Kuikka eli dinosaurusten kaudella ja selvisi liitukauden oletetusta joukkotuhosta hengissä

Liitukauden lintu? Kuva: Tim Bowman, USFWS, public domain.




Joel Kontinen

Darvinistisen tarinan mukaan dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon asteroidi-iskussa ”66 miljoonaa vuotta” sitten. He kuitenkin uskovat, että linnut selvisivät hengissä siitä rytinästä.

Yksi näistä selviytyjistä muistutti suuresti Suomessakin kesäisin piipahtavaa kuikkaa.

Tutkijat uskovat, että Vegavis iaai äänteli kuin hanhi, joten evoluutiota ei tälläkään saralla ole juuri ehtinyt tapahtua.

Evoluutioon vetoavat tutkijat eivät silti tohdi tunnistaa, että tämä vesilintu oli oikeasti kuikka, vaan he tyytyvät sanomaan, että se oli modernin kuikan näköinen.

Joukkotuhojen perusteluksi esitetyt todisteen ovat monesti olleet niin huteria, että myös moni evolutionisti epäilee niitä.

Lähde:

Hecht, Jeff. 2017. Geese-like birds seem to have survived the dinosaur extinction. New Scientist (23.10.).

Kukkkien sähköposti: kukan eri osat viestivät sähköisesti keskenään

Kukat osaavat muutakin kuin olla kauniita.





Joel Kontinen

Tuhansia vuosia ennen kuin ihminen keksi sähköpostin kukkien eri osat viestivät keskenään sähköisesti.

Tämä viestintä oli kaikkea muuta kuin alkeellista. RNA-molekyylit, peptidit ja proteiinit lähettävät informaatiota sisältäviä viestejä verson ja juurten välillä molempiin suuntiin.

Äskettäin Current Biology julkaisi raportin tästä kukkien verson ja juurien välisestä sähköisestä viestinnästä.

Vaikka tutkijat antavat siitä kiitoksen evoluutiolle, se kertoo älykkäästä suunnittelusta, jota darvinistiset mekanismit eivät ole voineet tuottaa.

Informaation lähettäminen on älyllistä toimintaa. Koko järjestelmä on niin hieno, että se ei ole voinut kehittyä pikkuhiljaa.


Lähde:

Ko, Donghwi & Ykä Helariutta. 2017. Shoot–Root Communication in Flowering Plants. .Current Biology 27 (17), R973–R978 (11.9.).

Wikipedia sensuroi evoluutiokriitikoita

Vuonna 1933 natsit polttivat kirjoja. Kuva: United States Holocaust Memorial Museum, Public domain. Darvinistit ovat siirtäneet sensuroinnin Wikipediaan.



Joel Kontinen

Wikipedian sensuroijat ovat viime päivinä ovat ottaneet maalitauluikseen älykkään suunnittelun kannattajia. Ensin toimittajat, joilla ei ollut minkäänlaista luonnontieteellistä taustaa, poistivat saksalaisen paleontologin ja sudenkorentotutkijan Günter Bechlyn Wikipediasivun sillä verukkeella, että hän ei ollut tarpeeksi huomattava.

Todellinen syy lienee tohtori Bechlyn evoluutiokriittisyys.

Sitten harrastelijatoimittajat poistivat Baylor Universityn emeritusprofessori Walter Bradleyn Wikipediasivulta liki kaikki tämän tieteelliset saavutukset ja jättivät jäljille vain maininnan kreationismista ja älykkään suunnittelun suosimisesta.

Näin Wikipedia toimii: yksilöt, joilla ei ole minkäänlaista luonnontieteellistä koulutusta, poistavat ja / tai muokkaavat ansioituneiden tiedemiesten Wikipediasivustoja yksinomaan sen vuoksi, että nämä suhtautuvat kriittisesti uusdarvinismiin.

Lähde:

Klinghoffer, David. 2017. You’ve Been Edited — Another ID Scholar, Walter Bradley, Gets the Wikipedia Treatment. Evolution News & Science Today (18.10.).

Proteiineja ja pigmenttejä ”54 miljoonaa vuotta” vanhasta merikilpikonnasta

Merikilpikonna ei juuri ole muuttunut "54 miljoonaan" vuoteen. Kuva: Brocken Inaglory, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Evolutionistien on uskottava uskomattomia juttuja, esimerkiksi sen, että proteiini ja pigmentti voivat säilyä kymmeniä miljoonia vuosia.

Äskettäin Scientific Reports julkaisi tutkimuksen ”54 miljoonaa vuotta” vanhasta merikilpikonnan fossiilista, joka löydettiin Tanskasta vuonna 2008 ja jota nyt tutkittiin tarkemmin.

Tasbacka danican jäämistöstä löytyi esimerkiksi β-keratiinia, pigmenttiä ja hemoblogiinista johdettavia yhdisteitä.

Pehmeiden kudosten ei missään tapauksessa pitäisi kestää yli ”50 miljoonaa vuotta”.

Evoluutio loistaa tyystin poissaolollaan tässä löydössä. Asbacka danicassa oli samanlainen suojaväritys kuin nykyisissä merikilpikonnassa.

Lähde:

Lindgren, Johan et al. 2017. Biochemistry and adaptive colouration of an exceptionally preserved juvenile fossil sea turtle. Scientific Reports  7,  13324 (17.10.).

Tursaat inspiroivat liki näkymättömiä sukellusrobotteja

Kuva: albert kok, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Tursaat ovat naamioitumisen mestareita. Ne voivat sulautua miltei millaiseen taustaan hyvänsä ja muuttaa muotoaan ja väriään käden (tai pikemminkin lonkeron) käänteessä.

Science julkaisi äskettäin tutkimuksen hankkeesta, jonka pyrkimyksenä on matkia näiden mestarimatkijoiden tekniikkaa sukellusroboteissa.

Tavoitteena on valmistaa sukellusrobotti, jonka ”iho” matkii tursaan nahkaa. Sen avulla tutkijat voivat tarkkailla valtamerenelämää häiritsemättä eläimiä.

Myös laivasto on kiinnostunut hankkeesta.

Tämä on tuorein esimerkki biomimetiikasta eli luomakunnassa ilmenevien älykkäiden ratkaisujen hyödyntämisestä.

Luonnon ihmeet kertovat meille ihmeellisestä Luojasta.

Lähde:


Robitzski, Dan. 2017. Octopus-Inspired Robots:Silicone Skin Can Change Texture for '3D Camouflage'. Live Science (13.10.).

Useimmat tieteelliset tutkimukset ovat virheellisiä, New Scientist valittaa

Näin tiedettä pitäisi tehdä, mutta silloinkin virheitä voi pujahtaa joukkoon missä tahansa kohdassa. Kuva: ArchonMagnus, CCBY-SA 4.0.



Joel Kontinen

Tiedemiehet ja -naiset ovat tuottaneet roppakaupalla tutkimuksia, jotka eivät monesti ole arvausta luotettavampia.

Tutkimustulokset ovat kerta toisensa jälkeen päätyneet roskakoppaan, kun kollegat eivät ole kyenneet toistamaan tutkimuksen tuloksia omissa hankkeissaan.

Nyt USA.n tilastotieteen yhdistys American Statistical Association (ASA) pyrkii palauttamaan luotettavuuden takaisin tieteellisiin tutkimuksiin.

Yksi oleellinen hämmennystä aiheuttava seikka on kokeellisten tutkimusten tilastollista todennäköisyyttä ilmaiseva p-arvo (jota monet haluaisivat pienentää).

Monet olettavat, että alle viiden p-arvo kertoo siitä, että 95 prosentin todennäköisyydellä kyseessä on todellinen vaikutus (esim. jonkin terveystieteen menetelmän vaikutusta tutkittaessa).

Ongelma piilee siinä, että tilastollisesti merkittävä p-arvo saattaa joskus johtua silkasta sattumasta, jolloin tutkimus ei ole mitannut oikein sitä, mitä piti mitata.

Oikeastaan kaikki evoluutioita ja elämän syntyä luotaavat tutkimukset ovat vieläkin hatarammalla pohjalla, koska niissä tehdään joukko olettamuksia, joita ei voida todentaa.

Lähde:

Matthews, Robert. 2017. Most science papers turn out to be wrong. It’s time to fix that. New Scientist (9.10.).(Jutun lukeminen saattaa edellyttää rekisteröitymistä New Scientistin verkkopalveluun).
.

Kasvien äkämät falsifioivat darvinismin, saksalaistutkija sanoo

Kuva: De Sousa, V.; Couri, M., CC BY 4.0.






Joel Kontinen

Äkämät ovat enimmäkseen hyönteisten aiheuttamia kasvien kasvuhäiriöitä, joita ei hyvälläkään tahdolla voi luonnehtia kauniiksi.

Hyönteiset hyötyvät niistä ja saavat niiden avulla kasvista ravintoa poikasilleen.

Kasvit eivät hyödy näistä hyönteisistä, mutta ne silti antavat suojan äkämiä muodostaville hyönteisille ja karkottavat muut ötökät.

Tällainen yksipuolinen apu ei sovi darvinistiseen ajatteluun. Kasvi kun ei hyödy näistä hyönteisistä lainkaan.

Äkämät sitä vastoin heikentävät kasvin kasvua.

Jotkin kasvit jopa rakentavat anatomisia muodostelmia suojaksi näille ötököille. Tämä käytännössä falsifioi darvinismin.

Saksalaistutkija Wolf-Ekkehard Lönnig kirjoitti äskettäin laajan tutkimuksen äkämistä. Hän päätyi siihen, että darvinistiset prosessit eivät pysty selittämään niiden alkuperää.

Tohtori Lönnig osoittaa, että luonnonvalinta ei riitä selitykselle ilmiölle, jossa yksi laji voisi toimia toisen hyväksi hyötymällä siitä lainkaan.

Hänen mukaansa luonnonvainta ja mikromutaatiot eivät pysty kehittämään äkämiä. Ne eivät ole voineet kehittyä pikkuhiljaa evoluution kuluessa.

Hän tarjoaa selitykseksi älykästä suunnittelua.

Lönnig ei sinänsä puhu luomisesta, mutta luomispersektiivistä katsottuna luominen ja sitä seurannut syntiinlankeemus selittänevät luonnon kummajaiset paljon paremmin kuin kehitysoppi, jonka parasta ennen -päivä meni jo ajat sitten.

Lähde:

Lönnig, Wolf-Ekkehard. 2017. Plant Galls and Evolutio: How More than Twelve Thousand Ugly Facts are Slaying a Beautiful Hypothesis: Darwinism. (7.9.).