Lisää (avaruus)tuulta ET:n tupaan: mysteeriviestin takana lienee jättiplaneetta

ET:tä parempi selitys? Kuva: NASA/JPL-Caltech.



Joel Kontinen

Evoluutioon perustuvan naturalistisen /materialistisen maailmankuvan mukaan elämän pitäisi syntyä spontaanisti liki kaikkialla, missä se suinkin on mahdollista.

Materialistin on vaikea uskoa, että olisimme yksin maailmankaikkeudessa.

Monet olettavat, että avaruusoliot yrittävät ottaa meihin yhteyttä. Niinpä he ovat arvelleet nähneensä ufon tai ainakin kuulleensa ET:n lähettämän viestin.

Yleensä selitys on paljon luonnollisempi.

Viime vuosina tähtitieteilijät ovat hämmästelleet Joutsenen tähtikuviossa majailevan tähden KIC 8462852:n (Tabby’s star) kirkkauden muuntelua. Se voi välillä himmentyä 15 prosenttia.

Jotkut spekuloivat, että tämä johtuu avaruusolentojen megarakennelmista, mutta toiset uskovat, että komeetat ovat synnyttäneet ilmiön.

Myös uusin selitys hylkää ET:n ja ehdottaa sen sijaan, että iso planeetta renkaineen ja asteroidit ovat saattaneet himmentää tähteä.

Mene ja tiedä. SETI tuskin kuitenkaan lopettaa ulkoavaruuden etsinnän tähän, etenkin kun tiedossa on ilmaista rahaa.

Kaikki eivät ole aivan kokosydämisesti mukana näissä hankkeissa. Esimerkiksi Stephen Hawking suhtautuu ET:hen epäjohdonmukaisesti. Toisaalta hän varoittaa ahneista avaruusolioista ja toisaalta hän taas rahoittaa elämän etsintää ulkoavaruudesta.

Lähde:

Hall, Shannon. 2017. Rings and asteroids may explain ‘alien megastructure’ star. New Scientist (30.5.).

Merenneidot, mytologia ja evoluutio

Kuva: E. S. Hardy, public domain. (H. C. Andersenin sadun Pieni merenneito kuvitusta).





Joel Kontinen

Silloin kun tieteessä ei tapahdu uutta ja ihmeellistä, tiedeportaalit joutuvat tarjoamaan lukijoilleen juttuja, jotka eivät kaikilta osin ole kovin tieteellisiä.

Niinpä Live Science pohtii merenneitoja ja merenmiehiä, joita suomalaisessa mytologiassa on myös kutsuttu vetehisiksi.

Merenneidot ovat tuttuja Babylonian, Kreikan, Japanin ja Intian hindulaisessa mytologiassa. Ihmisen ja eläimen hybridejä ei niissä kaikesta päätellen pidetty kovin outoina.

Intia ja Kreikka olivat myös evoluution kehtoja.

Darvinistisessa evoluutiossa oletetaan lajien muuttuvan toisiksi vuosimiljoonien kuluessa, joten ei ole ihme, että monet olivat valmiita hyväksymään olioita, joissa on sekä ihmisen että eläimen piirteitä.

1800-luvulla huijarit näkivät merenneidoissa tilaisuuden ansaita hiukan ylimääräistä herkkäuskoisten kustannuksella. Jotkut keksivät niissä oman versionsa Piltdownin huijauksesta, jolla aikoinaan todisteltiin evoluutiota todeksi.

Venäläinen biologi Ilja Ivanov (1870-1932) yritti todistaa evoluution oikeaksi risteyttämällä ihmisen ja simpanssin.

Koe epäonnistui, ja Stalin jäi ilman hybridiarmeijaansa.

Genesiksen mukaan elävät olennot lisääntyvät lajiensa mukaan.

Genesiksen laji ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin nykybiologian käsite laji.

Jotkut ovat arvelleet, että manaatit tai merihevoset ovat voineet saada ihmiset kuvittelemaan, että he ovat nähneet merenneidon.

Lähde:

Radford, Benjamin. 2017. Mermaids & Mermen: Facts & Legends. Live Science (25.5.).

Answers in Genesiksen luomismuseo täyttää 10 vuotta

Evolutionistit eivät pidä AiG:n museosta.




Joel Kontinen

Vapaa-ajattelijat ja muut biblioskeptikot ovat kehitelleet niin paljon virheellisiä uutisia Answers in Genesiksen (AiG) luomismuseosta ja Ark Encounter -puistossa, että herää kysymys, havittelevatko he Guinessin ennätysten kirjaan.

Viime aikoina he ovat väittäneet, että Ark Encounter on rakennettu verovaroin, vaikka AiG ei ole saanut ensimmäistäkään senttiä yhteiskunnalta.

Mutta molemmat kohteet ovat tuoneet varallisuutta Kentuckyyn. Hotellit ovat täynnä, työpaikkoja on tullut rutkasti lisää ja bussiurakoitsijat ovat mielissään.

Vuonna 2007 avatussa luomismuseossa on käynyt yli 3 miljoonaa ihmistä, ja arkkipuisto, jonka vetonaulana on 155 metriä pitkä Nooan arkin jäljennös, on niin ikään vetänyt paljon katsojia.

Skeptikot ovat sanoneet tietävänsä, että museon kävijämäärä on romahtanut, ja että Ark Encounter ei vedä.

Totuus on varsin toisenlainen. Museossa on viime kuukausina käynyt liki kaksi kertaa niin paljon ihmisiä kuin aiemmin, ja jos Ark Encounterin suosio jatkuu nykyiseen tahtiin, se saattaa vuodessa vetää 2 miljoonaa katsojaa.

Luomismuseo on juhlan kunniaksi saanut kaksi uutta näyttelyä.

Lähde:

Answers in Genesis. 2017. Record Crowds as Creation Museum Celebrates 10th Anniversary (26.5.).

Homo naledin radiohiiliajoitus (C-14) tiputtaa 90 prosenttia oletetun sukulaisemme iästä

H. naledi. Kuva: John Hawks, Marina Elliott, Peter Schmid et al, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).



Joel Kontinen

Kun Lee Berger kollegoineen ilmoitti vuonna 2015 löytäneensä eteläafrikkalaisesta luolasta uuden ihmisensukuisen esi-isän Homo naledin, hän arveli sen olleen ”3 miljoonaa vuotta” vanha.

Jossain vaiheessa ikä aleni 912 000 vuoteen.

Sitten luut ajoitettiin.

Populaarimedian ilmoittama ikä oli vähintään 236 000 ja enintään 335 000 vuotta, mikä teki H. naledista liian nuoren ihmisen esi-isäksi.

Puuttuva rengas se ei missään tapauksessa ole.

Media ei ole kertonut, että Berger ja kollegat lähettivät kolme luunkappaletta floridalaiseen laboratorioon radiohiiliajoitusta varten. Yksi näytteistä antoi tulokseksi 33,0 ± 0,2 tuhatta vuotta ja toinen 35,5 ± 0,16 tuhatta vuotta. Kolmannesta ei kerrota.

Tutkijat uskovat, että kostealla kaudella luihin kertyi enemmän kalsiittia (CaCO3) eli kalkkisälpää kuin muulloin, joten tämä näkyy C-14 -ajoituksessa.

Radiometrisillä ajoitusmenetelmillä on tapana antaa yllättäviä lukemia, joita evolutionistit joutuvat tämän tästä selittämään.

Lähde:

Dirks, Paul HGM et al. 2017. The age of Homo naledi and associated sediments in the Rising Star Cave, South Africa. eLife 2017;6:e24231.

Tohtori Snelling ja tieteen vastustajat: evoluution kannattajat yrittävät taas estää kritiikkiä

Täältä ei kiviä oteta! Kuva: Roger Bolsius, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).






Joel Kontinen

Evolutionistit eivät salli kehitysopin julkista arviointia eivätkä siedä toisinajattelua.

Tämä käy aika hyvin ilmi kevään ”tiedemarssin” lisäksi myös viime viikon Naturesta ja Sciencestä.

Nature raportoi lakialoitteista, jotka sallisivat luonnontieteiden kriittisemmän tarkastelun kouluissa. Lehti luonnehtii ehdotuksia tieteenvastaisiksi (anti-science), mikä ei alkuunkaan vastaa ehdotusten tarkoitusta.

Darwinille avoimesti liputtava Nature kertoo, että 11 USA:n osavaltiossa on tänä vuonna pantu vireille tällaisia lakialoitteita, jotka antaisivat opettajille oikeuden tarkastella tiedettä epädogmaattisesti eli käsitellä myös esimerkiksi evoluutioteorian heikkouksia.

Ison-Britannian tiedeakatemia Royal Society teki näin vuoden 2016 konferenssissaan, eikä Nature tuolloin muistanut protestoida.

Evolutionistit ovat arvattavasti kauhuissaan, vaikka opettajat saavat käsitellä vain opetussuunnitelmaan kuuluvia asioita.

Science puolestaan raportoi, että Grand Canyonin kansallispuiston johto eväsi australialaiselta geologian tohtorilta Andrew Snellingiltä luvan kerätä kanjonista näytteitä.

Geologi Karl Karlstrom (University of New Mexico) perustelee päätöstä sillä, että Snelling ei hänen mielestään ole tehnyt tieteellistä tutkimusta vuoden 1982 jälkeen.

Väite ei pidä paikkaansa.

Snelling, jonka työnantaja on luomismuseostaan ja Ark Encounterista tunnettu Answers in Genesis, on valittanut päätöksestä oikeuteen.

Kreationistit ovat tehneet merkittäviä geologisia löytöjä, mikä ei ilahduta darvinisteja.

Tohtorit Steven Austin ja Kurt Wise löysivät miljardeja helmiveneitä Grand Canyonista, ja Austin huomasi, että Mount St. Helensin purkauduttua geologiset kerrostumat syntyivät liki silmänräpäyksessä.

Tämä haastaa myytin vuosimiljoonista.

Lähteet:

Reilly, Amanda. 2017. Creationist geologist sues U.S. park service after it rejects request to collect samples in Grand Canyon. Science (19.5.).

Ross, Erin. 2017. Revamped 'anti-science' education bills in United States find success Nature News (12.5.).

Täydellinen voimansiirto: Solun pikkuruinen nanokone siirtää energiaa ilman hukkaa

ATP-syntaasi. Tässä ei hukata energiaa. Kuva: Alex. X, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Yksikään ihmisen suunnittelema laite ei siirrä energiaa sataprosenttisesti, siis ilman minkäänlaista hävikkiä.

Mutta meidän joka solussamme on pikkuruisia nanokoneita, jotka muuntavat protoneja tuottamaan ATP-tä (adenosiinidifosfaattia).

Ne ovat ällistyttävän tehokkaita koneita, jotka saanevat insinöörit näyttämään vihreiltä kateudesta.

Solut käyttävät ATP:tä polttoaineena.

Joukko japanilaisia tutkijoita julkaisi hiljattain Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -lehdessä tutkimuksen tämän entsyymin energiansiirrosta.

He käyttivät artikkelissaan sanaa täydellinen (perfect) 13 kertaa, mikä kertonee jotain tästä pikkuruisesta mutta silti hämmästyttävän nerokkaasta laitteesta.

Soluissamme on myös muita nanokoneita, esimerkiksi spliseosomi ja solun kiskoilla kävelevät postimiehet kinesin ja dynein.

Lisäksi solumme tuottavat 100 000 uutta nanokonetta tunnissa.

Solujamme on kuvattu pienoiskaupungeiksi, jotka toimivat sataprosenttisen tehokkaasti.

Tämä jos mikä kertoo meille ällistyttävän nerokkaasta suunnittelusta.

Täydellinen energiansiirto. Kuva: Asw-hamburg~commonswiki, CC BY-SA 2.5.


Lähde:

Soga, Noaki et al. 2017. Perfect chemomechanical coupling of FoF1-ATP synthase. Proceedings of the National Academy of Sciences.(9.5.).

Maapallo on ainutlaatuinen, uusi tutkimus kertoo

Titan. Kuva: NASA/JPL/University of Arizona/University of Idaho.





Joel Kontinen

Saturnuksen kuu Titan ei ole kovin tavallinen taivaankappale. Se näyttää useiden muiden kuiden ja pikkuplaneettojen tavoin hiukan liian nuorekkaalta sopiakseen ”4,5 miljardia vuotta” vanhaan aurinkokuntaan, ja sillä on myös muita yllätyksiä.

Se on joidenkin muiden kuiden tavoin geologisesti aktiivinen, ja metaanijoet halkovat sen pintaa.

Tuore Sciencessa julkaistu tutkimus osoittaa Maan ainutlaatuisuuden.

Toisin kuin Marsissa tai Titanilla, laattatektoniikka muovaa planeettaamme. Täällä litosfäärin eli kivikehän laatat liikkuvat ja pitävät Maan elinkelpoisena.

Niinpä maapallon joet eivät muistuta Titanin jokia. Täällä vuorijonot voivat vaikuttaa esimerkiksi jokien virtaukseen.

Laattatektoniikan arvellaan antaneen Maalle vahvan elämää suojaavan magneettikentän.

Planeettamme on toisin sanoen luotu ylläpitämään elämää.


Lähde:

Crane, Leah. 2017. Titan’s riverbeds show a terrain built more like Mars than Earth. New Scientist (18.5.).

Liitukauden mosasaurukset jäävät orvoiksi

Kuva: FunkMonk, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Mosasaurukset olivat vesieläimiä, joiden oletetaan eläneen myöhään liitukaudella (eli osapuilleen 95–66 miljoonaa evoluutiovuotta sitten).

Evolutionistit uskovat, että valaiden, kalaliskojen ja joutsenliskojen tavoin ne kehittyivät maaeläimistä.

Ongelmana on todisteiden puute.

Uusi PLOS ONE:ssa julkaistu tutkimus pyrkii korjaamaan tämän puutteen. Tutkijat myöntävät, että aiemmat yritykset eivät ole onnistuneet tarjoamaan sukuselvitystä mosasauruksista.

Kukaan ei tiedä, mistä ne ovat tulleet eli niiden oletetut esi-isät ovat kateissa.

Nyt tutkijat tunnustavat, että olisi pitänyt kokeilla eri menetelmiä, esimerkiksi evoluutiopuun oksien pituutta ja muutosten oletettua nopeutta.

Heidän oma analyysinsa tuotti lähinnä selityksiä, kun heidän menetelmänsä tulokset eivät läheskään aina vastanneet odotuksia.

Mosasaurukset ovat siis edelleenkin orpoja.

Odotettavissa on spekulaatioita konvergentista evoluutiosta.

Myös merieläimet tuottavat ongelmia evolutionisteille, koska ne ovat toisinaan säilyneet liian hyvin.

Lähde:

Simões, Tiago R et al. 2017. Mosasauroid phylogeny under multiple phylogenetic methods provides new insights on the evolution of aquatic adaptations in the group. PLOS ONE (3.5.).

Beibeilong sinensis on evoluution ihme: höyhenpeitteinen dinosaurus, jolla ei ole höyheniä

Näettekö tässä höyheniä? Kuva: Hanyong Pu, Darla K. Zelenitsky, Junchang Lü, Philip J. Currie, Kenneth Carpenter, Li Xu, Eva B. Koppelhus, Songhai Jia, Le Xiao, Huali Chuang, Tianran Li, Martin Kundrát & Caizhi Shen. Creative Commons (CC BY 4.0).





Joel Kontinen

Populaarimedia on viime päivinä repinyt isoja otsikoita 25 vuotta sitten Kiinasta löydetystä dinosauruksen poikasesta. Se oli niin iso, että tutkijat arvelevat sen saattaneen aikuisena painaa yli tuhat kiloa.

Dino sai nimekseen Beibeilong sinensis eli kansanomaisesti Baby Louie. Sen iäksi on veikattu ”90 miljoonaa vuotta”.

Taiteilijat ovat jo ehtineet piirtää sille höyheniä, vaikka äskettäin Nature Communications -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ei viitata höyheniin edes sivulauseessa.

Mutta höyhenpeitteisistä dinoista on tullut darvinistinen dogmi, jolle pyritään väkisin löytämään todisteita.

Monesta linnusta on tehty dinosaurus, koska teoria vaatii sitä.

Jos höyheniä ei näy itse fossiilissa, niiden täytyy näkyä edes taiteilijan piirtämässä kuvassa.

Lähde:

Pu, Hanyong et al. 2017. Perinate and eggs of a giant caenagnathid dinosaur from the Late Cretaceous of central China. Nature Communications 8:14952.

National Geographic: tulvassa hukkunut nodosaurus on säilynyt niin hyvin, että se "olisi voinut kävellä pari viikkoa sitten."

Kuva: Mariana Ruiz (LadyofHats), Public domain. Tämä dino oli luultavasti punertavampi kuin tässä taiteilijan piirroksessa.






Joel Kontinen

Nodosaurus oli veikeän näköinen otus. Tämä sarvikuonoa etäisesti muistuttava luisen panssarin suojaama dino saattoi kasvaa 5,5 metriseksi ja painaa 1300 kiloa.

National Geographic (NG) esittelee meille kesäkuun numerossaan Kanadan Albertasta löytyneen yksilön, jota se mainostaa parhaiten säilyneeksi nodosaurukseksi.

Sen iho on paikoin vielä näkyvissä.

Paleobiologi Jakob Vinther (Bristolin yliopisto) huomasi dinossa jäänteitä punaisesta pigmentistä, joten kovin väritön se ei ollut. Lisäksi se oli säilynyt niin hyvin, että hän arveli sen saattaneen kävellä vielä pari viikkoa sitten.

Tutkijat joka tapauksessa sanovat sen olevan yli ”110 miljoonaa vuotta” vanha.

He uskovat, että se saattoi kuolla tulvassa.

Loogisin selitys on, että se menehtyi Nooan ajan vedenpaisumuksessa, josta on runsaasti geologisia todisteita kaikkialla maailmassa, etenkin massiivisia eläinten joukkohautoja ja geologisia muodostelmia, joita vain valtavat vesimassat voivat synnyttää.

NG:n jutusta saa sen käsityksen, että tämä nodosaurus oli
kuollut dinoille tyypillisessä kuolinasennossa, pää taaksepäin kallistuneena ja hiukan sivulle taipuneena.

Vain tukehtuminen (etenkin paljossa vedessä) voi kääntää eläimen pään tuollaiseen asentoon.

Lähde:

Greshko, Michael. 2017. The Amazing Dinosaur Found (Accidentally) by Miners in Canada. National Geographic (kesäkuu).

Jättilintusiipi uhmaa muiden perhosten tavoin evoluutiota

Jättilintusiipi (Ornithoptera alexandrae). Kuvat: Mark Pellegrini (yllä) ja Robert Nash (alla), Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Perhosen pitäisi olla lintua pienempi, mutta jättilintusiipi (Ornithoptera alexandrae) ei piittaa tästä säännöstä. Naaraan siipien kärkiväli voi olla jopa 31 senttiä. Koiras on hiukan pienempi.

Muiden perhosten tavoin ne tuottavat päänvaivaa evolutionisteille, koska ne muuttavat dramaattisesti muotoaan lyhyen elämänsä aikana.

Mutta perhoset eivät ole muuttunut juuri lainkaan dinosaurusten päivistä.

Perhosilla on lisäksi supernäkö, ja ne on suunniteltu taitaviksi lentäjiksi.

Perhoset osaavat hyödyntää aurinkoenergiaa, lentää hämmästyttäviä matkoja ja suunnistaa magneettikompassinsa avulla.

Perhoset kertovat meille luomisesta.

Lähde:

Geggel, Laura. 2017. 15 of the Largest Animals of Their Kind on Earth. Live Science (6.5.).

Maapallo oli vetinen jo alussa, tuore tutkimus kertoo

Tuore sekulaarinen tutkimus vahvistaa Genesiksen kuvauksen maapallon alkuajan vedestä.





Joel Kontinen

Big bangiin perustuvan skenaarion mukaan maapallo oli aluksi niin tulisen kuuma, että teoreetikot kutsuvat sitä hadeeiniseksi kaudeksi.

Haades on manalan kreikankielinen nimi.

Jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, että Maa ei ollutkaan näin polttava ja äsken Nature Geoscience julkaisi raportin, jonka mukaan planeettamme oli täysin vetinen jo ”4,4 miljardia vuotta” sitten, jolloin se piti olla kuumimmillaan.

Tutkijat päätyivät tähän analysoituaan Länsi-Australiasta löytyneitä zirkoneja (ZrSiO4). He myös arvelevat, että globaalinen meri peitti aluksi liki koko maapallon ja kuivaa maata oli vähän ja sekin oli tasaisen litteää.

Korkeita vuoria ei heidän mielestään tuolloin vielä ollut.

Mistä muusta lähteestä olemme lukeneet tällaisesta? Genesiksestä, joka on historiallinen kuvaus maailman synnystä.

Inflaatio on tosin paisutellut tutkijoiden ajoitusta hirmuisesti niin kuin sillä on ollut tapana.

Naturalistisissa selityksissä on muitakin paradokseja, esimerkiksi
maapallon magneettikenttä ja myyttinen lumipallomaapallo.

Lähde:

New Scientist staff and Press Association. 2017. Early Earth was covered in a global ocean and had no mountains. (8.5.).

“Maailma on kosminen temppeli”, Ristin Voiton kirjoittaja sanoo uskovansa

Thomas Cole (1801–1848): Eedenin puutarha. Kuva: public domain.




Joel Kontinen

Janne Saarela kysyy tuoreessa Ristin Voitossa, osaammeko lukea luomiskertomusta kuten sen ensimmäiset lukijat.

Hän käyttää kaksi sivua näyttääkseen, ettei hän osaa.

Saarelan mukaan Genesiksen ”luomiskertomus kuvaa maailman [sic] Jumalan itselleen rakentamana kosmisena temppelinä.”

Tämä näkemys ei perustu Raamattuun vaan teologi John Waltonin uskomukseen.

Teististä eli Jumalan ohjaamaa evoluutiota markkinoivan BioLogos -järjestön suosima Walton yrittää sovittaa yhteen filosofisen naturalismin vuosimiljardit ja Genesiksen maailman ja päätyy kummalliseen kompromissiin: luomispäivät olivat kirjaimellisia päiviä mutta ne eivät oikeasti olleetkaan luomispäiviä, vaan Jumala viimeisteli niiden aikana kosmista temppeliä eli maapalloa.

BioLogos-järjestön mukaan Jeesus erehtyi puhuessaan ihmiskunnan iästä ja Paavali osoittaessaan, että kaikki ihmiset polveutuvat Aadamista.

Kannattaa siis välttää BioLogosin opetusta kuin ruttotautia.

Järjestö saa rahoitusta Templetonin säätiöltä, jonka pyrkimyksenä on osoittaa, että kaikki uskonnot ovat samanveroisia ja näin kieltää kristinuskon ainutlaatuisuuden.

Saarela näkee Genesiksen alkuluvussa yhteyksiä Lähi-idän muiden kulttuurien luomiskertomuksiin, jopa meille perin outoja käsityksiä taivaankannesta, vaikka myöntääkin, että siinä on myös ainutlaatuisia piirteitä.

Heprean kielen sanalla raqija (’taivaanvahvuus’) on monia merkitysvivahteita, mutta siitä on vaikea päätyä Saarelan tulkintaan myyttisistä kosmisista vesimassoista. Raamattu Kansalle -käännöksessä (2012) raqija on käännetty taivaanavaruudeksi.

Genesiksessä käytetään samaa kirjallisuuslajia (historiallista kerrontaa) alusta loppuun. Niinpä sen ensimmäinen luku on yhtä historiallinen kuin kuvaus Jaakobin kuolemasta. Sitä ei voi selittää kuvaukseksi kosmisesta temppelistä.

Saarela onnistuu sekoittamaan tieteen ja tieteen naturalistiset tulkinnat, joten tulos jää sekavaksi.

Toisin kuin Saarela lopuksi väittää, Raamattu kertoo maailman iän selkeästi, joskaan ei aivan tarkasti. Jeesus sanoi, että ihminen luotiin luomakunnan alussa (Mark. 10:6), ja Genesiksen sukuluetteloista ja muusta historiasta voi päätellä, kuinka kauan aikaa siitä on kulunut.

Paljon hyödyllisempää olisi luottaa siihen, että Pyhä Henki ohjasi Moosesta kuvailemaan luomista juuri oikealla, paikkansapitävällä tavalla kuin spekuloida, miten Mooseksen aikalaiset olisivat ymmärtäneet tekstin.

Lähteet:

Buller, David. 2015. Creation is the Temple Where God Rests. Biologos (6.5.).

Saarela, Janne. 2017. Alussa Jumala loi tarkoituksen. Ristin Voitto 18/2017, 10–11 (4.5.).

Stephen Hawking varoittaa: Maan elämä loppuu sadassa vuodessa

Stephen Hawking on omaksunut sekulaarisen Jeremian roolin.




Joel Kontinen

Stephen Hawking ei kaihda julkisuutta kovinkaan ponnekkaasti. Enimmäkseen hän varoittelee ahneista ja ilkeistä avaruusolioista tai keinoälystä.

Yleensä hän näyttelee uskollisesti sekulaarisen Jeremian rooliaan.

Välillä hän tekee politiikkaa ja boikotoi Israelia, toisinaan taas uhraa pennosiaan ulkoavaruuden elämän etsintään tai spekuloi muista maailmankaikkeuksista.

Hawkingsin viimeisin villitys jatkaa samoilla linjoilla. Nyt hän varoittaa, että aikamme maapallolla on lähestymässä loppuaan.

Marraskuussa 2016 hän vielä antoi meille 1000 vuotta armonaikaa ennen kuin asteroidit, liikakansoitus, virukset, muut epidemiat, äkillinen ydinsota tai ilmastonmuutos päättävät päivämme.

Hän ehdottaa, että meidän tulisi pakata laukkumme ja suunnistaa lähimpiin tähtiin ennen kuin on liian myöhäistä.

Näyttänee siis siltä, että arvon professorillamme on kiireistä huolimatta aikaa katsoa vanhoja sci-fi klassikoita uudemman kerran.

Lähde:

Weston, Phoebe. 2017. Stephen Hawking warns we must escape Earth within 100 years if humans are to survive. Mail Online (3.5.).

Jianianhualong tengi: höyhenpeitteinen dinosaurus on villikalkkunan kokoinen lintu

Villi dinosaurus? Kuva: Kevin Cole, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Jos eläin on villikalkkunan kokoinen, ja sillä on nykylinnun asymmetriset sulat, se on evolutionistien mielestä höyhenpeitteinen dinosaurus, etenkin jos se on vähintään ”100 miljoonaa vuotta” vanha ja kaivettu esiin Kiinassa.

Nature Communications esittelee meille tuoreimman kokelaan: liitukaudella eläneen Jianianhualong tengin pyrstösulat muistuttivat aikamme lintujen sulkia.

Muita sulkia ei ole löydetty.

Tutkijat arvelevat, että otus oli eläessään reilun metrin pituinen ja painoi 2,4 kiloa. Ikähaarukaksi he tarjoavat ”100–145 miljoonaa vuotta”.

Evoluutio tarvitsee höyhenpeitteisiä dinosauruksia, koska vallitsevan dogmin mukaan linnut kehittyivät dinosauruksista. Ja koska linnuilla on höyheniä, pitäisi joillakin dinosauruksilla olla ainakin höytyviä.

Suurena pulmana on höyhenen alkuperä. Melbournen museo kertoi vielä muutama vuosi sitten, että mutaatio muutti suomun sulaksi ”150 miljoonaa vuotta” sitten.

Tämä on silkkaa satuilua, koska Archaeopteryxilla oli modernit sulat jo tuolloin eikä yksi mutaatio pysty tekemään ihmeitä.

Evolutionistit uskovat löytäneensä 99 miljoonaa vuotta sitten meripihkaan hautautuneen dinosauruksen höyheniä, mutta ne näyttävät erehdyttävästi linnun sulilta.

Meripihkaan jähmettyneet liki 100 miljoonaa vuotta vanhat linnunsiivet taas viittaavat siihen, että höyhenet ovat olleet höyheniä jo silloin, kun dinosaurukset vaelsivat maan päällä.

Evolutionistien harmiksi varhaiset höyhenet muistuttavat nykylintujen höyheniä, niin kuin Microraptor gui, Euconfuciornis ja Hongshanornis longicresta voisivat meille kertoa, jos osaisivat puhua.

Lähde:

Geggel, Laura. 2017. Shake Your Tail Feathers: Dinosaur Sported Modern-Looking Plume. Live Science (2.5.).

Mt Kenya: Afrikkalainen myytti Jumalan asuinpaikasta tukee Genesiksen vedenpaisumuksen historiallisuutta

Point Lenana on Mt. Kenyan kolmanneksi korkein huippu. Kuva: Chris 73, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Kreikkalaisen mytologian mukaan jumalat asustavat Ólymposvuorella.

Tämä ei ole kovinkaan omaperäinen keksintö, sillä myös muissa kulttuureissa vuoret yhdistetään jumalien asuinpaikaksi.

Kikujut ovat Kenian suurin heimo. Maan nykyinen presidentti Uhuru Kenyatta, joka on palavana keihäänä tunnetun Jomo Kenyattan poika, ja monet maan huippupoliitikoista ovat kikujuja.

Kikujujen legendan mukaan Ngai-niminen jumala asuu Mt. Kenyan huipulla.

Tällaiset kertomukset eivät välttämättä ole tempaistu tuulesta. Kannattaa pitää mielessä, että Nooan arkki rantautui vuorelle. On hyvin todennäköistä, että monet palvoivat Nooan poikia jumalina, koska he ilmaantuivat ikään kuin tyhjästä.

Miltei kaikissa kulttuureissa on tuhotulvalegendoja, jotka ovat väärennöksiä ja /tai jäljitelmiä alkuperäisestä, Mooseksen kirjoittamasta selonteosta.

Vedenpaisumuksesta on tunnetusti myös paljon geologisia todisteita, etenkin massiivisia joukkohautoja, joita on kaikkialla maailmassa.

Esimerkiksi liskot, linnut, dinosaurukset ja nisäkkäät voivat levätä samassa haudassa.