Hybridikarhut vahvistavat Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteen

Tuore tutkimus viittaa siihen, että kuusi eri karhulajia muodostaa yhden ja saman lajin.





Joel Kontinen

Eläintieteilijät ovat jo jonkin aikaa tienneet, että harmaakarhu (Ursus arctos horribilis) ja jääkarhu (Ursus maritimus) voivat risteytyä keskenään ja saada elinvoimaisia jälkeläisiä. Anglosaksisissa tiedejulkaisuissa näitä hybridejä kutsutaan nimellä grolars (grizzly + polar).

Tällainen ei ole kovinkaan harvinaista eläinmaailmassa.

Evolutionistit luokittelevat Australian pohjoisosassa elävät kalliovallabit (Petrogale penicillata) kuudeksi lajiksi. Niiden kromosomimäärät ja -koot vaihtelevat, joten tutkijat eivät olettaneet eri lajeihin kuuluvien yksilöiden voivan lisääntyä keskenään.

Mutta niin vain on käynyt.

Äskettäin Senckenbergin tutkimusinstituutin tiedemiehet sekvensoivat kuuden eri karhulajin genomit. He huomasivat, että eri lajit –harmaakarhun ja jääkarhun lisäksi myös kauluskarhu eli Aasian mustakarhu (Ursus thibetanus), malaijikarhu (Helarctos malayanus), huulikarhu (Melursus ursinus) ja silmälasikarhu (Tremarctos ornatus) – voivat vaihtaa geenejä ja siten myös lisääntyä keskenään.

Darwin ei olisi osannut ennustaa tällaista.

Darvinistisen myytin mukaan kreationistit uskovat lajien muuttumattomuuteen, mutta todellisuutta se ei vastaa.

Genesiksen käsitteenä laji eroaa nykybiologian samannimisestä termistä. Tämä johtunee äidinkielemme köyhyydestä; esimerkiksi englannin kieli tekee eron käsitteiden kind ja species välillä.

Hybridit muistuttavat meitä siitä, että eläimet lisääntyvät Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteen mukaisesti.

(Voit lukea muista hybrideistä täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.)

Lähde:

Senckenberg Research Institute. 2017. Bears breed across species borders (19.4.).

Evolutionistit menettivät kaksi esi-isää: Australopithecus Sediban ja Homo naledin

Au. Sediba. Kuva: Brett Eloff, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

Tätä voi tuskin kutsua evoluution hiljaiseksi viikoksi.

Ensin Science ilmoitti, että Australopithecus Sediba pitäisi tiputtaa ihmisen sukupuusta. Lehti tohti vielä laittaa esi-isän (ancestor) lainausmerkkeihin.

Sitten National Geographic myönsi, että Homo naledi on enintään 300 000 ja ehkä vain 200 000 vuotta vanha, mikä tekisi siitä liian nuoren ihmisen sukupuuhun.

Au. Sediba ja H. naledi ovat olleet oletetuista esi-isistämme kiistanalaisimpia, ja nyt niille on käynyt odotetun köpelösti.

Professori Lee Berger kollegoineen löysi Au. Sediban vuonna 2010, ja löydöstä on kiistelty liki jatkuvasti siitä lähtien.

Äskettäin American Association of Physical Anthropologists – järjestön vuosikokouksessa paleoantropologit Bill Kimbel (Arizona State University – Tempe) ja Yoel Rak (Tel Avivin yliopisto) ampuivat Sediban alas ja todistelivat melko vakuuttavasti, että löytö oli nuoren yksilön kallo ja pikemminkin sukua Au. Africanukselle.

Oletettujen esi-isiemme huippuasiantuntijoista Bernard Wood (George Washington University) ja Ian Tattersall (American Museum of Natural History) ovat samaa mieltä.

Ihmisen oletettujen esi-isien elinkaari on tunnetusti lyhyt. Nyt vuorossa olleet ehdokkaat joutuvat H. habilisin ja Au. Africanuksen seuraksi hylättyjen kallojen joukkoon.

Evolutionistien esi-isä on toisin sanoen edelleenkin hukassa.

Tämä lienee syy, miksi puusta pudonnut Lucy (Australopithecus afarensis) ja hobitti (Homo floresiensis) nousevat vähän väliä otsikoihin.

Lähde:

Gibbons, Ann. 2017. A famous 'ancestor' may be ousted from the human family. Science (23.4.).

Madagaskarin ai-ai ja muut eläinmaailman kummajaiset sotkevat evoluution luokitteluja

Eläintieteilijät luulivat ai-aita aluksi jyrsijäksi. Kuva: Frank Vassen, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Monet eläimet ovat niin kummallisia, että ne eivät näytä lainkaan sopivan evoluution luokitteluihin.

Napasiiseli (Spermophilus parryii) on kylmäverinen nisäkäs, ja kiiltolahna (Lampris guttatus) taas miltei lämminverinen kala.

Vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus) on räpyläjalkainen nisäkäs, joka ei synnytä eläviä poikasia vaan munii mutta siitä huolimatta imettää jälkeläisensä. Sillä on ankan nokka, ja koiraalla on myrkyllinen pistin etukäpälässään.

Myös nokkasiili (Tachyglossus aculeatus) sopii huonosti evoluution maailmaan, koska se on vesinokkaeläimen tavoin nisäkäs, mutta se sekä munii että imettää poikasensa.

Malaijanmuurahaiskäpy (Manis javanica) ei niin ikään sovi darvinistisiin luokitteluihin. Se on nisäkäs, mutta sillä on keratiinista valmistettuja suomuja suojapanssarina.

Maasialla on aasin korvat, sian kuono ja rotan häntä.

Vain Madagaskarilla elävä ai-ai (Daubentonia madagascariensis) on niin erikoinen puoliapina, että tutkijat luulivat sitä aluksi jyrsijäksi. Sillä on kissamaisia piirteitä ja se koputtelee tikan tavoin puiden runkoja, joskin nokan asemasta sormillaan. Ja lisäksi se käyttää lepakkojen ja delfiinien tavoin kaikuluotainta.

Darwin ei toisin sanoen ollut kovinkaan oikeassa.

Lähde:

National Geographic

Kuelap, Perun kadonnut kaupunki, muistuttaa Genesiksen luotettavuudesta

Kuva: Martin St-Amant, Creative Commons (CC BY 3.0 ).





Joel Kontinen

Evoluution maailmankuvan mukaan muinaisajan ihmiset olivat primitiivisiä.

Arkeologian löydöt eivät kuitenkaan tue tällaista näkemystä historiasta.

Tänään Daily Mirror julkaisi jutun Kuelapista, Perun kadonneesta kaupungista.

Kolmen kilometrin korkeuteen tiilistä rakennettu kaupunki on kaikkea muuta kuin primitiivinen. Jo 500-luvulla jKr. kukoistaneessa kaupungissa oli esimerkiksi hieno järjestelmä, jolla sadevesi koottiin talteen.

Nyt myös turistit pääsevät tutustumaan kaupunkiin. Sinne on rakennettu uusi köysirata.

Genesiksen mukaan ihmiset kehittivät korkeakulttuuria jo historian aamunkoitteessa.

Monet löydöt viittaavat siihen, että Mooses oli oikeassa kuvaillessaan Aadamin ja Eevan jälkeläisten maailmaa.

Jo neandertalilaisilla oli maanalainen mini-Stonehenge, brittien esi-isällä Stonehenge, kreikkalaisilla Antikytheran kone (2000 vuotta vanha mekaaninen tietokone), ja esimerkiksi Catalhöyuk ja Göbekli Tepe romuttavat evoluution käsityksen muinaishistoriasta täysin.

Lähde:

Thompson, Nigel. 2017. Lost city of Kuelap at 10,000ft in Peru's remote Andes opened up to tourists by new cable car. Daily Mirror (23.4.).

Evoluutio ei selitä kaljurotan ällistyttäviä kykyjä

Kaljurotta (Heterocephalus glaber) ei välttämättä ole kaunis, mutta sitkeyttä siltä ei puutu. Kuva: Roman Klementschitz, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Uskomaton (incredible) alkaa olla tiedejulkaisujen vakioilmaisuja. Monet eläimet ovat paljon ihmeellisempiä kuin mitä kehitysopilla turrutetut lukijat olisivat osanneet aavistaa.

Viime viikkoina lehdet ovat esitelleet meille esimerkiksi hirvittävän Moolokin (Moloch horridus), joka uhmaa painovoimaa ja imee autiomaasta kosteutta ihollaan, pikkuruisen planktonin, joka saalistaa riistaa konekiväärin tapaisella aseella, etanan, joka lassoaa saaliinsa ja karhukaisen, joka pystyy elämään liki missä tahansa, jopa avaruuden painottomuudessa ja täysin jäätyneenä.

Tällä kertaa ihmetellään kaljurottaa (Heterocephalus glaber). Tämä Etelä-Etiopiassa, Somaliassa ja Pohjois-Keniassa elävä pikkujyrsijä ei juuri koskaan sairastu tai kärsi kivusta.

Tuore Sciencessä julkaistu tutkimus kertoo, että kaljurotta selviää myös oloissa, jossa on vain viisi prosenttia happea. (Ilmakehän happipitoisuus on 21 prosenttia.) Tutkijat keskeyttivät kokeen viiden tunnin kuluttua, kun mitään ei tapahtunut.

Seuraavaksi tutkijat laittoivat ne kammioon, jossa oli vain typpeä. Ne selvisivät 18 minuuttia, lakkasivat sitten hengittämästä mutta niiden sydän jatkoi työtään. Ne toipuivat täysin, kun pääsivät pois kammiosta.

New Scientist kuvaa kaljurottaa supersankariksi. Evoluutio ei pikkujyrsijän kykyjä pysty selittämään.

Lähde:

Le Page, Michael. The incredible naked mole rat can survive with hardly any oxygen. New Scientist (20.4.).

Ankeriaat suunnistavat 6 000 kilometriä kotirantaansa maan magneettikentän avulla

Kuva: Gervais et Boulart, Public Domain.




Joel Kontinen

Jos ihmiset pystyisivät muuttamaan ihonväriään, eläinten suunnistustaidot voisivat saada tehokkaampien GPS-laitteiden suunnittelijat näyttämään vihreiltä kateudesta.

Australialainen yöperhonen Agrotis infusa lentää täysin pimeässä tuhat kilometriä kotiluolaansa. Sama puolikesy punarinta löytää tiensä joka huhtikuussa samalle pihalle käyttämällä kvanttiteknologiaa suunnistaessaan.

Tuore Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus viittaa siihen, että pienet ankeriaat pystyvät suunnistamaan maan magneettikentän avulla 6 000 kilometriä Atlantin halki vanhempiensa kotirantaan.

Evoluutio ei tätä selitä.

Ankerias on elävä fossiili, joka evolutionistien mukaan ui maailman merissä jo ”200 miljoonaa vuotta” sitten.

Lähde:

Pennisi, Elizabeth. 2017. Young European eels may use magnetic fields to guide them home. Science (13.4.).

Uusateistien ärhäkäs strategia on epäonnistunut, New Scientist myöntää

Evoluutiota? Ateistien tunnus on kehittynyt viime aikoina. Kuva: Steve Rainwater, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).




Joel Kontinen

Ateistit kernaasti selittävät, että heidän ideologiansa ei ole uskonto. Mutta heidän uusin symbolinsa jäljittelee varhaisten kristittyjen kalamerkkiä.

Aluksi kalan sisällä luki Darwin. Nyt symbolista on tullut virtaviivaisempi, ja kehitysopin isähahmo on saanut väistyä.

Varhaiskristittyjen kalasymboli Efesoksen raunioissa. ΙΧΘΥΣ (ikhthýs) tulee kreikan kielen sanoista Ίησοῦς Χριστός, Θεοῦ Υἱός, Σωτήρ, ’Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja’.

Pääkirjoituksessaan New Scientist myöntää, että Richard Dawkinsin ja muiden uusateistien ärhäkkä strategia on epäonnistunut.

Se sai jumalankieltäjät innostumaan, mutta samalla se vieroitti monet muut, jotka oivalsivat, että uusateismi on yhtä dogmaattista kuin uskonnot ja siis toimii ikään kuin se olisi uskonto.

Jumalharhassa (The God Delusion) Dawkins pyrki osoittamaan, että uskonto on kaiken pahan alku ja juuri.

Monet jumalankieltäjät jäljittelivät tätä näkemystä, mutta nyt myös jotkut ateisteiksi tunnustautuvat tutkijat myöntävät, että uskonnolla on ollut yhteiskuntaa suojaava rooli ihmiskunnan alkuvaiheissa.

Militantit ateistit eivät usko, että uskonnolla enää olisi näin hyvä vaikutus.

Tutkimukset kertovat jotain vallan muuta, joten keskustelu jatkuu.

Jopa Richard Dawkins on joutunut myöntämään, että kristinusko on inspiroinut useita kaikkein aikojen parhaista hengentuotteista.

Ateistien tupaan tuiskii lisää lunta:

Uskontojen väkivaltaisuutta on monesti liioiteltu.

Ateistit mielellään niputtavat kaikki uskonnot yhteen, vaikka olemme viime vuosina nähneet, miten kristinusko eroaa etenkin islamista.

Monet tutkijat myöntävät, että kristinuskon vaikutus on pohjimmiltaan ollut hyvä.

Jeesuksen opetus lähimmäisenrakkaudesta sai kristityt perustamaan kouluja, sairaaloita ja orpokoteja.

Lähetyskentillä kristinuskon vaikutus on ollut hyvin dynaaminen, ja se on poistanut tiedon puutteesta johtuvia epäkohtia.

Monet huomattavat orjakaupan vastustajat olivat tunnustavia kristittyjä.

William Wilberforce (1759–1833) oli kristitty kansanedustaja ja aktivisti, joka taisteli orjakauppaa vastaan vuosikymmenien ajan, kunnes se kiellettiin lailla Brittiläisessä imperiumissa vuonna 1833.

Tunnettu lähetyslääkäri ja tutkimusmatkailija David Livingstone (1813–1873) puolestaan vastusti Afrikassa rehottavaa orjakauppaa.

Modernin tieteen uranuurtajat, esimerkiksi Robert Hooke, Sir Isaac Newton ja Louis Pasteur, olivat Raamattuun uskovia kristittyjä.

Ateismin hedelmiä ei hyvällä tahdollakaan voi luonnehtia hyviksi.

Lähde:

Unholy? Atheists should embrace the science of religion. New Scientist -lehden pääkirjoitus 15. 4. 2017 (julkaistu verkossa 11.4.).

Enceladus: NASA löysi vetyä ja hiilidioksidia mutta ei elämää

Enceladus näyttää nuorelta. Kuva: NASA/JPL-Caltech.




Joel Kontinen

NASA:n Cassini-luotain on löytänyt hiilidioksidia ja vetyä Saturnuksen kuusta Enceladuksesta. Tämä on saanut naturalistit innostumaan ja spekuloimaan kuun elinkelpoisuudesta.

Mustien savuttajien lähistöllä on elämää Maassa, joten he uskovat, että sitä voisi olla myös Enceladuksella.

Ongelmaksi nousee se, että Saturnuksen kuut eivät kierrä isäntäplaneettaansa elinkelpoisella vyöhykkeellä eli kultakutrivyöhykkeellä, mutta tämä ei estä spekulaatioita.

Aiemmin NASA ilmoitti, että elämää voi olla myös Jupiterin kuussa.

Enceladus on aika veikeä kuu. Sen pitäisi olla miltei yhtä vanha kuin aurinkokuntamme ("4,5 miljardia vuotta"), mutta se näyttää paljon nuoremmalta.

NASA:n tutkija Chris McKay myöntää, että elämälle otolliset olosuhteet eivät välttämättä tarkoita sitä, että Enceladuksella olisi elämää, koska kukaan ei tiedä, miten elämä syntyy.

Tiedämme, että elämä ei synny mustissa savuttajissa ja että yksikään elämänsyntyteoria ei selitä elämän syntyä.

Elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä.

Elämä syntyy vain elävästä, ja siihen tarvitaan synnyttäjää. ”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä”, sanotaan Johanneksen evankeliumissa (1:3).

Lähde:

Crane, Leah. 2017. Cassini finds final ingredient for alien life in Enceladus’s sea. New Scientist (13 April).

Meduusa tiputtaa sienieläimet Darwinin elämänpuun alaoksalta

Nestori? Hans Hillewaert, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

Eläintieteilijät ovat kohdelleet Darwinin elämänpuuta kaltoin viime päivinä. Ensin löytyi jättivirus, ja nyt kerrotaan, että vanhin eliö ei ehkä ollutkaan vanhin.

Tutkijat ovat vuodesta 2008 lähtien kiistelleet vanhimman eliön statuksesta.

Toiset pitävät sienieläimiä (Porifera) kaikkein vanhimpina, koska niiden oletetaan olevan yksinkertaisempia kuin muut eliöt.

Oletus ei pidä täysin paikkaansa.

Euplectella aspergillum, josta käytetään myös englannienkielistä nimeä Venus' flower basket, on suunniteltu niin hienosti, että insinöörit ovat kiinnostuneet sen hienosäädöstä. Sillä on pikkuruisia haituvia, joiden avulla se ankkuroituu merenpohjaan. Ne on optimoitu mahdollisimman vahvoiksi.

Varhaisimmat sienieläimet ja meduusan kaltaiset eläimet uiskentelivat jo ennen kambrikautta, noin ”600 miljoonaa vuotta” sitten.

Current Biology liputti maaliskuussa vielä sienieläinten puolesta, mutta tässä kuussa Nature Ecology & Evolution -lehdessä julkaistu tutkimus tiputti ne tylysti Darwinin elämänpuun alaoksalta ja nosti meduusat niiden paikalle.

Myös muut varhaiset uimarit, esimerkiksi kampamaneetti, haastavat darvinistisia uskomuksia.

Lisäksi meduusat ällistyttävät sekä navigointikyvyillään että ulkomuodollaan.

Lähde:

Geggel, Laura. 2017. First Animal? Jellyfish May Take the Prize. Live Science (10.4.).

Jättivirus kaataa Darwinin elämänpuun

Darwinin elämänpuulle on käynyt köpelösti.




Joel Kontinen

Evoluutio on veikeä sarja epäuskottavia uskomuksia. Kun kaikkien elollisten olentojen oletetaan kehittyneen samasta alkuoliosta, eteen nousee vääjäämättä monenlaisia ongelmia.

Darwinin elämänpuu on julistettu kuolleeksi ja kuopatuksi jo monta kertaa, mutta sillä on paha taipumus edelleenkin kummitella tiedejulkaisujen sivuilla.

Läheskään kaikki eliöt eivät mahdu istumaan sen notkuville oksille.

Vaikka viruksia ei määritellä eliöksi, ne tuottavat päänvaivaa evolutionisteille.

Science julkaisi äskettäin tutkimuksen jättiviruksista, jotka ovat geneettisesti suurempia kuin monet bakteerit. Klosneuvirukset pystyvät koodaamaan (valmistamaan) proteiineja ja ovat muutenkin niin mutkikkaita, että perinteinen taksonomia on vaarassa: tutkijat eivät tiedä, minne ne pitäisi sijoittaa.

Ne muistuttavat enemmän soluja kuin mitkään tähän saakka löydetyt virukset ja haastavat darvinistisia uskomuksia.


Lähde:

Leslie, Mitch. 2017. Cell-like giant viruses found. Science 356: 6333, 15 –16. (7.4.).

Pikkuruinen plankton metsästää saalista järeällä konekiväärillä

Tuore tutkimus vertaa planktonien tykistöä Richard Gatlingin suunnittelemaan konekivääriin. Kuva: Matthew Trump, Creative Commons (CC BY 3.0).





Joel Kontinen

Meren syvyyksissä käydään melkoisia metsästysretkiä. Äsken eläintieteilijät saivat selville, että etana lassoaa saaliinsa.

Nyt on myös käynyt ilmi, että pikkuruiset planktonit Nematodinium ja Polykrikos kofoidii pyydystävät saalista järeillä tykeillä.

Science Advances -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kartoitetaan pikkuplanktonien tykistöä. Tutkijat vertaavat sitä Richard Gatlingin suunnittelemaan konekivääriin. Sillä kelpaa ammuskella saalista iltapalaksi.

Planktonien tykit kertovat meille älykkään suunnittelun lisäksi myös syntiinlankeemuksen seurauksista. Nyt maailmassa täytyy monesti tappaa ruoka ennen kuin sen voi syödä.

Planktonit sopivat huonosti evoluution maailmaan. Ne voivat olla häkellyttävän kauniita ja ällistyttävän lujia.

Viime vuonna tutkijat raportoivat löytäneensä ”1,4 miljoonaa vuotta” vanhasta planktonista DNA:ta.

Ja lisäksi jotkin planktonit kertovat pikemminkin rappeutumisesta kuin kehityksestä.

Lähde:

Pappas, Stephanie. 2017. Plankton Go Ballistic: Teensy Organisms Wield Impressive Artillery. Live Science (4.4.).

Maan kaltainen eksoplaneetta GJ 132b on kuuma kuin Venus

Taiteilijan näkemys GJ 132b:sta. Kuva: Dana Berry/SkyWorks/ NASA.




Joel Kontinen

Täältä on matkaa eksoplaneetta GJ 132b:hen 39 valovuotta. Se on kaikesta päätellen 1,4 kertaa Maan kokoinen ja sillä on ilmakehä.

Vuosi siellä on verrattain lyhyt: GJ 132b kiertää viileää aurinkoaan 1,6 vuorokaudessa.

Astronomit arvelevat, että se on varsin hikinen paikka ihmisille – 370C, siis hiukan viileämpi kuin Venus, jossa asteita on parhaimmillaan tai pahimmillaan 460.

Supermaapalloilla on tapana olla kuumia, vaikka niitä aluksi voidaan mainostaa elinkelpoisiksi.

GJ 132b tunnetaan myös nimellä Gliese 132b.

Naturalistisen /materialistisen maailmankuvan mukaan universumin pitäisi kuhista elämää, mutta mitään ei ole löytynyt, koska elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä.

Lähde:

Morelle, Rebecca. 2017. Atmosphere found around Earth-like planet GJ 1132b. BBC News (6.4.).

Ympäristöliike hakoteillä: nyt Himalajan jäätikkö on persoona

Tässä teille uusi persoona. Kuva: Pranab basak, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Ympäristöliike on saanut yhä enemmän uskonnollisia piirteitä. Sen kannattajat haluavat meidän uskovan, että olemme osa luontoa.

Usko evoluutioon kuuluu oleellisesti vihreään ideologiaan.

Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että luonnolla pitää olla samat oikeudet kuin mitä meillä on.

Äskettäin uusiseelantilainen tuomioistuin julisti Whanganui-nimisen joen oikeussubjektiksi, ja pian vuorossa oli Ganges.

Nyt seuraa jatkoa: Himalajan jäätiköt ovat oikeussubjekteja.

Luontoaktivistit kulkevat eläinaktivistien jäljissä ja haluavat häivyttää ihmisen ja luonnon välisen rajan. (Lue eläinaktivisteista lisää tästä, tästä ja tästä. )

Luonnonsuojelu on sinänsä hyvä asia, mutta jos siitä tulee uskonto, ollaan pahasti lepikossa.

Lähde:

Lu, Joanne. 2017. India grants glaciers legal personhood in effort to protect them. Humanosphere (3.4.).

Manaatit, karhukaiset ja konvergentti evoluutio

Manaatti. Kuva: U.S. Geological Survey, public domain.




Joel Kontinen

Evoluution kannattajat joutuvat monesti selittämään, miksi täysin erilaiset eläinlajit muistuttavat joiltain piirteiltään toisiaan.

Ilmiön nimi on konvergentti evoluutio, ja se on hyvin yleinen eläinkunnassa.

Evolutionisti uskoo, että vedessä asustava manaatti kehittyi maalla elävästä nisäkkäästä yli ”60 miljoonaa vuotta” sitten.

Manaatti voi kasvaa neljän metrin pituiseksi ja painaa 590 kiloa. Se pystyy uimaan yllättävän vikkelästi, yli 24 kilometriä tunnissa, jos sen on paettava nopeasti.

Ulkomuodoltaan manaatti muistuttaa jossain määrin karhukaista, jolle voi pituutta kertyä korkeintaan 1,5 mm.

Darvinistien mukaan manaatti on sukua elefantille, vaikka ei näytäkään siltä.

Karhukainen. Kuva: E. Schokraie, U. Warnken, A. Hotz-Wagenblatt, MA. Grohme, S. Hengherr, et al. Comparative proteome analysis of Milnesium tardigradum in early embryonic state versus adults in active and anhydrobiotic state. PLoS ONE 7(9): e45682 (2012). Creative Commons (CC BY 2.5).

Karhukainen on eläinkunnan extreme-mestari. Yleensä se viihtyy kosteikoissa, mutta se tulee toimeen miltei missä vain. Se on uhmannut evoluutiota jo oletetulta kambrikaudelta saakka.

Manaatilla ja karhukaisella on myös muita eroja kuin koko: manaatilla on räpylät ja pyrstö, kun taas karhukainen on joutunut pärjäämään ilman niitä.

Molemmat eläimet kertovat meille hienosta suunnittelusta, johon vain Jumala pystyy.

Lähde:

Bradford, Alina. 2017. Manatees: Facts About Sea Cows. Live Science (31.3.).

Uusi darvinistinen tarina: evoluutio kutistaa tikan aivoja – ja tekee siitä fiksumman

Kuva: Sławomir Staszczuk, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Yleensä aivojen koko korreloi ainakin jossain määrin älykkyyden kanssa, joskin esimerkiksi mehiläiset ja muurahaiset eivät kunnioita tätä uskomusta.

Mutta saamme melkoisia yllätyksiä, kun vertaamme saman lajin yksilöitä, niin kuin Biology Lettersin tuoreessa tutkimuksessa tehdään:

Yksin elävillä tikoilla saattaa olla isommat aivot kuin tikkayhteisön jäsenillä.

Darvinistit onnistuvat leipomaan tällaisesta havainnosta kiehtovan teorian, joka kumoaa koko joukon vanhoja uskomuksia.

Tutkija Richard Byrne (University of St Andrews) selittää, että isot aivot kuluttavat paljon resursseja, joten evoluutio voi karsia tarpeetonta ainetta ja pienentää tarvittaessa aivojen kokoa.

Niinpä yhteisöissä elävät tikat tulevat toimeen pienimmillä aivoilla kuin erakot tai vain puolisonsa kanssa elävät tikat.

Onko tämä tiedettä?

Kyllä ja ei. Yhteisöissä elävillä tikoilla oli suunnilleen 30 prosenttia pienemmät aivot kuin muilla tikoilla.

Tämä osuus on tiedettä. Mutta ilmiön selitys ei sitä ole, vaikka jotain vastaavaa on yritetty ennenkin evoluutioyhteisössä.

Se on pikemminkin darvinistista satuilua, jossa evoluutio personifioidaan.

Sokea kelloseppä ei enää olekaan sokea vaan pystyy tekemään ratkaisuja, joita se ei periaatteessa pystyisi tekemään.

Mutta evoluutio on sellaista.

Tikka haastaa evoluution myös muilla tavoin: sen iso-iso-iso…isällä ei voinut olla sellaista iskunvaimenninta kuin nykyisillä tikoilla.

Tikkojen olisi pitänyt kuolla sukupuuttoon jo monta miljoonaa vuotta sitten, kun niiden esi-isien pääkopat hajosivat ahkerassa naputuksessa ennen kuin luonnonvalinta ja mutaatiot kehittivät niille hienosti suunnitellut iskunvaimentimet.

Lähde:

Coghlan, Andy. 2017. Sociable woodpeckers that cooperate have evolved smaller brains. New Scientist (8.3.).