Tämä lippu tuskin liehuu Kirkon ulkomaanavun salossa. Kuva: Math Knight ja Zachi Evenor.
Joel Kontinen
Kirkon ulkomaanavun päätös omaksua ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanta länsirannan tuotteista herättää kysymyksiä. Se osoittaa, että avustusjärjestön päättäjät eivät muista Lähi-idän historiasta mitään ennen vuotta 1967.
Vuonna 1917 Iso-Britannia lupasi juutalaisille maan, jossa heidän esi-isänsä olivat asuneet jo Abrahamin päivinä (Balfourin julistus). San Remon sopimus (1920) takasi juutalaisille sen maan, josta on vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen kiistelty liki lakkaamatta.
Länsimaat ovat mieluummin kuunnelleet arabeja, jotka eivät suinkaan ole kunnioittaneet vanhoja sopimuksia vaan teeskentelevät, että historia alkaa vuodesta 1948 (tai 1949 tai 1967). (Lue lisää tästä ja tästä.)
Nykyisin moni pyrkii leimaamaan Israelin entisen Etelä-Afrikan tapaiseksi apartheid-valtioksi. Kirkon avustusjärjestön ei silti pitäisi liittyä samaan juoneen. Länsirannalla kasvatettujen tuotteiden merkitseminen kalskahtaa liikaa kansallissosialistien tavalta vaatia juutalaisia käyttämään Daavidin tähteä.
Lähde:
Pyykönen, Martti. 2012. Kirkon ulkomaanapu tarttui Tuomiojan tukeen. Seurakuntalainen.fi (22.8.)
Tekstit
