Hieno lintufossiili antaa vihjeitä lintujen aivojen kehityksestä

 Kuva: S. Abramowicz/Dinosaur Institute/Natural History Museum of Los Angeles County

Joel Kontinen

Paleontologit ovat mallintaneet 80 miljoonaa vuotta sitten eläneen Navaornis hestiae -nimisen linnun aivorakenteen erittäin hyvin säilyneen fossiilin ansiosta.

On löydetty 80 miljoonaa vuotta vanha fossiililintu, jonka kallo on säilynyt niin hienosti, että tiedemiehet ovat pystyneet tutkimaan sen aivojen yksityiskohtaista rakennetta.

Sekä iässä että evoluution kehityksessä uusi laji, nimeltään Navaornis hestiae, on melkein puolivälissä varhaisimman tunnetun lintumaisen dinosauruksen, 150 miljoonaa vuotta sitten eläneen Archaeopteryxin, ja nykyisten lintujen välillä. Se asui liitukaudella dinosaurusten, kuten Tyrannosaurus ja Triceratops, rinnalla. Fossiili, joka muistuttaa kottaraista, löydettiin Brasiliasta Presidente Prudenten läheltä vuonna 2016, ja se tunnistettiin välittömästi merkittäväksi, koska on harvinaista, että siltä aikakaudelta on löydetty täydellinen linnun luuranko. 

Mutta Daniel Field kollegoineen Cambridgen yliopistosta ymmärsi vasta vuonna 2022, että kallo oli niin ehjä, että he voisivat skannata sen ja luoda 3D-mallin sen aivoista. Korkean resoluution CT-skannauksen avulla paleontologit voivat kurkistaa fossiileihin. "Tämä edellyttää huolellista "digitaalista dissektiota": kallon jokaisen yksittäisen osan erottamista ja niiden yhdistämistä täydelliseksi, kolmiulotteiseksi rekonstruktioksi", Field sanoo. "Uusi fossiili tarjoaa ennennäkemättömän käsityksen mallista ja ajoituksesta, jolla elävin lintujen aivojen erityispiirteet kehittyivät."

Vuosimiljoonat tässä tekstissä ovat darvinistista arvailuja. Tutkijat eivät ole artikkelissaan kertoneet, onko fossiili nykylintuihin verrattuna jotenkin kehittymättömämpi tai poikkeava, kuten otsikko antaa ymmärtää. 

Lähde:

James Woodford 2024 Exquisite bird fossil provides clues to the evolution of avian brains | New Scientist 13.11.   

Kuinka väärinymmärrettiin se, mitä Lucy-fossiili paljastaa muinaisista ihmisistä

 

Joel Kontinen

 On kulunut 50 vuotta siitä, kun arkeologit löysivät Lucyn, kenties kuuluisimman koskaan löydetyn muinaisen hominiinin. Mutta häntä tutkineet tiedemiehet sanovat, että tämä fossiili antoi harhaanjohtavan kuvan lajin luonteesta.

 Sata vuotta sitten, 28. marraskuuta 1924, antropologi Raymond Dart avasi häkin. Siinä oli erä fossiileja Taungista, Etelä-Afrikan louhoksesta, mukaan lukien pieni kallo, joka näytti osittain apinalta, osittain ihmiseltä. Dart antoi sille nimen "Australopithecus africanus: Etelä-Afrikan ihmisapina". Se oli ensimmäinen Australopithecus-näyte, joka tunnistettiin, ja ensimmäinen todiste siitä, että varhaiset ihmiset kehittyivät apinoista.

Luonnontieteen museoissa isoäitinämme esiintyvä Lucy (Australopithecus afarensis) ei ilmeisesti osannut kävellä niin kuin me. Sen kädet muistuttavat aikamme apinoiden käsiä, joilla on hyvä riippua puissa.

Tutkimus viittaa siihen, että Lucy ei osannut äänellä niin kuin H. sapiens, vaan päästi kaikesta päätellen apinamaisia ääniä.

Vrijen yliopiston tutkija Bart de Boer rakensi Lucyn kaltaisen olennon ääntöväylästä (eli kohdasta, jossa muodostettu ääni artikuloituu) mallin. Puheen evoluution asiantuntija de Boer päätteli, ettei Lucy kyennyt ääntelemään ihmisen tavoin, vaan sen ääntely oli hyvin apinamaista.

Amerikkalaiset tutkijat huomasivat, että yksi Lucyn oletetuista nikamista on liian pieni. Se ei heidän mukaansa kuulu myöskään pienemmälle etelänapinalle, mutta se muistuttaa suuresti paviaanin luuta.

Jos jatkotutkimukset osoittavat tämän pitävän paikkansa, museoiden ja oppikirjojen pitäisi rehellisyyden nimissä myöntää, että ne ovat antaneet harhaanjohtavan kuvan Lucystä.

Piltdownin ihminen oli sekoitus eri lajien luita. Nyt näyttää siltä, että Lucyn jäämistö noudattaa samantapaista darvinistista perinnettä.

Lähteet:

Barras, Colin. 2015. Baboon bone found in famous Lucy skeleton. New Scientist 10.4.

Michael Marshall ja Colin Barras 2024 How we misunderstood what the Lucy fossil reveals about ancient humans | New Scientist 15.11.

Ainutlaatuinen galaktisten linssien pari voi auttaa ratkaisemaan kosmologisen arvoituksen

 

Kuva: F. Dux et al.

Joel Kontinen

Kaksi massiivista galaksia taivuttavat valoa samasta kaukaisesta kvasaarista ja luovat niin sanotun Einsteinin siksak-linssin, joka voi auttaa tähtitieteilijöitä paikantamaan, kuinka nopeasti maailmankaikkeus laajenee.

 Satunnainen kohdistus kahden massiivisen galaksin välillä voisi auttaa tähtitieteilijöitä mittaamaan paremmin universumin laajenemista ja valaisemaan pimeän energian salaperäistä luonnetta. Työskennellessään yleisen suhteellisuusteoriansa parissa Albert Einstein ennusti, että kaukaisista galakseista ja tähdistä tuleva valo taivutetaan erittäin massiivisten esineiden painovoiman vaikutuksesta, samalla tavalla kuin lasilinssin. Muutoksia tehtiin sen selventämiseksi, että kuvan punainen kaari vastaa toista linssigalaksia.

Jumala loi taivaat alussa, ja universumin laajenemisen nykyinen nopeus ei kerro sitä, millä vauhdilla tähdet ja planeetat alussa etääntyivät toisistaan. Myös pimeä energia on käsite, jota tähtitiede ei pysty todentamaan.

Lähde:

Alex Wilkins 2024 A unique pair of galactic lenses may help solve a cosmological riddle | New Scientist 15.11.

Muuttolinnut voivat käyttää maapallon magneettikenttää kuten GPS

 

Kuva: AGAMI Photo Agency / Alamy Stock

Joel Kontinen

Euraasian ruokoviirat eivät vain saa suuntaa Maan magneettikentästä – ne voivat myös laskea koordinaattinsa mentaalikartalla.

Monet muuttolinnut käyttävät Maan magneettikenttää kompassina, mutta jotkut voivat myös käyttää kentän tietoja määrittääkseen enemmän tai vähemmän, missä ne ovat henkisellä kartalla. Euraasian ruokoviirut (Acrocephalus scirpaceus) näyttävät laskevan maantieteellisen sijaintinsa piirtämällä tietoja eri etäisyyksiltä ja kulmista magneettikenttien ja Maan muodon välillä. 

Löydökset viittaavat siihen, että linnut käyttävät magneettista tietoa eräänlaisena "GPS:nä", joka kertoo niille paitsi minne mennä, myös missä ne alun perin ovat, sanoo Richard Holland Bangorin yliopistosta Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Ymmärrämme vihdoin, että monet lajit ovat "Kun matkustamme, meillä on kartta - joka kertoo meille missä olemme - ja meillä on kompassi, joka kertoo meille, mihin suuntaan mennä, jotta pääsemme määränpäähämme", hän sanoo. "Emme usko, että linnuilla on aivan tätä tarkkuutta tai tietämystä koko maapallosta. Silti he näkevät, kuinka magneettiset vihjeet muuttuvat, kun he liikkuvat normaalia autamia polkuaan pitkin - tai vaikka he ovat kaukana tältä polulta."

Linnut käyttävät älykkään suunnittelun niille antamia keinoa.

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre 2024 Migratory birds can use Earth's magnetic field like a GPS | New Scientist 13.11.  

 

 

Lainelautojen ja märkäpukujen valot voivat estää haiden hyökkäyksiä

 Joel Kontinen

Kokeet osoittavat, että houkutushylkeen alapuolen valaiseminen vähentää valkohaiden hyökkäyksiä ja antaa mahdollisen strategian surffaajien ja uimareiden suojelemiseksi.

Valaistuksen asentaminen lainelautojen, kajakkien tai märkäpukujen alapuolelle voi estää suurimman osan valkohain ihmisiinkohdistuvista hyökkäyksistä. On jo pitkään tiedetty, että hait hyökkäävät usein ihmisten kimppuun, koska ne pitävät pinnalla olevia siluetteja saaliina, kuten hylkeinä. Nyt tutkijat ovat tehneet kokeen nähdäkseen, mitä tapahtuu, jos he rikkovat siluetin valaisemalla houkutustiivisteen alapuolen peittääkseen sen muodon.

Laura Ryan Sydneyn Macquarie-yliopistosta ja hänen kollegansa viettivät lähes 500 tuntia hinaamassa hylkeen muotoisia houkuttimia Mossel Bayn ympärillä Länsi-Afrikan alueella, missä suuret valkohait (Carcharodon carcharias) kerääntyvät ja metsästävät suuria määriä hylkeitä. 

Tiimi testasi useita valohoitoja: houkuttimien alapuolen peittämistä himmeällä, keskitasolla ja kirkkaalla LED-valaistuksella ja strobovalaistuksella sekä vaaka- ja pystysuoralla nauhavalaistuksella. Jokaisen valokäsittelyn jälkeen he hinasivat välittömästi ohjaussyöttitiivisteen ilman alapuolen valaistusta. Ylimääräisenä kokeena he tekivät paritestejä, joissa valaisematon kontrollinukke hinattiin 3 metrin päähän valaistusta nukesta.

Lähde:

James Woodford. 2024. Lights on surfboards and wetsuits could deter shark attacks | New Scientist 11.11.

Simpanssit pärjäävät paremmin vaikeissa tehtävissä, kun niillä on yleisöä

 

Kuva: Akiho Muramatsu

Joel Kontinen

Simpanssit tykkäävät yleisöstä. Simpanssien tekemien tuhansien kognitiivisten testien analyysissä on havaittu, että katsojien määrä vaikutti niiden suoritukseen eri tavoin tehtävän vaikeusasteesta riippuen.

Katsovan yleisön paineella voi olla positiivisia tai kielteisiä vaikutuksia ihmisen suoritukseen, ja sama pätee simpansseihinkin. Christen Lin Kioton yliopistosta Japanista ja hänen kollegansa testasivat kuuden simpanssin ryhmää yliopiston kädellisten tutkimuslaitoksen kolmessa numeerisessa tehtävässä, joiden vaikeudet vaihtelevat.

Ensimmäisessä tehtävässä numerot 1-5 ilmestyivät ruudulle satunnaisissa paikoissa ja simpanssien täytyi vain koskettaa numeroita oikeassa järjestyksessä saadakseen ruokapalkinnon. Toisessa tehtävässä numerot eivät olleet vierekkäin: esimerkiksi 1, 3, 5, 7, 11 ja 15 saattoivat ilmestyä näytölle. Jälleen simpanssien piti painaa numeroita pienimmästä suurimpaan saadakseen palkinnon. Lopuksi vaikeimmassa testissä, kun painettiin sarjan ensimmäistä numeroa, loput numerot piiloutuivat ruudulla olevien ruutujen taakse. Tämä tarkoitti, että simpanssien täytyi muistaa numeroiden sijainti painaakseen niitä oikeassa järjestyksessä.

Esimerkiksi monet linnut pärjäävät paremmin kuin simpanssit tällaisissa kokeissa eikä yleisö vaikuta niiden suoritukseen.

Lähde:

James Woodford 2024 Chimps do better at difficult tasks when they have an audience | New Scientist 8.11.

 

Miksi universumissamme on jotain eikä ei-mitään?

 

 

Kuva: Mohd. Afuza/Shutterstock 

Joel Kontinen 

Selvittääksemme, kuinka jokin on syntynyt tyhjästä, meidän on ensin tutkittava erilaisia ​​ei-mitään.

” Astrofyysikkona vietän paljon aikaa ajattelematta mitään. Kirjaimellisesti. Kysymys siitä, miksi "ei mitään" on "jotain" todella pitää minut hereillä monta yötä – mutta saan lohtua tiedosta, että ajattelijat ovat painineet tämän aiheen kanssa ehkä yhtä kauan kuin minä.”

Mutta universumi on täynnä jotain eikä ei-mitään, koska Jumala on luomisessa luonut sen sellaiseksi. Kun Hän sanoi luomisen avainsanat, Hän loi koko universumin sanallaan.  Sen tähden kaikkialla on ainetta.

Lähde: 

Kelsey Johnson 2024 Why does our universe have something instead of nothing? | New Scientist 8.11.