei selvinnyt tulvasta ehjänä.

Naturalistinen tulkinta vaatisi meitä uskomaan, että Niilin varrella asuneet ihmiset eivät osanneet rakentaa korkeakulttuuria kuin vasta muutaman vuosituhannen ajan.

Egyptin korkeakulttuuri kumoaa naturalistiset käsitykset ihmisen kehityksestä.

Niili mainitaan Raamatussa usein, jo Abrahamin ja Joosefin päivistä lähtien.

Lähde:

Joel, Lucas. 2018. The Nile river is at least 30 million years old. New Scientist (11.4.).

Kolumbia myönsi Amazon-joelle oikeussubjektin statuksen

Amazon on tuorein oikeussubjekti. Kuva: Jason Hollinger, CC BY 2.0.



Joel Kontinen

Kolumbian korkein oikeus on myöntänyt Amazon-joelle oikeussubjektin statuksen. Maa on aiemmin antanut samat oikeudet Atrato-joelle.

Eikä Kolumbia ole mikään poikkeus.

Viime vuonna uusiseelantilainen tuomioistuin julisti Whanganui-nimisen joen oikeussubjektiksi, ja sen jälkeen oli vuorossa Ganges.

Sitten Himalajan jäätiköt saivat saman statuksen.

Ympäristöliike on saanut yhä enemmän uskonnollisia piirteitä. Sen kannattajat haluavat meidän uskovan, että olemme osa luontoa.

Usko evoluutioon kuuluu oleellisesti vihreään ideologiaan.

Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että luonnolla pitää olla samat oikeudet kuin mitä meillä on.

Luontoaktivistit kulkevat eläinaktivistien jäljissä ja haluavat häivyttää ihmisen ja luonnon välisen rajan.

Eläinaktivistit haluavat esimerkiksi simpansseille ja orangeille ihmisoikeudet.

Luonnonsuojelu on sinänsä hyvä asia, mutta jos siitä tulee uskonto, ollaan pahasti lepikossa.

Lähde:

Community Environmental Legal Defense Fund. 2018. Press Release: Colombia Supreme Court Rules that Amazon Region is “Subject of Rights”. (5.4.).

Isot dinot jättivät jalanjälkiä veteen Skotlannissa muistutuksena vedenpaisumuksesta

Aaltojen jättämät jäljet dinosaurusten jalanjälkien vieressä. Kuva: Smokeybjb, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Dinosaurukset jättivät yllättävän monesti jalanjälkiä veteen.

Esimerkiksi National Geographic on joutunut myöntämään, että viime vuonna näyttävästi uutisoitu ja erittäin hyvin säilynyt Nodosaurus hukkui tulvassa.

Monesti maaeläimet ovat päätyneet samaan joukkohautaan merieläinten kanssa, ja dinot ovat tyypillisessä kuolinasennossa merkkinä siitä, että ne ovat tukehtuneet hapen puutteeseen – eli hukkuneet.

Live Science raportoi äskettäin Skotlannin An t-Eilean Sgitheanachin eli Skyen saaren rannalta tehdystä löydöstä.

Tutkijat arvelevat, että ”170 miljoonaa vuotta” sitten isot sauropodit ja hiukan pienemmät lihansyöjädinot vilistivät muinaisen laguunin poikki.

On kuitenkin loogisempaa uskoa, että jäljet syntyivät Nooan ajan vedenpaisumuksen alkuvaiheessa, jolloin maapallo ei vielä ollut aivan täysin veden alla.

Lähde:

Geggel, Laura. 2018. Giant, Clawed Dinosaurs Left These Footprints in Ancient Lagoon. Live Science (3.4.).

Ulkoavaruuden elämän etsijöiden ongelma: elämä ei muodostu ilman fosforia, joka on hyvin harvinaista universumissa

Rapusumu. Kuva: NASA, ESA, J. Hester and A. Loll (Arizona State University), Public domain.



Joel Kontinen

Fosfori (P) on planeettamme yleisimpiä alkuaineita. Ilman sitä meillä ei olisi RNA:ta, DNA:ta eikä ATP:tä, jota ilman solun voimansiirto ei onnistuisi.

Meillä ei toisin sanoin olisi elämää.

Tästä koituu isoja ongelmia ulkoavaruuden elämän etsijöille, joilta ongelmat eivät muutenkaan ole kateissa.

Äskettäisessä EWASS 2018 (European Week of Astronomy and Space Science) -konferensissa avaruustieteilijät totesivat, että fosfori on maailmankaikkeudessa varsin harvinaista.

Jane Greaves (Cardiffin yliopisto) ja kollegat tarjosivat naturalistisen selityksen maapallon poikkeuksellisuuteen: lähistöllä on supernova.

Mutta mikä tahansa supernova ei vielä riitä. Tutkijat vertasivat kahta supernovajäännettä – Rapusumua ja Cassiopeia A:ta – ja totesivat, että tiheämpi tai massiivisempi supernova eli tässä tapauksessa Cassiopeia A tuottaa enemmän fosforia.

Väitteet eksoplaneettojen elinkelpoisuudesta ovat siis miltei aina liioiteltuja.

Lähde:

Adamson, Allan. 2018. Substantial Lack Of Phosphorus In The Universe Makes Finding Alien Life Unlikely. Tech Times (5.4.).

Evolutionistit sekoittavat faktan ja fiktion uudessa apinatutkimuksessa

Yksi näistä Lucyn nikamista on luultavasti paviaanin luu.



Joel Kontinen

Evolutionistit eivät pysty tekemään empiiristä tutkimusta ihmisen oletetusta kehityshistoriasta eli havainnoimaan ja mittaamaan apinamaista tutkimuskohdetta, koska sitä ei enää ole olemassa.

Ja sitä oli tuskin olemassa edes miljoonia vuosia sitten, jolloin sen olisi naturalistisen maailmankuvan mukaan pitänyt roikkua baobabin tai jonkin muun trooppisen puun oksalta.

Kulttimaista suosiota nauttiva isoäiti Lucy eli Australopithecus afarensis käynee varoittavasta esimerkistä.

Lucy luokkasi itsensä pudottuaan puusta, ja sen luut särkyivät.

Sittemmin huomattiin, että yksi Lucyn luista oli paviaanin nikama.

Tuore Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistu tutkimus lähtee toisesta varoittavasta esimerkistä eli “4,4 miljoonaa vuotta” vanhasta Ardista (Ardipithecus ramidus), jonka pääkallo oli murskaantunut ja joka piti koota yli kuudestakymmenestä rikkinäisestä ja laajalle alueelle levinneestä palasesta.

Palapelin kokoamiseen kului 15 vuotta.

Äskettäin antropologi Herman Pontzer (City University of New York) ja Elaine Kozma filmasivat simpanssien, bonobojen, gorillojen, gibbonien ja muiden kädellisten kävelyä. He spekuloivat myös Lucyn ja Ardin kyvystä kävellä pystyssä niin kuin me.

Näin evolutionistit taas sekoittavat faktan ja fiktion.

Nykyapinoiden filmaaminen ei kerro oletetuista esi-isistä ja -äideistä muuta kuin sen, että apinoiden on vaikea kävellä pystyssä.

Lähde:

Gibbons, Ann. 2018. Our tree-climbing human ancestors could walk upright like us, study of chimps and other primates shows Science (2.4.).

Elämää Venuksessa? Evolutionistit asettavat toiveensa pilviin

Evoluution kannattajat eivät halua nähdä isoja eroja näiden naapuriplaneettojen välillä. Kuva: NASA / JPL, Public domain.




Joel Kontinen

Venus ei juuri ole kiinnostanut ulkoavaruuden elämän etsijöitä – ennen kuin vasta nyt.

Monet ovat pitäneet Marsia paljon otollisempana kohteena.

Venusta on kutsuttu Maan kaksoseksi, mutta sisarukset eivät muistuta toisiaan kovinkaan läheisesti.

Timen tiedetoimittaja Jeffrey Kluger referoi äskettäin Astrobiology -lehdessä julkaistua tutkimusta, jossa spekuloitiin, että bakteerit voisivat hyvinkin sinnitellä hengissä Venuksen pilvissä noin 50 kilometrin korkeudessa, jossa saattaa olla viileämpää kuin pinnan 460 C-asteessa.

Ja bakteereista on evolutionistille vain parin, kolmen miljardin vuoden hyppäys ihmiseen – paitsi sinibakteereille, jotka eivät ole ehtineet muuttua ”3 miljardiin vuoteen.”

Evolutionistit ajautuvat harhapoluille, koska he uskovat, että olosuhteet voivat synnyttää elämää.

Todellisuudessa elämä syntyy vain elämästä.

Lähde:

Kluger, Jeffrey. 2018. Researchers Say Venus' Atmosphere Could Support Extraterrestrial Life. Timen uutiskirje (2.4.).

Mooses oli 3 500 vuotta aikaansa edellä: Maa oli vetinen jo alussa

Tutkimukset haastavat naturalistisia käsityksiä Maan alkuajasta ja vahvistavat Genesiksen näkemyksen.




Joel Kontinen

Maapallon oletettu alkuhistoria on kokenut kovia tiedeyhteisössä. Geologiassa puhutaan hadeeisesta kaudesta (tai aionista), joka on saanut nimensä Haades-nimisestä kuumasta paikasta. Maan piti tuolloin olla kuiva ja tulikuuma.

Viime vuosina monet tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä ei pidä paikkaansa.

Niiden mukaan maapallo muistutti alussa meille niin tuttua sinistä ja vetistä planeettaa.

Tuore Science Advances -lehdessä julkaistu tutkimus vahvistaa aiempien päätelmät. Richard Greenwood (Open University in Milton Keynes) ja kollegat vertasivat Apollo-astronauttien tuomien kuukivien happikoostumista planeettamme merenpohjan vulkaanisiin kiviin ja päättelivät, että valtaosa maapallon vedestä syntyi hyvin varhain.

Mooses kertoi tästä Genesiksessä jo 3 500 vuotta sitten.

Lähde:

New Scientist staff and Press Association. 2018. Earth had water even before the collision that made the moon. New Scientist (28.3.).