Tähtitieteilijät löysivät ”Jumalan käden”

”Jumalan käsi”. Kuva: NASA/JPL-Caltech/McGill.




Joel Kontinen

Kun Argentiinan Diego Maradona teki käsimaalin Englannin verkkoon vuoden 1986 jalkapallon MM-kisojen välieräottelussa, hän väitti sitä Jumalan kädeksi.

Nyt tähtitieteilijät väittävät jotain samanlaista.

Tähtitieteilijät yhdistelivät NASA:n NuSTAR ja Chandra -avaruusteleskoopeilla otettuja kuvia ja saivat näin kuvan kaasusta ja pölystä muodostuvasta häkellyttävän kauniista pilvestä, jolle he antoivat nimen Jumalan käsi.

Näemme kauneutta kaikkialla – jääkiteestä perhosen siipikuvioihin. Näemme sitä trooppisen valtameren koralleissa ja kaukaisissa tähtimuodostelmissa. Raamatussa sanotaankin, että Jumala on tehnyt kaiken kauniisti (Saarnaaja 3:11).

Psalmissa 19:1 todetaan: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa.”

Sitä tekee myös Jumalan käsi – vaikka se ei olekaan oikea käsi.


Lähde:

Mystery 'Hand of God' stars in celestial visual feast. New Scientist 10.1. 2014.

Ihmisen aivot kehittyvät sinfonian (tai baletin) tavoin, aivotutkijat sanovat

Dublinin filharmonikot esittävät Tšaikovskia. Kuva: Derek Gleeson, Wikipedia (Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license).



Joel Kontinen

Harva uskoo, että sinfonia syntyy sattumalta. Yleensä siihen tarvitaan huolellista suunnittelua, inspiraatiota ja uutteraa harjoittelua.

Hiljattain Yalen yliopiston tutkijat julkaisivat Neuronissa tutkimustuloksensa ihmisen aivojen kehityksestä. He vertaisivat aivoja sinfoniaan tai balettiin, jossa ajoitus on kaiken a ja o.

Sinfoniassa tai baletissa ajoitus täytyy suunnitella, ja sitä on harjoiteltava uutterasti, jotta esitys onnistuu.

Sama periaate pätee myös aivoihin. Aivot eivät kehity sattumanvaraisesti.

Yalen tutkijat vertaavat ihmisaivojen kehitystä koreografiaan.

Heidän mukaansa aluksi esitellään näyttämö ja esiintyjät niin kuin baletissa. Aivot ovat hyvin aktiivisia. Sitten seuraa välisoitto, jonka aikana vain harvat aivojen alueet ovat aktiivisia, paitsi aivokuoren geenit, jotka rakentavat yhteyksiä solujen välille. Kolmas vaihe alkaa myöhäislapsuudessa ja puberteetin alussa, jolloin aivosolut erikoistuvat entisestään. Tämä vaihe jatkuu aikuisuudessa.

Evoluutiolla ei ole mitään tekemistä aivojen kehityksen kanssa.


Lähde:

Hathaway, Bill. 2013. Human brain development is a symphony in three movements. Yale news (26.12.)

Evolutionisti Jerry Coyne ei usko vapaaseen tahtoon mutta ei pidä siitä, että muut käyttävät sitä

Jerry Coyne pitää kissoista mutta ei usko vapaaseen tahtoon. Kuva: Emma Rodewald, Wikipedia (Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license.





Joel Kontinen

Evoluution markkinamiehenä tunnetulla professori Jerry Coynella on ongelma. Hän ei usko vapaaseen tahtoon mutta ei välttämättä pidä siitä, että muut käyttävät tahdonvapauttaan.

Esimerkiksi kolhaisemalla professori Coynen autoa parkkipaikalla. Coyne hälytti poliisit, vaikka hänen ideologiansa mukaan toinen kuljettaja ei millään voinut väistää hänen autoaan.

Eihän tällä ole vapaata tahtoa. Se, mikä tapahtui, tapahtui, koska sen pitikin tapahtua.

Jerry Coyne on oikeaoppinen materialisti. Hänen ateistisen maailmankuvansa mukaan tietoisuus on lähinnä illuusio.

Vapaan tahdon puute on keino olla ottamatta vastuuta teoistaan.

Lähde:


Douthat, Ross. 2013. The Confidence of Jerry Coyne. New York Times. (6.1.)

Puhuuko Genesis Maan kaarevasta kannesta?

Kuva: C. Flammarion (1888), Hugo Heikenwaelder, Wikipedia.




Joel Kontinen

Litteä Maa on myytti, joka elää sitkeästi, etenkin populaarikulttuurissa.

Jotkut kuvittelevat, että myös Raamatun kirjoittajat uskoivat litteään Maahan.

Joku voi vedota vuoden 1992 Kirkkoraamatun kaarevaan kanteen (1. Moos. 1:5–6). Meidän tulee muistaa, että vain alkuperäinen raamatunteksti on inspiroitu. Kääntäjät ovat tässä tapauksessa otaksuneet, että Genesiksen kirjoittaja sai vaikutteita babylonialaisesta ajattelusta, jossa Maata oletettavasti pidettiin litteänä.

Heprean kielen sanalla raqija (’taivaanvahvuus’) on monia merkitysvivahteita, mutta siitä on vaikea päätellä, että planeettamme olisi litteä.

Raamattu Kansalle -käännöksessä (2012) raqija on käännetty taivaanavaruudeksi.

Valitettavasti vuoden 1992 Kirkkoraamatun kääntäjät kaikesta päätellen pitivät Pentateukin eli viiden Mooseksen kirjan lähdeteoriaa totena. Alun perin jo 1750-luvulla kehitetty teoria on vuosisatojen saatossa muuttunut perusteellisesti, mutta se perustuu edelleenkin oletukseen, että Mooses ei kirjoittanut Pentateukkia, vaan eri kirjoittajat laativat sen eri aikoina.

Lähdeteorian eli JEDP-teorian kannattajat otaksuvat, että eri kirjoittaja käytti Jumalasta eri nimeä, ikään kuin muinaiset ihmiset eivät olisi osanneet käyttää synonyymejä.

Tällaisella logiikalla voisimme päätellä, että blogillani on neljä eri kirjoittajaa. Yksi käyttää sanaa evolutionisti, toinen darvinisti, kolmas kehitysopin kannattaja ja neljäs evoluution kannattaja.

JEDP-teoria myös olettaa, että osa Pentateukista kirjoitettiin, kun Israel sai vaikutteita Babyloniasta pakkosiirtolaisuuden aikana. Myytti kaarevasta kannesta juontuu tältä kaudelta – yli 500 vuotta Mooseksen ajan jälkeen.

Kaareva kansi edellyttää, että lähdeteoria pitää osapuilleen paikkansa.

Useat englanninkieliset versiot (esimerkiksi NKJ, RSV and NKJV) käyttävät raqijasta sanaa firmament, joka viittaa myös voluumiin, eli avaruutta on todella runsaasti. Sama vivahde ilmenee myös NIV:issä, jossa siitä käytetään substantiivia expanse.

Myös monet muunkieliset Raamatut käyttävät termejä, jotka pohjimmiltaan tarkoittavat samaa kuin firmament tai expanse. Lutherin saksankielisessä Raamatussa taivaanvahvuus on die Feste, ja ainakin yksi espanjankielinen käännös käyttää sanaa el firmamento.

Kaareva kansi on tosin sanoen ajatus, joka on tuotu Genesikseen Raamatun tekstin ulkopuolelta. Se on sanan raqija virheellinen tulkinta.

Esko Valtaoja ja litteän maan myytti

Esko Valtaoja lukee Raamattuun omia ennakkokäsityksiään. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Professori Matti Leisola lainaa uutuuskirjassaan Evoluution ihmemaassa avaruustieteilijä Esko Valtaojaa, joka ei ole suostunut keskustelemaan hänen kanssaan elämän synnystä:

”Me rontit myös vältämme avointa keskustelua koska emme ole kiinnostuneita väittelemään siitä, onko Maa litteä pelkästään koska Raamatussa niin sanotaan. Mistään muustahan kreationismissa ei loppujen lopuksi ole kyse.” [Valtaoja on itse unohtanut pilkut lauseiden väliltä.]

Valtaojan pitäisi ehkä selittää, missä kohtaa Raamatussa maapalloa sanotaan litteäksi. Hanke saattaa koitua hankalaksi, koska Raamatussa ei ole sellaista kohtaa! Valtaoja on toisin sanoen lukenut omia ennakkoluulojaan tekstiin.

Niin Uudessa kuin Vanhassakin testamentissa on kohtia, jotka viittaavat maapallon muotoon: Jesaja 40:22 esimerkiksi puhuu maan piiristä, ja evankeliumien opetuksessa Jeesuksen paluusta (Luuk. 17: 34–35). kuvaillaan tilannetta, jossa toiset nukkuivat ja toiset tekivät töitä samaan aikaan, vaikka antiikin kaudella vain rosvot työskentelivät öisin.

Junkkaala vs. Leisola: Kaksi evoluutiokirjaa

Professori Matti Leisolan teos Evoluutiouskon ihmemaassa on kahdesta tuoreesta evoluutiokirjasta uskottavampi.



Joel Kontinen

Viime vuonna julkaistiin kaksi evoluutiota käsittelevää merkittävää suomenkielistä kirjaa.

Teologian tohtori Eero Junkkaalan teos Alussa Jumala loi markkinoi teististä evoluutiota ja perustuu omien kokemusten lisäksi toissijaisiin lähteisiin eli käytännössä populaarikirjoituksiin. Kirjassa on tasan kolme sivua lähteitä.

Junkkaala ei juuri harrasta lähdekritiikkiä. Hän uskoo ateistisia ja teistisiä evolutionisteja, mutta kavahtaa niitä, jotka rohkenevat vastustaa darvinistista evoluutiota.

Emeritusprofessori Matti Leisolan kirja Evoluutiouskon ihmemaassa perustuu omien kokemusten lisäksi vertaisarvioituihin tutkimuksiin ja ensisijaisiin lähteisiin. Kirjassa on 14 sivun lähdeluettelo.

Tohtori Junkkaala ei ole luonnontieteilijä, joten hänen täytyy luottaa asiantuntijoihin. Leisola sen sijaan on luonnontieteilijä, joka on joutunut itse pohtimaan elämän synnyn ja kehityksen problematiikkaa.

Professori Leisola on päätynyt siihen, että darvinistiset mekanismit eivät kykene selittämään elämän syntyä ja kehitystä.

Junkkaalan kirjassa on väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa. Hän esimerkiksi toistaa myyttiä litteästä maasta, vaikka jo Wikipedian kuvat osoittavat, että keskiajan ihmiset tiesivät, että maapallo on pyöreä.

Matti Leisola: Darvinistiset prosessit eivät toimi, mutta darvinistit eivät suvaitse teoriansa kritiikkiä

Uutuuskirjassaan Evoluutiouskon ihmemaassa bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisola kertoo, miksi hän ei usko (uus)darvinistiseen evoluutioon.




Joel Kontinen

Evolutionistit pelästyivät pahanpäiväisesti, kun A. E. Wilder-Smith luennoi Suomessa vuonna 1981. Wilder-Smith oli kolminkertainen tohtori, ja WSOY julkaisi hänen kirjansa Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota.

Suomen lukeneisto oli tyrmistynyt. Evoluution piti olla totta. Harvat uskalsivat kyseenalaistaa tällaista totuutta. Monet ev.-lut. kirkon papitkin olivat omaksuneet darvinistisen ajattelun, joskin teologian tohtori Uuras Saarnivaara oli jo 1950-luvulla noussut vastustamaan evoluutiota kirjoissaan.

Leisola lainaa filosofi Paul Feyerabendia, joka sanoi: ”Valitettavasti tämän päivän kirkko pelkää tieteellisten susien universaalista meteliä ja ulvoo mieluummin heidän kanssaan sen sijaan että yrittäisi opettaa heille hiukan tapoja."

Wilder-Smithin vierailu muutti ilmapiirin. Darvinistit pyrkivät sensuroimaan kaiken evoluutiokritiikin. Monet opiskelijat olivat edelleenkin kiinnostuneita kuulemaan tiedemiehiä, jotka epäilivät kehitysoppia, mutta kustantajat, YLE, yliopistot ja ev.-lut. kirkko epäsivät kaiken arvostelun.

Yksikään kustantaja ei enää uskaltanut julkaista Darwinia kritikoivaa kirjaa, joten professori Leisolan täytyi perustaa oma kustannustalo, Datakirjat, jotta hän sai kääntämänsä evoluutiokriittisen kirjan yleisön käsiin.

Evoluutiouskon ihmemaassa kertoo, miten hatariin perusteisiin evoluutio perustuu ja miten dogmaattisesti sitä puolustetaan – aivan kuin uskontoa. Toisinajattelijoita syrjitään, vaimennetaan ja toisinaan jopa suorastaan vainotaan.

Evolutionistit eivät yleensä kuitenkaan rohkene keskustella avoimesti kehitysopin ongelmista. Esko Valtaoja perui kerran osallistumisensa evoluutiodebattiin, kun hän kuuli, että professori Leisola olisi myös mukana. Valtaoja perusteli kieltäytymisensä sillä, että hän olisi tuolloin kesälomalla!

Viime vuosien löydöt viittaavat kuitenkin kiistattomasti siihen, että darvinismin aika on ohitse. Kaikki elävä on suunniteltu niin ihmeellisesti, että sokea kelloseppä ei pystyisi sellaiseen. Fossiilit ja genetiikka eivät myöskään tue evoluutiota.

Leisola on 40 vuoden ajan perehtynyt elämän syntyyn ja kehitykseen liittyviin ongelmiin, joten hän tietää, mistä hän kirjoittaa. Darvinistinen evoluutio on hänen mielestään toiveajattelua, jota ei voida perustella tieteellisesti. Kuten Michael Ruse ja muutamat muut evolutionistit ovat tunnustaneet, se on pikemmin uskonto.