Dinosaurusten ajan kasvit viihtyvät keskuudessamme

Ikivanhat kasvit viihtyvät yhä keskuudessamme.



Joel Kontinen

Kasvit tuottivat päänvaivaa Charles Darwinille. Hän luonnehti kukkien evoluutiota iljettäväksi mysteeriksi.

Niiden alkuperä ja kehitys oli hänelle iso visainen ongelma. Ne eivät ensinkään tukeneet hänen kehitysteoriaansa.

Evoluution oleellisin piirre on muutos, mutta todellisessa elämässä kasveja leimaa muuttumattomuus. Puutarhalehti Viherpihassa oli hiljattain pitkä juttu dinosaurusten ajan kasveista, jotka myös täällä pohjantähden alla viihtyvät kukkaruukuissa.

Lehti myös tarjoaa puutarhan ystäville aidon darvinistisen tarinan:

”Meidän aikoihimme selvinneet itiökasvit ovat todellisia nestoreita. Ne hallitsivat paleotsoonisena maailmankautena 250 – 300 miljoonaa vuotta sitten, kun maapallolla humisivat saniais- ja mähkäpuumetsät.

250 miljoonaa vuotta sitten kuitenkin tapahtui jotain, joka myllersi ilmastoa ja ilmakehää. Tästä rytinästä selvisi vain osa kasvilajeista. Selviytyjiin kuuluivat paljassiemeniset, joita ovat käpypalmut, neidonhiuspuut ja havupuut.

Ne vallitsivat koko dinosaurusten valta-ajan ja sopeutuivat elämään syöjiensä kanssa. Neidonhiuspuu ja muut kasvit oppivat hyödyntämään eläimiä siementensä levittäjinä ja torjumaan syödyksi tulemista monin tavoin.”

Kasvit olivat siis hyviä oppimaan ja kaikesta päätellen fiksumpia kuin dinosaurukset, joita ei meidän päivinämme ole näkynyt muualla kuin museoissa, YouTubissa ja elokuvissa.

Esimerkiksi saniaisia näkee ainakin täälläpäin kesäisin harva se päivä.

Lähde:

Kärkkäinen, Anne. 2014. Terveisiä muinaisesta viidakosta. Viherpiha 1/2014, 54–60.

Koala – pieni karvaturri mutta iso ongelma evoluutiolle

Evolutionisteille koalan kehityshistoria on mysteeri.




Joel Kontinen

Australiassa elävät koalat eivät pidä päivällä turhaa kiirettä vaan pysyttelevät eukalyptusten suojissa.

Koalat ovat varsin nirsoja: ne syövät etupäässä vaan eukalyptuksen lehtiä. Koala sopii huonosti evoluution maailmaan. Se on kengurun ja vompatin tavoin pussieläin, mutta koalaemon pussi on auki alhaalta.

Evoluution kannattajat eivät ole kyenneet keksimään selitystä, miksi koalan pussi aukeaa alaspäin, vaikka kengurun aukeaa ylöspäin. Koalan pennut eivät kuitenkaan yleensä putoa maahan.

Koalan evoluutio on myös mysteeri. Tutkijat eivät muutaman hampaan lisäksi ole löytäneet todisteita sen menneisyydestä. Koala näyttää toisin sanoen aina olleen koala.

Kissan viikset inspiroivat nanotutkijoita kehittämään tehokkaampia robotteja

Kissan viikset inspiroivat nanotutkijoita.



Joel Kontinen

Kalifornian yliopiston (Berkeley) nanotutkijat ovat kehittäneet robotille e-viikset, joiden avulla se aistii ja ”näkee” ympäristönsä kymmenen kertaa herkemmin kuin muilla menetelmillä.

E-viikset ovat niin herkkiä, että ne tunnistavat paineen, joka syntyy, kun seteli laitetaan pöydälle.

Jälleen kerran tutkijat matkivat eläinkunnassa havaitsemaansa nerokasta suunnittelua. Alkuperäisen suunnittelijan tavoin hekin käyttävät älykästä suunnittelua tuottaakseen näppärän laitteen.

Kissan viikset kertovat luomisesta. Ja biomimetiikka eli eläinkunnassa ilmenevien ratkaisujen matkiminen kertoo siitä, että Jumalan teot näkyvät luonnossa, niin kuin apostoli Paavali kirjoitti:

”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.” (Room. 1: 19 – 20.)

Lähde:

Collins, Katie. 2014. Tactile electronic cat whiskers could help robots 'feel' their surroundings. Wired (21.1.).

Uusi tutkimus: protestanttinen lähetystyö synnytti pysyvää hyvinvointia

David Livingstone ei ollut ainoa lähetyslääkäri, joka teki hyvää. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Togon yliopiston kirjastossa kirjoja on vähän, ja ne ovat vanhoja. Naapurimaassa Ghanassa yliopiston kirjakaupat sen sijaan pursuavat uusista kirjoista.

Mistä tämä ero johtuu?

Ranskalaiset kouluttivat vain alusmaidensa eliitin, kun taas Ison-Britannian hallitsemissa maissa protestanttiset lähetyssaarnaajat edistivät kansan lukutaitoa ja sivistystä. Tulokset näkyvät meidän aikanamme.

Sosiologi Robert Woodberry teki kattavan väitöskirjatutkimuksen protestanttisen lähetystyön vaikutuksesta kansan hyvinvointiin ja demokratiaan.

Tulokset olivat yllättäviä. Lähetyssaarnaajat eivät yksinomaan perustaneet sairaaloita, kouluja ja orpokoteja, vaan monet heistä myös puolustivat ihmisoikeuksia ja edistivät demokratiaa.

Betsuanamaassa (nykyisessä Botswanassa) John Mackenzie puolusti afrikkalaisten maanomistusoikeuksia. Belgian Kongossa John ja Alice Harris kampanjoivat saadakseen kidutuksen loppumaan.

Vuonna 2012 American Political Science Review julkaisi Woodberryn tutkimuksen, joka osoitti kiistattomasti, että protestanttiset lähetyssaarnaajat edistivät kansan hyvinvointia monissa maissa.

Lähetystyön taloudellis-poliittiset seuraukset ovat olleet yllättävän pysyviä.

Lähde:

Dilley, Andrea Palpant. 2014. The Surprising Discovery About Those Colonialist, Proselytizing Missionaries. Christianity Today (8.1.).

Outo väite Aamulehdessä: ”Maapallolla on vieraillut 70–218 avaruusolentorotua”

Joku voisi nähdä tässä avaruusolennon.




Joel Kontinen

”Maapallolla on vieraillut 70–218 avaruusolentorotua. Osa näyttää ihmisiltä, osa heinäsirkoilta. Tämäkin tieto löytyy pian ilmestyvästä Yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopediasta. Kirjan takana ovat Harri ja Ilkka Virolainen, tohtorikaksoset, paranormaalien ilmiöiden uudet sanansaattajat.”

Näin Aamulehti mainosti kokosivun juttua paranormaaleista ilmiöistä.

Vaikka itse juttu oli kirjoitettu jokseenkin ironisesti, avaruusolennot tuntuvat kiinnostavan monia.

Mutta miksi avaruusolioiden pitäisi näyttää sirkoilta? Ehkä siksi, että ne, jotka uskovat ulkoavaruuden elämään, uskovat myös evoluutioon, joskin ehkä hiukan epäortodoksiseen versioon siitä.

Meillä ei todellisuudessa ole näyttöä siitä, että yksikään avaruusolento olisi koskaan vieraillut maapallolla. UFOihin vankasti uskovat evolutionistit voivat tietenkin olla eri mieltä, mutta he eivät kykene tekemään olevaksi sellaista, jota ei todennäköisesti edes ole olemassa.

UFO-boomi ja new agen suosio kertovat siitä, että ihmiset tietävät pohjimmiltaan, että fyysisen todellisuuden tuolla puolen on yliluonnollinen maailma.

Mutta monelle Raamatun näkemys yliluonnollisesta on liian pelottava. Raamattu kun puhuu synnistä ja parannuksenteosta.

New agessä ei tarvitse tehdä parannusta.

Lähde:

Virkkula, Simopekka. 2014. Yliluonnollisen uusi sukupolvi. Aamulehti 22.1., B15.

Maan kaksonen ei ole maapallon kaltainen

Vuonna 2011 NASA mainosti Kepler-22b:tä elinkelpoiseksi planeetaksi. Taiteilija kuvitteli sen näyttävän tältä. Kuva: NASA/Ames/JPL-Caltech.


Joel Kontinen

Tähtitieteilijät ovat viime vuosina kymmeniä kertoja ilmoittaneet löytäneensä maapallon kaksosen eli osapuilleen Maan kokoisen elinkelpoisen planeetan.

Ilmoituksilla on yksi yhteinen piirre: alkuinnostuksen jälkeen tutkijat ovat huomanneet, että otaksuttu elinkelpoinen planeetta ei välttämättä olekaan elinkelpoinen.

Tuorein ehdokas on 200 valovuoden päässä meistä punaista kääpiötähteä kiertävä KOI-314c. Se on massaltaan Maan kokoinen, mutta sen arvioitu pintalämpötila on 104 astetta ja se muistuttanee enemmän Uranusta tai Neptunusta kuin Maata.

KOI-314c:n kiertää hyvin lähellä aurinkoaan. Yhteen kierrokseen kuluu vain 23 päivää.

Monet etsivät elämää ulkoavaruudesta ideologisista syistä. He haluaisivat osoittaa, että elämä voi syntyä missä vain ilman sen Luojaa.

Kaikki yritykset ovat jostain syystä epäonnistuneet.

Lähde:

Coven, Ron. 2014. Earth-mass exoplanet is no Earth twin. Nature News (6.1.)

Nanomoottoreiden yhteistyö on häkellyttävän tehokasta, uusi tutkimus osoittaa

Tämäntapainen pikkumoottori pitää mutaatiot loitolla E. colista. Kuva Wikipediasta (GNU Free Documentation License, Version 1.2).



Joel Kontinen

Nanomoottoreiden yhteistyö on häkellyttävän tehokasta. Nature julkaisi tällä viikolla tutkimuksen Escherichia coli -bakteerin DNA:n korjausmekanismista.

Siinä RNA-polymeraasi ja UvrD-helikaasi toimivat yhdessä. RNA-polymeraasi on entsyymi, joka rakentaa RNA-molekyylia, mutta se myös valvoo, että siihen ei tule virheitä. UvrD-helikaasi puolestaan vetää vaurioitunutta ketjua taaksepäin, jotta se voidaan korjata.

Pikkuruisten nanomoottoreiden yhteistyö estää mutaatioiden ja siis myös tautien synnyn.

Samantapainen DNA:n korjausmekanismi toimii myös ihmisissä. Evoluutiolla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Lähteet:

Molecular engines star in new model of DNA repair. Eureckalert 8.1.2014.

Nudler, Evgeny et al. 2014. UvrD facilitates DNA repair by pulling RNA polymerase backwards. Nature 505: 372–377. (16.1.).

Näkökyky on magiaa, tutkijat sanovat

Kuva Wikipediasta. (Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license).




Joel Kontinen

Näkökykymme on ihme. Silmän verkkokalvolta lähtevä viesti jakaantuu kahteenkymmeneen eri kanavaan, jotka analysoivat kuvaa ennen kuin se saavuttaa aivot. Kaikki tapahtuu täysin automaattisesti ja häkellyttävän nopeasti.

Saksalaiset aivotutkijat Tom Baden ja Thomas Euler julkaisivat hiljattain Current Biology-lehdessä tutkimuksensa, jossa he luonnehtivat näköjärjestelmämme hienosti yhteistyötä tekevien osien kokonaisuutta magiaksi. (Ilmaus on tutkimuksessa lainausmerkeissä.)

Jokin aika sitten vanha ystävämme Richard Dawkins väitti silmän suunnittelua huonoksi. Hänen kannattaisi ehkä lukea uusista tutkimuksista.


Lähde:

Baden, Tom ja Thomas Euler. 2013. Early Vision: Where (Some of) the Magic Happens. Current Biology 23 (24): R1096-R1098. (16.12.)

Nokkasiili: ongelma evoluutiolle

Nokkasiili (Tachyglossus aculeatus).




Joel Kontinen

Australiassa elävä nokkasiili (Tachyglossus aculeatus) sopii huonosti evoluution maailmaan, koska se on vesinokkaeläimen tavoin nisäkäs, mutta se sekä munii että imettää poikasensa. Se on varsin nirso: se syö miltei pelkästään muurahaisia.

Evolutionistit eivät ole keksineet loogista selitystä nokkasiilin kehitykselle Sen mosaiikkimaiset piirteet vaikeuttavat darvinistista tarinointia, mutta jos se olisi kuollut sukupuuttoon ja tunnettaisiin vain fossiilina, populaarit tiedelehdet repisivät siitä darvinististen prosessien ihmeellisyyttä ylistäviä juttuja.

Nyt ne eivät voi.

Tähtitieteilijät löysivät ”Jumalan käden”

”Jumalan käsi”. Kuva: NASA/JPL-Caltech/McGill.




Joel Kontinen

Kun Argentiinan Diego Maradona teki käsimaalin Englannin verkkoon vuoden 1986 jalkapallon MM-kisojen välieräottelussa, hän väitti sitä Jumalan kädeksi.

Nyt tähtitieteilijät väittävät jotain samanlaista.

Tähtitieteilijät yhdistelivät NASA:n NuSTAR ja Chandra -avaruusteleskoopeilla otettuja kuvia ja saivat näin kuvan kaasusta ja pölystä muodostuvasta häkellyttävän kauniista pilvestä, jolle he antoivat nimen Jumalan käsi.

Näemme kauneutta kaikkialla – jääkiteestä perhosen siipikuvioihin. Näemme sitä trooppisen valtameren koralleissa ja kaukaisissa tähtimuodostelmissa. Raamatussa sanotaankin, että Jumala on tehnyt kaiken kauniisti (Saarnaaja 3:11).

Psalmissa 19:1 todetaan: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa.”

Sitä tekee myös Jumalan käsi – vaikka se ei olekaan oikea käsi.


Lähde:

Mystery 'Hand of God' stars in celestial visual feast. New Scientist 10.1. 2014.

Ihmisen aivot kehittyvät sinfonian (tai baletin) tavoin, aivotutkijat sanovat

Dublinin filharmonikot esittävät Tšaikovskia. Kuva: Derek Gleeson, Wikipedia (Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license).



Joel Kontinen

Harva uskoo, että sinfonia syntyy sattumalta. Yleensä siihen tarvitaan huolellista suunnittelua, inspiraatiota ja uutteraa harjoittelua.

Hiljattain Yalen yliopiston tutkijat julkaisivat Neuronissa tutkimustuloksensa ihmisen aivojen kehityksestä. He vertaisivat aivoja sinfoniaan tai balettiin, jossa ajoitus on kaiken a ja o.

Sinfoniassa tai baletissa ajoitus täytyy suunnitella, ja sitä on harjoiteltava uutterasti, jotta esitys onnistuu.

Sama periaate pätee myös aivoihin. Aivot eivät kehity sattumanvaraisesti.

Yalen tutkijat vertaavat ihmisaivojen kehitystä koreografiaan.

Heidän mukaansa aluksi esitellään näyttämö ja esiintyjät niin kuin baletissa. Aivot ovat hyvin aktiivisia. Sitten seuraa välisoitto, jonka aikana vain harvat aivojen alueet ovat aktiivisia, paitsi aivokuoren geenit, jotka rakentavat yhteyksiä solujen välille. Kolmas vaihe alkaa myöhäislapsuudessa ja puberteetin alussa, jolloin aivosolut erikoistuvat entisestään. Tämä vaihe jatkuu aikuisuudessa.

Evoluutiolla ei ole mitään tekemistä aivojen kehityksen kanssa.


Lähde:

Hathaway, Bill. 2013. Human brain development is a symphony in three movements. Yale news (26.12.)

Evolutionisti Jerry Coyne ei usko vapaaseen tahtoon mutta ei pidä siitä, että muut käyttävät sitä

Jerry Coyne pitää kissoista mutta ei usko vapaaseen tahtoon. Kuva: Emma Rodewald, Wikipedia (Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license.





Joel Kontinen

Evoluution markkinamiehenä tunnetulla professori Jerry Coynella on ongelma. Hän ei usko vapaaseen tahtoon mutta ei välttämättä pidä siitä, että muut käyttävät tahdonvapauttaan.

Esimerkiksi kolhaisemalla professori Coynen autoa parkkipaikalla. Coyne hälytti poliisit, vaikka hänen ideologiansa mukaan toinen kuljettaja ei millään voinut väistää hänen autoaan.

Eihän tällä ole vapaata tahtoa. Se, mikä tapahtui, tapahtui, koska sen pitikin tapahtua.

Jerry Coyne on oikeaoppinen materialisti. Hänen ateistisen maailmankuvansa mukaan tietoisuus on lähinnä illuusio.

Vapaan tahdon puute on keino olla ottamatta vastuuta teoistaan.

Lähde:


Douthat, Ross. 2013. The Confidence of Jerry Coyne. New York Times. (6.1.)

Puhuuko Genesis Maan kaarevasta kannesta?

Kuva: C. Flammarion (1888), Hugo Heikenwaelder, Wikipedia.




Joel Kontinen

Litteä Maa on myytti, joka elää sitkeästi, etenkin populaarikulttuurissa.

Jotkut kuvittelevat, että myös Raamatun kirjoittajat uskoivat litteään Maahan.

Joku voi vedota vuoden 1992 Kirkkoraamatun kaarevaan kanteen (1. Moos. 1:5–6). Meidän tulee muistaa, että vain alkuperäinen raamatunteksti on inspiroitu. Kääntäjät ovat tässä tapauksessa otaksuneet, että Genesiksen kirjoittaja sai vaikutteita babylonialaisesta ajattelusta, jossa Maata oletettavasti pidettiin litteänä.

Heprean kielen sanalla raqija (’taivaanvahvuus’) on monia merkitysvivahteita, mutta siitä on vaikea päätellä, että planeettamme olisi litteä.

Raamattu Kansalle -käännöksessä (2012) raqija on käännetty taivaanavaruudeksi.

Valitettavasti vuoden 1992 Kirkkoraamatun kääntäjät kaikesta päätellen pitivät Pentateukin eli viiden Mooseksen kirjan lähdeteoriaa totena. Alun perin jo 1750-luvulla kehitetty teoria on vuosisatojen saatossa muuttunut perusteellisesti, mutta se perustuu edelleenkin oletukseen, että Mooses ei kirjoittanut Pentateukkia, vaan eri kirjoittajat laativat sen eri aikoina.

Lähdeteorian eli JEDP-teorian kannattajat otaksuvat, että eri kirjoittaja käytti Jumalasta eri nimeä, ikään kuin muinaiset ihmiset eivät olisi osanneet käyttää synonyymejä.

Tällaisella logiikalla voisimme päätellä, että blogillani on neljä eri kirjoittajaa. Yksi käyttää sanaa evolutionisti, toinen darvinisti, kolmas kehitysopin kannattaja ja neljäs evoluution kannattaja.

JEDP-teoria myös olettaa, että osa Pentateukista kirjoitettiin, kun Israel sai vaikutteita Babyloniasta pakkosiirtolaisuuden aikana. Myytti kaarevasta kannesta juontuu tältä kaudelta – yli 500 vuotta Mooseksen ajan jälkeen.

Kaareva kansi edellyttää, että lähdeteoria pitää osapuilleen paikkansa.

Useat englanninkieliset versiot (esimerkiksi NKJ, RSV and NKJV) käyttävät raqijasta sanaa firmament, joka viittaa myös voluumiin, eli avaruutta on todella runsaasti. Sama vivahde ilmenee myös NIV:issä, jossa siitä käytetään substantiivia expanse.

Myös monet muunkieliset Raamatut käyttävät termejä, jotka pohjimmiltaan tarkoittavat samaa kuin firmament tai expanse. Lutherin saksankielisessä Raamatussa taivaanvahvuus on die Feste, ja ainakin yksi espanjankielinen käännös käyttää sanaa el firmamento.

Kaareva kansi on tosin sanoen ajatus, joka on tuotu Genesikseen Raamatun tekstin ulkopuolelta. Se on sanan raqija virheellinen tulkinta.

Esko Valtaoja ja litteän maan myytti

Esko Valtaoja lukee Raamattuun omia ennakkokäsityksiään. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Professori Matti Leisola lainaa uutuuskirjassaan Evoluution ihmemaassa avaruustieteilijä Esko Valtaojaa, joka ei ole suostunut keskustelemaan hänen kanssaan elämän synnystä:

”Me rontit myös vältämme avointa keskustelua koska emme ole kiinnostuneita väittelemään siitä, onko Maa litteä pelkästään koska Raamatussa niin sanotaan. Mistään muustahan kreationismissa ei loppujen lopuksi ole kyse.” [Valtaoja on itse unohtanut pilkut lauseiden väliltä.]

Valtaojan pitäisi ehkä selittää, missä kohtaa Raamatussa maapalloa sanotaan litteäksi. Hanke saattaa koitua hankalaksi, koska Raamatussa ei ole sellaista kohtaa! Valtaoja on toisin sanoen lukenut omia ennakkoluulojaan tekstiin.

Niin Uudessa kuin Vanhassakin testamentissa on kohtia, jotka viittaavat maapallon muotoon: Jesaja 40:22 esimerkiksi puhuu maan piiristä, ja evankeliumien opetuksessa Jeesuksen paluusta (Luuk. 17: 34–35). kuvaillaan tilannetta, jossa toiset nukkuivat ja toiset tekivät töitä samaan aikaan, vaikka antiikin kaudella vain rosvot työskentelivät öisin.

Junkkaala vs. Leisola: Kaksi evoluutiokirjaa

Professori Matti Leisolan teos Evoluutiouskon ihmemaassa on kahdesta tuoreesta evoluutiokirjasta uskottavampi.



Joel Kontinen

Viime vuonna julkaistiin kaksi evoluutiota käsittelevää merkittävää suomenkielistä kirjaa.

Teologian tohtori Eero Junkkaalan teos Alussa Jumala loi markkinoi teististä evoluutiota ja perustuu omien kokemusten lisäksi toissijaisiin lähteisiin eli käytännössä populaarikirjoituksiin. Kirjassa on tasan kolme sivua lähteitä.

Junkkaala ei juuri harrasta lähdekritiikkiä. Hän uskoo ateistisia ja teistisiä evolutionisteja, mutta kavahtaa niitä, jotka rohkenevat vastustaa darvinistista evoluutiota.

Emeritusprofessori Matti Leisolan kirja Evoluutiouskon ihmemaassa perustuu omien kokemusten lisäksi vertaisarvioituihin tutkimuksiin ja ensisijaisiin lähteisiin. Kirjassa on 14 sivun lähdeluettelo.

Tohtori Junkkaala ei ole luonnontieteilijä, joten hänen täytyy luottaa asiantuntijoihin. Leisola sen sijaan on luonnontieteilijä, joka on joutunut itse pohtimaan elämän synnyn ja kehityksen problematiikkaa.

Professori Leisola on päätynyt siihen, että darvinistiset mekanismit eivät kykene selittämään elämän syntyä ja kehitystä.

Junkkaalan kirjassa on väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa. Hän esimerkiksi toistaa myyttiä litteästä maasta, vaikka jo Wikipedian kuvat osoittavat, että keskiajan ihmiset tiesivät, että maapallo on pyöreä.